torstai 16. elokuuta 2018

Ajan ratas pyörii vinhaa vauhtia





Huomasin juuri, että Multiformes - Tarinallisia taidekäsitöitä Lapista -näyttelyn yli 4 kuukauden esilläoloajasta Inarin Siidassa on kulunut jo valtaosa. Vastahan ne olivat avajaiset, ja nyt on jäljellä enää kuukausi.

Ajan kulumiseen liittyy omalla tavallaan myös näyttelyn teos Kiertokulku. Siinä on toisiaan seuraavat Lapin kahdeksan erilaista vuodenaikaa ja kierokulku, joka etenee alusta loppuun alkaakseen taas uudelleen.



Teos on toteutettu ryijytekniikalla pääosin kasvivärjätyistä villalangoista. Lisäksi siinä on poronnahkaa ja uusiokäyttöön otettu polkupyörän ratas, jonka olen pelastanut kaikille täkäläisille tutusta "Jaskan valinnasta" eli jäteasemalta.



Rattaan pinnojen lomassa köynnöstää värjättyä rottinkia ja poron rumpunahasta tehtyjä lehtiä.


Pääteos, sen teemaan toteutettu pieni taulu kooltaan 30 x 40 cm ja postikortti. Teoskuva: Paadar Images

Näyttelyn jokaisen teoksen teemasta on toteutettu myös pieni taulu. Nämä kaikki 16 pikkuteosta on laitettu esille yhtenä kollaasina. 



Lapin luonnossa olosuhteet, värit ja valot vaihtelevat niin voimakkaasti, että vuosi on perinteisesti jaettu kahdeksaan vuodenaikaan. Jokaiselle jaksolle on tehtävänsä. On sopivat hetket kalastaa,  metsästää, kerätä luonnonantimet ja ottaa talteen käsityömateriaalit. Oma aikansa on käsitöiden tekemiselle, porojen erottelulle ja vasojen syntymälle. Ihmisten elämää ovat aina rytmittäneet kahdeksan toisistaan poikkeavaa jaksoa. Milloin tarvotaan syvissä lumissa revontulten leikkiessä  kaamostaivaalla, milloin valvotaan yöttömän yön auringon alla.

Vuodenkierto sisältää syntymistä, uudistumista, kehittymistä, kasvamista ja kuolemaa. Kahdeksan vuodenajan täytyttyä kaikki alkaa jälleen alusta.


Oda-Liv Koivisto: Kiertokulku, 2017,  110 x 110 cm. Kuva: Arktikum/Asko Leskinen

Vaikka aika kuluukin nopeasti, niin vielä ehtii käydä katsomassa Multiformes-näyttelyn Siidassa. Se on esillä kesäkauden loppuun, 16.9.2018 saakka. Tämän jälkeen teokset siirtyvät Kakslauttanen Arctic Resortiin. Kiertokulku ja muutkin näyttelyssä olevat teokseni etsivät lopullista sijoituspaikkaansa, "rakastavaa kotia", tulevan tammikuun jälkeen.



Multiformes - Tarinallisia taidekäsitöitä Lapista -näyttely Inarin Siidassa 16.9.2018 saakka.











tiistai 14. elokuuta 2018

Käväisimme illansuussa "omalääkärillä"




Ei siksi, että olisi ollut jotakin erityistä syytä. Vaan useinhan sitä työtä tekevällä on hartiat jumissa, jossakin kolotusta ja mielikin kaipaa lepoa. Vastaanotto kesti melkein kaksi tuntia. Sain lääkettä silmille, keholle, mielelle ja jotakin myös kielelle. Karvakaverini Ulda sai omat, lajityypilliset virikkeensä ja virkistyksensä.




Kotiin tuomisina olivat se ainut punikkitatti, jonka löysin ja sekalaista rautaromua mahdollisesti joissakin tulevissa projekteissa käytettäviksi.




Kaverillani on tapana syksyn aikana kantaa metsäreissuilla mukanaan erilaisia leluja ja unohtaa ne sitten milloin minnekin. Tänään löysimme lempilelun, joka oli ollut kateissa koko talven ja kesän. Pieni, punainen kettu oli kokenut kovia ja on pehmokirurgin tarpeessa.




Tämä samainen "omalääkäri", nimeltään luonto, on ollut minulle innoittajana myös yhteen Multiformes -näyttelyn teokseen. Luontoon kannan suruni, rauhana tuon takaisin -teos on valmistettu poronnahasta ja kelolaudasta.



Oda-Liv Koivisto: Luontoon kannan suruni, rauhana tuon takaisin -triptyykki 2017. Kuva:Arktikum/Asko Leskinen


Kuten kaikkiin näyttelyn teoksiin, tähänkin liittyy tarina. Se kertoo sitä miten taitava kyseinen "omalääkäri" on:

Oli helteinen heinäkuun päivä. Sain suruviesti. Sinä olit kuollut. Muutaman päivän päästä lähdin metsäpalstallemme. Kuljin mäntykankaalla. Tuossa on lasten rakentama risumaja. Siinä lähellä sinun tekemäsi motti polttopuita ja tuolla yhdessä keräämämme oksakasaa. Tuska sisältäni pyrki ulos. Huusin suruni hiljaiseen metsään. Mäntyjen vankat oksat ottivat sen taakakseen, se laskeutui koivujen vihreyteen ja kimmeltäviksi kastepisaroiksi varvikkoon. Palasin kotiin rauhallisella mielellä. Sinä olit ikiajoiksi poissa metsistä, joissa olit lapsesta saakka kulkenut, mutta elit silti rinnallani. Myöhemmin huomasin, että halkopinolle oli löytynyt ottaja. Jonkun oli ollut minua helpompi hakea se metsästä pois. Vaan ei se haittaa. Minulle jäi luonto ja sen mieltä sekä sielua parantava voima.


                                    P.S. Riitti juuri kahden iltapalaleivät päälle ja hyvää oli.
                            
                               












sunnuntai 5. elokuuta 2018

Me tuulettelimme töiden merkeissä




Paljon onnea 133-vuotiaalle suomalaiselle kansallispuvulle! Miksi juuri 5.8. on merkkipäivä, siitä voit lukea vaikka täältä Kansallispuku Soja Murto. Toivottavasti tulevat vuodet ja vuosikymmenet tuovat puvut entistä enemmän kaapeista turuille, toreille ja monenlaisiin tilaisuuksiin. Jos ei aina kokonaisuuksina, niin ainakin tuunaamunperinne -henkisenä pukeutumisena.



Tänään ja vähän ennakkoonkin on järjestetty eri puolilla Suomea pienempiä ja suurempia tuuletustapahtumia. Kurkkaapa kansallispukuyhdistys Raita ry:n sivuille. Kaikilla ei ole mahdollisuutta osallistua juhlahumuun, mutta se ei estänyt pukujen tuontia kaapeista ihmisten ilmoille. Töihin lähtöön valmistautuminen vaan vaati hieman tavanomaista enemmän aikaa.


Kerrokset kohdillaan ja sitten vaan menoksi.












Olen tavattoman ilahtunut siitä, että nuorempi polvi työkavereistani Siidassa oli sonnustautunut kauniisiin saamenpukuihin merkkipäivän kunniaksi. Muutamalle varttuneemmalle oli käynyt se tavanomainen, kaappi oli kutistanut vuosikymmeniä sitten hankitun kansallispuvun. Nyt ne odottelevat pääsyä seuraavan sukupolven ylle.


Siidan asiakaspalvelun neitosia hienoissa saamenpuvuissaan ja joukossa yksi mummi
Räisälässään .Kaikki saamenpuvun ovat Utsjoen mallia.

 
Heimojen tanssi -teos on esillä Multiformes-näyttelyssä Inarin Siidassa 16.9. saakka.


Päivän aiheeseen sopii hyvin Siidan vaihtuvassa näyttelyssä, Multiformes - Tarinallisia taidekäsitöitä Lapista, oleva teos Heimojen tanssi. Se on tehty suomalaisten kansallispukujen kankaista ja koristeista. Mukana on myös saamenpukujen ja romaanipuvun teemoja. Teos viestii moninaisuuden ja eri kulttuurien keskinäisen kunnioituksen tärkeydestä.

Työt pulkassa, paita ja esiliina odottavat pesua, muut osat kaapissa ja lökähousut jalassa. Nyt sitten vaan nautitaan aurinkoisesta kesäillasta ja ihaillaan tuuletuskuvia Kansallispuku-ryhmän sivulla.


#kansallispukutuuletus #kansallispukutuuletus2018 #tuunaamunperinne