Nyt se on sitten nähty...

 

... nimittäin aurinko ensimmäistä kertaa kaamoksen jälkeen. Olet tervetullut! Näky on aina niin huikaiseva, että henkeä salpaa ja sydänalassa värisee. En yhtään ihmettele, että pohjoisen kansat ovat ammoisin aikona viettäneet auringonpaluun juhlia. Pitkän pimeän jälkeen valon saapuminen on ollut luonnosta eläville ihmisille riemastuttava, mutta samalla myös mystinen ja jopa pelottava tapahtuma.

Körötellessäni kohti kotia ihailin taas kerran ympärilläni olevaa. Etelän suunnalla jälleennäkeminen auringon kanssa. Samanaikaisesti pohjoisella taivaalla kuu.

 

Siinä jossakin välimaastossa uuden auringon punastuttamat, lumiset vaarojen laet.

 Ja tiellä minun lisäkseni nelijalkaisia kulkijoita. 

Päivät pitenevät hyvää vauhtia. Tänään valoisaa aikaa oli jo 3 tuntia ja 18 minuuttia. Sydäntalvella oli pimeää sekä lähtiessä että palatessa -  ihan riippumatta siitä mitä aikaa kello näytti. Eilen tulin kotiin revontulten alla, tänään upea auringonlasku loimusi pihapuiden välissä.

APUA! Yli 70 miljoonan kilon tekstiilijätevuori.

Kuva: Olli Törönen / YLE

Me suomalaiset, sinä ja minä, tuotemme vuodessa keskimäärin lähes 10 kg tekstiilijätettä. Kuluvan vuoden alusta lähtien näitä rättei  ja lumpui ei enää saa viedä kaatopaikoille.

Mistä tämä valtava määrä tekstiilijätettä syntyy? Suomeen tuodaan vuosittain n. 60 miljoonaa kiloa tekstiilejä. On laskettu, että jokaisella meistä on 250 vaatekappaletta. No, osa pärjää vähemmällä ja toiset tarvitsevat hieman enemmän.;)

Yksityishenkilöiden ja laitostalouksien käytöstä poistuvista tekstiileistä päätyy toistaiseksi vain noin 1,5 milj. kiloa kierrätetyiksi raaka-aineiksi ja uudelleen hyödynnettäviksi. Tähän liittyen YLE:ltä tuli positiivinen uutinen viime viikolla. Tekstiilien kiertotalous -hankeessa on kehitetty VTT:n luomalla menetelmällä puuvillasta uutta kuitua.

Helppo tapa pienentää jätevuorta

Posti toi tänään Saaga Designilta tilaamani paketin. Siitä minulle oikeastaan pulpahtikin mieleeni koko tekstiilijäteasia.

Paketissa oli .. ah niin ihania pellavavaatteita. Luonnonkuidut ovat suosikkejani ja pellava niistä aivan kärjessä. Noora Steenvoordenin luotsaaman Saaga Designin vaatteet ovat mielestäni selkeälinjaisia ja sopivat monenlaisille naisille. Ihan tavallisille, pienikokoisille ja kookkaille, ikään katsomatta.


 

Kyllä , tiedän, että nämä uudet hankinnat lisäävät vaatteitteni lukumäärää. Se varsinainen kytkös tekstiilijätteeseen syntyi siitä, kun huomasin, että ostin ensimmäisen Saaga-mekkoni kymmenkunta vuotta sitten ollessani itse myymässä tuotteitani Vanhan ylioppilastalon joulumyyjäisissä Helsingissä.

Sillä kertaa suutarin lapsella oli kengät - tein mekkoon myös sopivan kaulakorun. Olen pitänyt tätä vaatetta paljon eikä se ole vuosien varrella menettänyt viehätystään.

Olenkin sitä mieltä, että itse kukin voi  helposti vähentää tekstiilijätteen syntymistä hankkimalla hyvälaatuisia - mieluiten suomalaista käsityötä - olevia vaatteita.

Nehän ovat kalliita! Kyllä, ostohetkellä joutuu sijoittamaan hieman enemmän. Pitkällä aikavälillä ne kuitenkin osoittautuvat hyviksi sijoituksiksi. Jos minä ostaisin vuoden kahtena tai jopa neljänä sesonkina joka kerran uusia, huonolaatuisia ja mahdollisesti todella epäeettisesti tuotettuja kertakäyttövaatteita, niin uskon sen tulevan kalliiksi. Siitä valtavasta jätemäärästä puhumattakaan.