Julkaisin
Jussakan facebook-sivuilla tänään
Suomalaisen Käsityö Päivän 23.10.
merkeissä kuvakollaasin vanhoista työvälineistä. Kuvat kertovat
mielestäni siitä, että entisaikojen työkalut olivat itsessään kauniita taidon näytteitä. Nykyisten työvälineiden muotoilussa ei
juurikaan enää ole samanlaisia piirteitä.
Osa kuvien esineistä
oli helposti tunnistettavia, jokunen jäi hieman oudommaksi. Tässä tulee
nyt selitykset niihinkin, joiden käyttötarkoitusta ehkä jäit pohtimaan.
Painomuotti, jolla on tehty kankaaseen lintukuvioita.
Kaunis rukinpyörä on ollut ukkilassani ja äitini on aikanaan rukilla kehrännyt.
Valitettavasti niinä vuosikymmeninä kun vanhoja työkaluja ei juurikaan pidetty arvossa, itse rukki on hävitetty ja jäljellä on vain pyörä.
Samaisesta ukkilasta ovat kotoisin myös nämä keritsimet eli sakset, joilla parturoitiin lampaat.
Pienet, rautaiset sakset - kummatkin niukin naukin 10 cm pitkät. Toiset
löytyivät ystävättäreni jäämistöstä. Ovat ilmeisesti kuuluneet hänen
äidilleen tai ompelijatar-tädilleen. Päällimmäiset sakset ovat tehneet
elämänsä aikana mielenkiintoisen matkan. Ainoita äitini kodista
Viipurista pelastuneita esineitä on poljettava ompelukone. Se säästyi
siksi, että valtio oli ottanut käyttöönsä ompelukoneita sotilaiden
lumipukujen ompelemista varten. Sodan jälkeen kyseinen koneet
palautettiin. Sen ompelukoneen tarvikelaatikossa olivat
nämä sakset.
Metallinen pingoitin, jonka kummassakin päässä on kauniit sydänkuviot.
Kyllä on kutojan kelvannut pitää tekeillä oleva kangas tasalevyisenä
näin viehättävän työkalun avulla. Sanoisin, että nykyiset - usein
punaiset tai keltaiset - sisarensa eivät lyö ulkonäöllään vertoja tälle
vanhukselle.
Kuumilla hiilillä täytetyn tai hellan päällä kuumennetun silitysraudan alunen.
Jiekiö on nahanmuokkaustyökalu. Siinä on noin 50 cm pitkässä puuvarressa keskellä S:n muotoinen rauta,
jonka molempien päiden reunat on terotettu. Työkalua pidetään kaksin
käsin poikittain työhön nähden ja terävällä metallireunalla kaavitaan
muokattavien nahkojen kesipuoli puhtaaksi. Tätä jiekiötä on käyttänyt
aikanaan mieheni isoäiti, sitten hänen äitinsä ja nyt minä.
Parsinsieni. Pyöreän kuvun päälle asetellaan sukkaan tai muuhun
villavaatteeseen tullut reikä ja siinä seä on helppo parsia umpeen.
Parsinsienen puuttuessa samaa virkaa saattoi toimittaa puukauha.
Suomalaisen Käsityön Päivä - koska suomalainen käsityö ansaitsee oman päivänsä!