Tänään on siirrytty takaisin normaaliaikaan. Nyt viimeistään täytyy
todeta, että kesä on ohi. Ja millainen kesä? Koleaa, koleaa, koleaa...
mutta mahtui kesään paljon muutakin.
Oravanpoikasia
lähdössä suureen maailmaan autokatokseen rakennettun pesän suojasta.
Lapin pienet ja vaatimattomattomat, mutta kauniit kukkaset avautuivat
viileistä säistä huolimatta - jos eivät ihan ajallaan, niin sitten
hieman tavallista myöhemmin.
Talviturkki tuli heitettyä kotirannassa juuri ja juuri tavoitteen mukaisesti toukokuun puolella. Karvakaveri Ulda juhli 5-v. synttäreitä heinäkuussa. Sitä ennen oli tietysti suven kohokohta, juhannus. Vietimme sitä tyttären pojan kanssa nuotion lämmössä ja yöttömän yön auringon alla. Siinä korvilla satoi myös sormenpään kokoisia rakeita.
Matkailukesä oli Inarissa vilkas.
Saamelaismuseo ja Ylä-Lapi luontokeskus Siida
paukutteli päivänä jos toisenakin kävijäennätyksiä uusiksi. Minulla oli
ilo tarinoida karkean laskeltaman mukaan pitkälti päälle tuhannelle
ulko- ja kotimaiselle vierailijalle Siidan näyttelyissä ja
ulkomuseossa.
Elokuisena lauantaina pienessä Inarin kylässä kuultiin jyrinää, kromi kiilsi ja parkkipaikat täyttyivät sadoista Jänkhällä Jytisee -tapahtuman moottoripyöristä. Mustaan nahkaan pukeutunut väki valloitti ulkomuseoalueella Tirron tilan pihan ja torpat. Ja kaikki kuuntelivat ihan kiltisti kun minä jutustelin elämästä inarilaisella uudistilalla 1850-luvulla.
Kesän ehkä aurinkoisimpana ja lämpöisimpänä päivänä pestauduin päiväksi
tilalle piiaksi viihdyttämään vieraita entisaikojen muisteluilla.
Kaapin Jounin tila on hieno paikka upeiden maisemien keskellä. Jos vaan
tulee tilaisuus, niin siellä kannattaa järjestää vaikka sukutapaamisia,
yrityksen virkistyspäiviä tai mukavaa yhdessäoloa ystävien kanssa. Piian
saa sopimuksesta paikalle jutustelemaan tilan kuuluisimmasta
asukkaasta, Lapin legendasta, Kaapin Jounista ja elämästä tiettömän
taipaleen takana sijainneella tilalla.
Meillä kaikilla oli niin mukavaa! Näin voi uskoakseni sanoa
Kasvivärjäyspäivästä, joka pidettiin pihassani iloisella ja innostuneella
porukalla. Lopputuloksena monta, monta ihanan väristä lankavyyhtiä syksyn ja talven käsitöihin.
Elokuun 5. päivänä eri puolilla Suomea juhlittiin
suomalaisen kansallispuvun 130-vuotispäivää.
Kansallispukujen saamiseksi ulos kaapeista ja pukupusseista
järjestettiin suuri määrä kansallispukujen tuuletustapahtumia, joihin
asiasta kiinnostuneet saapuivat upeisiin asukokonaisuuksiin pukeutuneina
tai tuulettivat puvun osia. Ehkä ihanimpana pukukoodina pidin
toteamusta, että juhlaa voi viettää ilman pukuakin, pukeutumalla
kansallispukuasenteeseen. Siidan ulkomuseolla
kokoonnuttiin pienellä porukalla tuulettamaan saamenpukuja ja feresejä
sekä hameita ja huiveja.
Kesän päiviin ja valoisiin iltoihin mahtui matkailijoiden kanssa
touhuamisen lisäksi tietysti käsitöitä. Väripadat porisivat kesäkuusta
ensimmäisiin yöpakkasiin saakka siitäkin huolimatta, että syyskesän sato
värjäyssienien osalta Ylä-Lapissa oli olematon. Sen verran kuitenkin on kasvivärjättyjä lankoja varastossa, että jokunen vyyhti riittää joulumyyjäisistä vaikkapa pukin konttiin hankittavaksi.
Kasvivärjäys toi yhdeksi päiväksi luokseni myös japanilaisen kuvausryhmän. Japanin televisiossa esitetään erittäin suosittua ohjelmaa, jossa juontaja kiertää eri maissa etsimässä "maailmalta löytyviä ihmeitä". Yhdeksi ihmeeksi valikoituivat Lapin metsien sienet, joista saadaan ruskan sävyjä lankoihin.
Menneen kesän aikana näki päivänvalon myös jonkin aikaa kehittelemäni uutuus, Rytmi-korut. Niissä on lasin alla käsin maalattua poronnahkaa. Halusin luoda tuotteen, jota voi käyttää ja jossa on modernissa muodossa pieni palanen lappilaista materiaalia, jota on käytetty perinteisissä rummuissa. Rytmi-sarjan esikoinen on riipus poronnahkaisessa nauhassa. Sittemmin riipusten seuraan ovat liittyneet korvakorut, kalvosinnapit, solmioneulat ja sormukset. Ja lisää on tulossa...
Tässäpä viime kesä pääpiirteissään summattuna. Kun muistelee muutamaa kuukautta taakse päin huomaa, että melko lyhyeen ajanjaksoon mahtuu aika paljon kaikenlaista. Kohtaamisia, arkisia askareita, pieniä ja vähän suurempiakin iloja.
Kiitollisena siitä, että olen saanut tämän kaiken elää ja kokea.