Paljastuksia työkavereistani

Viime aikoina on sosiaalisen median kanavissa näkynyt useita yrityksiä ja yhteisöjä, jotka ovat julkaisseet sarjaa omasta henkilöstöstään. Minusta sellaiset esittelyt ovat kivoja. Valokuva henkilöstä ja tarinaa työtehtävistä sekä mahdollisesti jotakin asioita myös työn ulkopuolelta. 

Minäkin tekisin mielelläni sellaisen sarjan, mutta yksinyrittäjänä sitä ei oikein voisi sanoa julkaisusarjaksi.

Olet ehkä huomannut, että Jussakan kanavissa on esitelty jonkin verran kirjallisuutta. Syy on se, että pidän kirjoista, mutta nimenomaan äänikirjat ovat minun työkavereitani. 

Ajattelin esitellä näitä työkavereitani ja kertoa niistä jotakin. En ehkä tohdi avata jokaisen sisintä, mutta joitakin luonnepaljastuksia on luvassa. Käytän tässä esimerkkinä lokakuussa rinnallani ahertaneita.

Seitsemän puurtajaa

Ne ovat kaikki yhtä lukuun ottamatta suomalaisia luottoyksilöitä. Joukkoon on solahtanut myös yksi ruotsalaistaustainen, suomalaisen kielikylvyn läpikäynyt tulokas.

Tämä on sellainen joukko, jonka varaan voi aina huoletta laskea pitkänkin työpäivän. Ne eivät vaadi ylimääräistä huomiota vaan sujuvoittavat tehtävien hoitamista. Aika yhtenäinen porukka. Joku joskus erottuu joukosta erityisillä oivalluksillaan tai kuten lokakuussa eräs kaunotar, poikkeuksellisen sievän ulkoasunsa takia.

Stressiä vähentävä konsultti 

Välillä tarvitaan lyhytaikaista, neuvoa antavaa konsulttia. Eräs tuttavani vinkkasi varsin pätevän tapauksen. Pysähdyin hetkeksi tämän yksilön kanssa pohtimaan syntyjä syviä ja jälkeenpäin olikin kevyempää hengittää.

Huumorintajuinen moniosaaja

Villi ja vapaa, salaperäinen, asiantunteva ja ironinen. Tällä työkaverillani on monta eri puolta. Siinä rinnakkain työskennellessämme hymy nousi useaan otteeseen huulille ja taisin päästää jonkusen tiskahduksenkin. Toisaalta käsittelimme välillä myös tasa-arvokysymyksiä ja epäkohtia, joita ei ole vuosikymmenien tai -satojen aikana saatu korjattua.

Tukipilari ja vahva vaikuttaja kiireen keskellä

Kun työtahti sallii istahtaa alas ja ottaa vähän rennommin, niin nautin tämän kauniin ja viisaan kaverin seurasta. Juttunsa tosin saavat minut rypistämään huolestuneena otsaani, mutta pääosin viisaat ajatuksensa auttavat minua maadoittumaan ja voimaantumaan.

(Melkein) kuin peilistä katsoisi 

Onko sinulla ollut joskus työkaveri, jonka kanssa on niin paljon yhteistä, että teitä voisi luulla sisaruksiksi?

Kun tapasin tämän introvertin, huomasin ensi hetkistä puhuvamme samaa kieltä. Aina toki kahden yksilön välillä on jotakin eroja, mutta tulimme erinomaisen hyvin toimeen ja työt joutuivat sopuisasti. Välillä vain nyökyttelimme yhteisymmärryksen merkiksi.



Nämä työkaverini tekevät mielellään keikkaa myös sinun luonasi. Omani olen rekrytoinut Inarin kirjastoautosta ja Bookbeat-äänikirjapalvelusta.

Mikä on paras kesäjuoma? Testaa kylmäuutettua teetä.

Kesän alussa näin teetalo Nordqvistin  Instagram-tilillä julkaisun kylmäuutetusta teestä ja kokeilin. Ihastuin tämän keittämättä valmistettavan teen pehmeään ja raikkaaseen makuun. Sen jälkeen minulla onkin ollut lähes koko kesän jääkaapissa erimakuisia, virkistäviä teejuomia. Niitä on tullut juotua veden ohella janojuomana ja lämpimällä säällä olen korvannut päiväkahvin kylmällä teellä.

Kylmäuutettua teetä ei pidä sekoittaa kuumalla vedellä haudutettuun ja sitten jääpaloilla jäähdytettyyn teehen. Hellepäivinä tulisi välttää kofeiinipitoisia juomia, sillä ne poistavat nestettä ja pahentava nestehukkaa. Jos kuitenkin tuntuu, että vireystaso vaatisi pienen kofeiiniannoksen, niin kylmäuutettu tee on hyvä vaihtoehto, koska se sisältää vähemmän kofeiinia kuin perinteinen tee tai kahvi.  

Tee sisältää paljon antioksidantteja ja flavonoideja. Teen laatu riippuu monista tekijöistä, joista teelehtien ikä on yksi tärkeimmistä. Tarjolla on valkoista, vihreää ja mustaa teetä. Maustamattomana ja maustettuna, irtonaisena ja pusseissa. Lisäksi on roiboslaatuja ja monia muita yrttijuomia. Valinnanvaraa on niin runsaasti, että jokainen varmaan löytää oman makunsa mukaiset. Kylmäuutettuna omia suosikkejani ovat esim. karpalo roibos ja Karibian aurinko. Teetalo Nordqvist ehdottaa kokeilemaan vaikkapa Mustikka roibosta tai Sunny Beach-teetä pussissa.  

Kylmäuutettu tee eli cold brew tea teetalo Nordqvistin ohjeella

4 hengen annokseen tarvitset noin 6 tl lehtiteetä tai 3-4 teepussia yhtä 1 litraa kohden.

1. Aloita teen valmistus mittaamalla tee lasiseen astiaan. Kylmäuutto onnistuu sekä pussi-  että lehtiteellä.

2. Kaada päälle vesi. Kun käytät huoneenlämpöistä vettä, uuttuminen alkaa nopeammin.

3. Peitä astia kannella tai korkilla.

4. Anna teen seisoa ensin huoneenlämmössä 15-30 minuuttia ja nosta sitten jääkaappiin.

5. Tee saa valmistua kylmässä 8-20 tuntia, riippuen hieman teestä ja siitä, kuinka voimakasta teetä haluat.

6. Kun uutosaika on päättynyt, siivilöi tee.

Kaada valmis tee laseihin ja nauti sellaisenaan. Sekaan voi laittaa tuoreita hedelmiä tai marjoja.

Lisämakua yrteistä ja marjoista

Kokeile varioida teejuomiasi esimerkiksi lisäämällä uutosvaiheeseen tuoreita yrttejä tai marjoja. Kaunis, herkullinen ja näyttävä booli juhlapöytään syntyy kylmäuutetusta teestä kun laitat tarjoiluastiaan värikkäitä marjoja tai hedelmiä sekä tuoreita yrttejä.

Nautitaan elokuun lämpimistä säistä. Kippis!

Kirjavinkit: Tässä sinulle 6 dekkaria kesäksi.

Dekkarit ja kesä on monille aivan ehdoton yhdistelmä. Kokosin sinulle ehdolle kuusi kirjaa sellaisten joukosta, joihin olen tutustunut viime aikoina. Kuuntelin nämä kaikki teokset äänikirjoina BookBeat-palvelun kautta. Äänikirja saattaa olla painettua versiota kätevämpi vaihtoehto vaikka matkoilla tai uimarannalla. Tässä jutussa ei ole kyse varsinaisista kirja-arvioista vaan lähinnä halusin antaa sinulle vaivattomasti muutaman luku- / kuunteluvinkin.

Silloin kun olin palkkatöissä, kesälomat olivat sitä aikaa, jolloin varasin aina käsille pinon dekkareita. Niiden parissa oli mukava rentoutua lämpimillä rantakallioilla, takapihalla aurinkovarjon suojassa tai sateen ropistessa mökin ikkunoihin. Toivon, että löydät näistä kirjoista itsellesi mieluisaa ajankulua missä sitten kesää vietätkin.  

Kaisu Tuokko, KOSTO

Kosto on Tuokon esikoisromaani ja rikossarjan avausosa. Keskeisiä henkilöitä ovat toimittaja Eevi Manner ja rikostutkija Mats Bergholm. Tapahtumat sijoittuvat Kristiinankaupunkiin. 

Kustantaja Otava
Lukija, Sanna Majuri 👍

Tulossa jatkoa!

Anneli Kanto, HAIHTUNEET

Näkijä on Anneli Kannon dekkaritrilogian avausosa. Kirja ei ihan yltänyt samalle tasolle kuin Rottien pyhimys, mutta onhan kyse täysin eri tyylilajeista eikä näitä kirjoja pitäisi verrata keskenään. Suurena Rottien pyhimyksen ystävänä en kuitenkaan voinut välttyä ajatukselta.

Kustantaja, Crimetime

Lukija, Anna Saksman 👍

Tulossa jatkoa!

Cecilia Sahlström, OIKEUDENTUOJA

Toinen osa komisario Sara Vallénin tapauksista kertovassa sarjassa. Valkoinen syreeni oli sarjan avaus ja tulossa on vielä Poika joka katosi. Tässä siis vähän pidempi setti sellaista kaipaavalle.

Kustantaja, Saga
Kääntäjä, Pasi Punnonen
Lukija, Johanna Kokko 👍

Tulossa jatkoa!

Anna Jansson, KATOAVAT JÄLJET

Jansson esittelee meille rikoskomisario Kristoffer Barkin sarjassa, jossa on tällä hetkellä 3 osaa.  Katovat jäljet on niistä ensimmäinen.
Taattua ruotsalaisdekkarien genreä. Jotakin kertonee se, että Jansson on tunnettu Maria Wern-kirjoistaan. Niitä on julkaistu jo 22 ja loppukesästä pitäisi tulla seuraava. 

Kustantaja, Gummerus
Kääntäjä, Sirkka-Liisa Sjöblom 
Lukija, Ville Tiihonen 👍

Christian Rönnbacka, JAHTI

Henna Björkin tähdittämän dekkarisarjan toinen osa. Pidän kovasti Bönnbackan Hautalehto-dekkareista, mutta nyt kävi niin, että Henna jäi odottelemaan ehkä uutta mahdollisuuttaan myöhempänä ajankohtana. Sitä vastoin odotan kärsimättömästi syksyllä julkaistavaksi ilmoitettua 11 osaa Antti Hautalehdon ja kumppaneiden edesottamuksista Porvoon poliisissa. 

Kustantaja, Bazar
Lukija, Ville Tiihonen 👍

 Hanna-Riikka Kuisma, #SYYLLINEN

Psygologinen trilleri. Odotin jotakin dekkarimaista, mutta olikin ihan muuta. Lupasin vinkata 6 dekkaria. Tämä nyt ei ihan osu genreen, mutta saa jäädä joukon jatkoksi. Olihan noissa muissa kohdissa mainittu vähän ylimääräisiäkin kirjoja. 😘

#Syyllinen kertoo mielen horjumisesta ja elämästä somekuplassa. Uskon, että tällaisia tarinoita löytyy oikeassa elämässä ympäriltämme yllättävänkin useita.

Kustantaja, Like
Lukija, Elena Leeve 👍

Kaikkien kuuden kirjan lukijat hoitivat tehtävänsä ansiokkaasti. Yhtään kirjaa ei tarvinnut hylätä siksi, että lukutapa, ääntäminen tai äänenväri olisivat jotenkin ruvenneet tökkimään.

Jos löysit tästä mielenkiintoisia kirjoja, niin jaa julkaisu myös kavereillesi, jotta hekin saavat tämän vinkin kivasta kesälukemistosta. Jakonappulat löytyvät tekstin alta. 

Miltä sinun lapsuutesi kesät maistuivat?

Minulle yksi kesään liittyvä makumuisto on kotona tehty viili. Päätin testata onko aika kullannut muistot vai maistuuko se edelleen hyvältä ja kesältä. Ohje alla.

Vietimme kesät maalla. Maito haettiin hinkillä suoraan läheisen maalaistalon navetasta. Viili valmistui kulhoissa pienen keittokomeron ikkunan yläpuolelle asennetun hyllyn päällä. Ei ollut jääkaappia eikä juuri muitakaan kylmäsäilytystiloja, joten viili syötiin huoneenlämpöisenä. Muistan hyvin kuinka äiti patisteli syömään viilit pois ukonilman lähestyessä. En ole varma mitä viilille olisi tapahtunut, ilmeisesti se olisi juoksettunut tai jotenkin se olisi käsittääkseni pilaantunut.

Helppo ohje

Näiden muistojen innoittamana päätin kokeilla viilin valmistamista. Sehän ei vaadi sen kummempaa taitoa eikä varsinaiseen valmistamiseen mene aikaa kuin muutama minuutti. Mitä jos sinäkin kokeilisit?

Viiteen annokseen tarvitaan

- 1 purkki punaista viiliä
- 1 litra täysmaitoa

Kaivoin esille vanhat Riihimäen lasitehtaan kulhot. Lusikoin kuhunkin kulhoon ruokalusikallisen Valion punaista viiliä ja päälle 2 dl täysmaitoa. Sitten vaan kulhot peiton alle tekeytymään huoneenlämpöön puoleksitoista vuorokaudeksi. Lopuksi nostin viilikulhot jääkaappiin jäähtymään. 

Kylmä viili oli raikasta ja maistui juuri niin hyvältä kuin muistin. 

Viimeisestä kulhosta täytynee ottaa siemen uusiin kippoihin. En voi sanoa olevani omavarainen viilin suhteen kun maito pitää ostaa kaupasta, mutta itse tehdystä viilistä nousi mieleeni muitakin kivoja kesämuistoja ja tuli hyvä mieli. 

Kun juuri on valmiina itse tehty viili on vieläpä edullista. Maidon hinnasta riippuen yksi annos tulee maksamaan noin  25 centtiä.

Herkullista kesää!

Lähiretkeilyä kesäkuun alun koleudessa

Työntäyteisen viikon päätteeksi päätin pitää lauantain vapaata ja lähteä retkelle. Pakkasin koirat autoon, otin mukaani kiikarit ja kahvia ja sitten menoksi. Reissuun meni vajaat viisi tuntia ja ajoa noin 80 km.

Lähdin ensin  kohti pohjoista. Tarkoitus oli kiikaroida vähän kosteikkoja ja jänkiä. Tulos oli laiha. Muutama pötköttelevä poro ja yksi tunnistamattomaksi jäänyttä kahlaajaa. Taisin olla tänäkin vuonna myöhässä suokukkojen suhteen.

Palasin kotikylälle ja Tuuruharjulle. Se on pitkä, kapea ja mutkitteleva selänne, joka on syntynyt viimeisen jääkauden jälkeen yli 9000 vuotta sitten. Harjulla risteilee runsaasti metsäautoteitä ja maasto on helppokulkuista mäntykangasta. Jyrkät rinteet tarjoavat haasteita sellaisia haluaville.

Kolea ja tuulinen sää. Kahvi mukana termosmukissa niin ei avotulille ollut tarvetta. Karvakavereiden vesileikit jätettiin lämpimämpiin päiviin.

Joku jatkaa kasvuaan esteistä ja vaurioista huolimatta. Jonkun matkan on määrä päättyä osana luonnon kiertokulkua.

Elämästä ja asumisesta on jäänyt jälkiä niin sotia edeltävältä kuin niiden jälkeiseltäkin ajalta. Valitettavasti maassa lojuu myös sellaisia roskia, jotka olisi luonnossa liikkumisen hyvien tapojen mukaisesti pitänyt viedä lähtiessään pois.

 

Älä osta mitään -kehotusta ei pidä ottaa ihan tosissaan

Meitä kehotetaan olemaan ostamatta mitään. Sen sijaan, että kuuntelemme kehotusta ja syyllistymme, jokaisen pitäisi keskittyä enemmän vastuulliseen ja harkittuun kuluttamiseen.

Mietin, että mikä on lopputulos jos kukaan ei osta mitään muuta kuin juuri sen, mitä henkensä pitimiksi tarvitsee? Olen kaikkea muuta kuin pätevä taloustieteilijä, mutta ajattelin asiaa ihan vain maalaisjärjellä. Jos emme tee hankintoja, niin ymmärtääkseni ennen pitkään menetetään työpaikkoja ja kansantalous rupeaa köhimään. Viime aikoina on näkynyt paljon kirjoituksia pienyrittäjien vaikeuksista ja surullisia päätöksistä lopettaa toiminta kannattamattomana. Ostamattomuus ei ainakaan helpota näiden yrittäjien ahdinkoa.

Olen kuluttaja

Minä ainakin jatkan ostamista, mutta teen päätökseni harkiten ja itselleni laatimien kriteerien perusteella.

Ostan tuotteen tai palvelun jos

- se tuottaa minulle iloa
- on tarpeellinen ja käytännöllinen (ei kaappien täyte)
- se on mieluiten Suomessa suunniteltu ja vastuullisesti valmistettu
- sen tuottaa parhaassa tapauksessa käsityöläinen/pienyrittäjä

Suomessa tehty maksaa paljon

Myönnetään, että pienten suomalaisyritysten tuotteet eivät ole mitään halpatuotantoa. Ja sillä on hyviäkin puolia. Ensinnäkin tekijöiden kuuluu saada palkka työstään, mutta sen lisäksi kun joku maksaa vähän enemmän tulee harkittua tarkemmin hankintansa. Ostetaan hieman vähemmän ja harvemmin, mutta laadukkaampaa. Sellaiset tuotteet yleensä myös kestävät käyttöä ja ovat siksi ekologisempia.

Väriterapiaa omaksi iloksi

Viimeisin hankintaehtoni täyttävä ostos saapui tänään postissa. Kaksi mielestäni niin kaunista ja herkullisen väristä mukia, jotka on valmistettu Tampereella Punaisessa Ruukussa.

Tiedän, että nämä mukit eivät pölyynny kaapissa vaan tulevat ilahduttamaan minua lukuisina kahvi- ja teehetkinä. Kiitos Merjalle Punaiseen Ruukkuun!

Saa unohtaa

Lankojen värjääminen luonnonväreillä purkissa on siitä jännää hommaa, että jos sen tekee oikein, niin purkin voi unohtaa oman onnensa nojaan vuodeksi tai vaikka kahdeksi. 

Aika lailla tasan vuosi sitten laitoin lankavyyhdin, väriaineita ja puretteen lasipurkkiin. Suljin kannen tiiviisti ja laitoin purkin alle astian mahdollisen ylivuodon varalta. Sitten unohdin koko hökötyksen viherkasvien joukkoon. Siinä meni kesä, syksy ja talvikin. Nyt lankalauantain teemaan sopien ajattelin kurkata mitä purkissa on tapahtunut. Varauduin melkoisiin hajuihin ja mahdollisesti homeeseen vaikka sellaista en lasin läpi havainnutkaan.

Purkin täyttäminen

Kerrataan nyt aluksi mitä sinne purkkiin oli tungettu. Lanka on Pirtin Kehräämön Villanka karstalankaa. Se sisältää 85 % suomenlampaan villa ja 15 % nylonia. Vyyhdin paino on 100 g. 

Värinlähteeksi suodatinpusseihin pakattuna vanhaksi mennyttä kahvia ja kurkumaa sekä puoli kourallista syksyllä anorakin taskuun kuivuneita, punertavia pikkusieniä. Varmaan jotakin seitikkejä, muttei kuitenkaan veri- eikä verihelttaseitikkejä. Puretteeksi 10 g alunaa kuumaan veteen liuotettuna.

Nämä kaikki purkkiin, lämmintä vettä piripintaan ja kansi kiinni.

Ja sitten kansi auki

Iloinen sihahdus kantta avattaessa kertoi, että purkki oli säilynyt ilmatiiviinä. Siksi sen sisuksista ei tulvahtanut vastemielisiä hajuja eikä langassa ollut hometta. Siltä osin prosessi oli siis onnistunut täydellisesti.

Värit olivat myös tarttuneet kuituihin hyvin. Huuhteluveteen ei irronnut langasta väriä. Irtoväri tuli varsinaisesta väriliemestä. Pesin vyyhdin villanpesuaineella ja viimeiseen huuhteluveteen lisäsin lorauksen etikkaa.

Slow textiles - hitaat tekstiilit ... vai ehkä sittenkin jotakin muuta?

Ajattelin, että tämähän voisi sopia hitaat tekstiilit -ajatukseen. Tosin käsitteellä tarkoitetaan aikaa vaativaa käsityötä yms., joten ei taida ihan mennä määritelmään. Nimittäin aikaa kyllä kului (siis sitä hidastamista) ja käsillä tekemistäkin, mutta se työn osuus jäi aika vähäiseksi. Ihan itsekseen se lanka siellä purkissa tekeytyi ilman, että minun piti värjäämisen eteen tehdä sen suurempia ponnisteluja.

Joka tapauksessa purkkivärjäys on helppo menetelmä, joka ei vaadi erityisiä välineitä eikä taitoja. Ohjeita löytyy esimerkiksi Taitoliiton sivuilta. Kannattaa kokeilla!