keskiviikko 29. joulukuuta 2021

Vanhasta löytyy paljon hyvääkin

 


Kaikki vanha ei ole huonoa. Ikääntyneen puun vuosikymmenien aikana kasvattama naava kertoo puhtaasta ilmasta. Vanhassa on myös hyvää. Yritän miettiä kohta päättyvää vuotta siltä kantilta. Löytyisikö vuodesta 2021 jotain hyvääkin? Toki on myönnettävä, että suurta osaa vuoden tapahtumista tai tapahtumattomuudesta leimaa korona, mutta kyllä kai siihen jotakin muutakin mahtui?

Sain kirjallisuuden takaisin



Äänikirjat ovat tulleet kiinteäksi osaksi työpäiviäni. Siitä kiitos kuuluu pääosin Helmet-lukuhaaste 2021:lle. Kuuntelin, ja pienen osan myös luin, noin 80 hyvin erilaista kirjaa, joista 50 sijoitin lukuhaasteen kohtiin. Sain haasteen valmiiksi syyskesällä. Maaliin tulo ei kuitenkaan ollut pääasia vaan se, että vuosiin en ollut ottanut aikaa tarttua kirjoihin, mutta nyt kirjallisuus tuli taas osaksi päiviäni. Ja nimenomaan äänikirjoina, joista käsityöläinen pystyy nauttimaan työn kanssa samanaikaisesti.

Vuoden 2022 lukuhaaste on julkaistu tänään 29.12.2021. Olen jo vähän tutkaillut aiheisiin sopivia teoksia. Suosittelen mukaan lähtemistä. Kaikkia haastekohtia ei ole mikään pakko suorittaa.


Taiteiden edistämiskeskuksen apurahan avulla paljon uuttaa tietoa ja taitoa


Taiteiden edistämiskeskuksen
luovien alojen ammattilaisille suunnatusta apurahasta tuli päätös syyskuussa ja se oli valtava onnenpotku. Rahoituksen turvin olen saanut opetella uusia taitoja ja kartuttaa tietojani niin valokuvaukseen kuin verkkokaupan pitoonkin liittyen. Toivottavasti Nellikuvaan pienyrittäjien tuotekuvaus-  ja kuvankäsittelykurssien opit näkyvät tulevaisuudessa Jussakan somekuvissa ja nettikaupassa.


Apurahaprojektina syntyi myös uusi puukorusarja. O-sarjassa on käsinvärjätyistä puuhelmistä, nahkanauhasta ja metallisomisteista tehty kalakoru sekä ranne- ja korvakorut. Näistä koruista olen rakentamassa myös pientä vitriininäyttelyä.


 

Poronnahan marmorointi käsityönä on sekin kehittelyvaiheessa kuin myös uudet puulle tehtävät värjäyskokeilut. Näistä tulevaisuudessa enemmän mikäli ja toivottavasti kehitystyö tuottaa hyviä tuloksia.

ComeBack-laukusta leivottiin yhteistyön teemalla Vuoden 2021 käsityötuote

 
Lokakuussa vietettiin jo perinteiseksi muodostunutta Suomalaisen käsityön päivää. Teemana oli Suomen käsityöyrittäjät ry:n tälle vuodelle esiin nostama tärkeä aihe, yhteistyö. Jussakan ComeBack-sarjan kansallispukukankaasta ja poronnahasta valmistettu laukku tuli valituksi vuoden 2021 käsityötuotteeksi. Laukut liittyvät yhteistyön teemaan koska niiden ideointi, suunnittelu, materiaalit, leikkaaminen ja markkinointi ovat Jussakan työtä ja valmisteknisestä suunnitttelusta ja ompelusta vastaa Taitoisa Ompelimo. Laukut ovat olleet todella tykättyjä. Niitä ja muita kansallispukukankaisia tuotteita tuodaan ensi vuonna esille mm. kansallispukumessuilla, jotka järjestetään nyt toista kertaa. Kyseessä on virtuaalitapahtuma Kansallispuku - Folkdräckt Facebook-ryhmässä. Ajankohta on 26. - 27.3.2022.

Ei ollut joulumessuja, mutta oli kivoja joulukauppoja

Omalta osaltani kuluneelta vuodelta jätin pois kaikki messut ja livetapahtumat, myös sen itselleni ehkä rakkaimman eli Arktiset markkina Rovaniemellä. Syytä ei tarvinne sen enempää esitellä. Jussakka osallistui joulun valmisteluun ajatuksella #joulusuomesta. Tuotteitamme edustivat niin vakituiset jälleenmyyjämme kuin muutama joulunajan popup kauppa. Yksi näistä oli  ASMIn Anni-tontun järjestämä Kuopion pop up Joulukauppa. Oli ilo olla mukana. Kaunis kiitos kuopiolaisille siitä, että valitsitte Jussakan tuotteita lahjoiksi.

Kiitos pohjoisen luonnolle

Lapin luonto tässä ympärilläni on taas tarjonnut ihastuttavaa katsottavaa ja koettavaa koko vuodeksi. Yksi parhaimmista kesäkauden kokemuksista olivat aamu-uinnit, jotka pystyin aloittamaan tavoitteen mukaisesti toukokuun puolella eli 30.5. ja pulikointia jatkui syyskuun alkuun asti. Kaikenkaikkiaan pysyn vankkumatta edelleen käyttämäni #inspiroivaluonto -hästägin takana. Olen kiitollinen luonnosta kumpuavista ideoista, väreistä ja muodoista sekä siitä voimasta ja eheydestä, jonka luonto lahjoittaa.

 



Näin kun asiaa ajattelee, niin eihän tämä ollut lainkaan hullumpi vuosi. Nyt vaan mielenkiinnolla odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.







sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Onnellinen ja kiitollinen yksinyrittäjä




Oikein hyvää Yrittäjän päivää meille kaikille yrittäjille! Ja tietysti myös asiakkaillemme ja sidosryhmillemme, sillä ilman teitä meitä ei olisi.

Yrittäjien tarinoita on yhtä monta kuin on yrittäjiäkin. Viimeiset puolitoista vuotta ovat kohdelleet yrityksiä kovin eri tavoin. Toiset ovat tehneet kautta aikojen parasta tulosta, jotkut puolestaan saattavat olla aivan kuilun partaalla.

Minulle yksinyrittäjänä ehkä pahinta on ollut se, että ei ole sitäkään vähää kontaktia kollegojen ja asiakkaiden kanssa kuin niin sanottuna normaaliaikana. Kaikki toiminta on siirtynyt virtuaalimaailmaan ja esimerkiksi palautteen saaminen omasta työstä on jäänyt vähälle.


Yksi päätös voi muuttaa paljon

Tällaisen päätöksen teki ja antoi tietooni kuluneella viikolla Taiteen edistämiskeskus, joka myönsi minulle luovien alojen toimijoille tarkoitetun apurahan. Se tekee tietysti monta asiaa taloudellisesti mahdolliseksi, mutta sitäkin tärkeämpää on mielestäni arvostuksen osoitus. Apuraha on kannustus ja tunnustus työlle, jota olen tehnyt ja saan jatkossa tehdä. Mitä parhaimmat kiitokseni Taikelle!
Nyt ovat luovan työn eväät täksi syksyksi kasassa. Mitäpä sitä muuta tarvitsee kuin salmiakkia ja apurahan? (No, ehkä vähän muutakin. 😉)

 
 


Jotakin uutta näytettävää


Syksyn aikana on tarkoitus synnyttää joitakin uusia tuotteita. Ajatuksissa on koruja, edelleenkin luonnonläheisistä materiaaleista. Tulevatko ne olemaan poronnahkaa, puuta vai jotakin muuta - se selviää aikanaan. Suunnitelmissa on myös pienimuotoinen vitriininäyttely, jonka toivon tietysti jossakin vaiheessa pääsevän yleisölle nähtäväksi.






Lisäksi apuraha antaa minulle joitakin killinkejä siihen, että voin hankkia itselleni osaamista Jussakan verkkokaupan kehittämiseen. Sillä vaikka pääsisimme palaamaan avoimempaan kanssakäymiseen ja tapaisimme useammin ihan nokikkain, tämä virtuaalimaailma on todellisuus, joka pysyy osana yrittäjänkin jokapäiväistä tekemistä.

 




Iloista syksyistä juhlapäivää kaikille!



lauantai 28. elokuuta 2021

Inspiroiva luonto

 

 


Hyvää Suomen luonnon päivää!

Kiva, että luontoamme juhlistetaan omalla merkkipäivällä vaikkakin kun asuu ja työskentelee täällä maaseudulla kaikki päivät on luonnon päiviä. Minulla on ympärilläni tyypillinen lappilainen mäntykangas ja omaan rantaan on matkaa parikymmentä metriä. Lähin naapuritalo vilkkuu juuri ja juuri puiden lomasta ja pimeällä sieltä näkyy sopivasta kulmasta katsottuna pihavalo.




En kaipaa kauas. Lähiluonto tarjoaa enemmän kuin mitä ehdin ihastella. Kaikkina Lapin kahdeksana vuodenaikana omanlaisena ja vaihtelevana. On vaikea selittää lyhyesti mitä kaikkea luonto minulle antaa, mutta se on ainakin hiljetymisen tyyssia, omalääkäri, mielenterveyttä hoitava terapeutti sekä inspiraation lähde ja materiaalivarasto.

Ideat ovat luonnonantimia


Töissäni on runsaasti muotoja ja värejä, joita olen ihaillut luonnossa. Joskus sitä meinaa kompastua omiin jalkoihinsa kun unohtuu kulkiessaan tuojottamaan jotakin kaunista yksityiskohtaa. Niitä ideoita, joita olen luonnosta saanut, esittelen usein kuvissani hästägeillä #inspiroivaluonto ja #jussakanvärit.




Luonto tulee kirjoissa sisään työhuoneeseen


Käsityöläisenä minusta on tullut viimeisen parin vuoden aikana äänikirjojen suurkuluttaja. Painetun kirjan käteen ottamiselle jää vain vähän aikaa, mutta työskennellessä voi hyvin kuunnella. Olen osallistunut Helmet2021-lukuhaasteeseen ja huomasin, että monet minuun suurimman vaikutuksen tehneistä kirjoista ovat liittyneet  luontoon. Tällä hetkellä kuuntelen ajatuksiaherättävää Richard Powersin kirjaa Ikipuut. Suomen luontoon liittyvistä kirjoita aivan huippuhyviä ovat olleet Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys ja Anni Kytömäen vuoden 2020 Finlandia-voittaja Margarita. Näitä teoksia suosittelen lämpimästi jokaiselle luonnosta ja luontotarinoista pitävälle.

 



Paikka suruille ja iloille


Minua ympäröivä luonto on ollut erittäin merkityksellinen myös elämän vaikeina hetkinä. Yksi sellainen oli kun puolisoni yllättäen menehtyi vuonna 1993. Surusta ja luonnon parantavasta voimasta syntyi myöhemmin teos Luontoon kannan suruni, rauhana tuon takaisin.




Näyttelyluetteloon kirjoitin teokseen liittyen seuraavan tekstin:

"Oli helteinen heinäkuun päivä. Sain suruviestin. Sinä olit kuollut. Muutaman päivän päästä lähdin metsäpalstallemme. Kuljin mäntykankaalla. Tuossa on lasten rakentama risumaja. Siinä lähellä sinun tekemäsi motti polttopuita ja tuolla yhdessä keräämämme oksakasa.

Tuska sisältäni pyrki ulos. Huusin suruni hiljaiseen metsään. Mäntyjen vankat oksat ottivat sen taakakseen, se lasketui koivujen vihreyteen ja kimmeltäviksi kastepisaroiksi varvikkoon.
Palasin kotiin rauhallisella mielellä. Sinä olit ikiajoiksi poissa metsistä, joissa olit lapsesta saakka kulkenut, mutta elit silti rinnallani."


Luontokappaleista rakkain on tällä hetkellä tietysi karvakaverini Happy, jonka läsnäolo tekee jokaisesta päivästä juhlapäivän.


torstai 26. elokuuta 2021

Kaksittain on hyvä, kolmaskaan ei ehkä olisi haitaksi


Niin se vaan on, että pikkuhiljaa kolahtelee sähköpostiin tapahtumien peruuntumisia tältäkin syksyltä ja talvelta. Käsityöyritystenkin pitää jollakin tavalla  paikata sitä lovea, jonka markkinoiden, messujen ja erilaisten joulumyyjäisten poisjäänti aiheuttaa nyt jo toisena vuonna peräkkäin.

Tyhjää paremmiksi korvaajiksi ovat tulleet verkkokaupat. Eivät ne tietysti millään muotoa ole sama asia kuin ihmisten väliset kohtaamiset ja mahdollisuus tutustua tarjolla oleviin tuotteisiin sellaisena kuin ne ovat oikeassa, elävässä elämässä.

Verkkokaupoilla ja sosiaalisen median kanavilla on kuitenkin erittäin tärkeä merkitys. Sen lisäksi, että ne tuovat jonkinlaisen korvikkeen tapahtumatyhjiöön, ne kutistavat myös etäisyyksiä. Jussakan kaltainen pieni, kaukana pohjoisessa sijaitseva toimija ei millään voi osallistua eri puolilla Suomea järjestettäviin kylätapahtumiin vaikka ne olisivat miten ihastuttavia ja omaleimaisia. Näistä syistä Jussakan tuotteita on esillä peräti kahdessa verkkokaupassa.


Jussakkakauppa - oma, laajan tuotevalikoiman erikoiskauppa



Osoitteesta www.jussakkakauppa.fi löydät Jussakan oman verkkokaupan, jossa on tarjolla lähes koko tuotevalikoima. Kaupassa on erilliset osastonsa kansallispukukankaiselle ComeBack™-sarjalle, rumpunahasta tehdyille Rytmi-sarjan tuotteille, käsinvärjätyille puukoruille, harvoin tarjolle tuleville yksittäiskappaleille otsikolla Uniikkikorut ja kasvivärjätyille langoille. Lisäksi kaupan Taidetyöt-osastolla on vaihtelevasti mm. taideteoksia ja Loitsukehiä. Muut on paikka, josta löytyy sitä sun tätä, kaikenlaista kivaa ja joskus myös yllätyksiä.

Madeby Käsityökortteli verkkokauppa

Toinen verkkokauppa, josta saa Jussakan tuotteita on Madeby Käsityökortteli. Se on Suomenkäsityöyrittäjät SKYT ry:n jäsenten Suomessa käsityönä valmistamien tuotteiden myyntikanava.




Madeby Käsityökortteli -verkkokauppa kokoaa yhteen monta käsityöyrittäjää. Jokainen kauppias ylläpitää itsenäisesti Madeby Käsityökortteli -verkkokaupassa olevaa kauppaansa.

Sinulle asiakkaana Madeby tarjoaa verkkokaupan, josta löytyy yhdestä paikasta laaja valikoima eri alojen käsityöyrittäjien tuotteita. Voit olla varma, että kaikki tuotteet on valmistettu käsityönä Suomessa ja tuotteet ovat laadukkaita. Toimitusvarmuus sekä kauppiaiden vastuullinen toiminta varmistetaan yhdistyksen valvonnalla.

Koska useimmat Jussakan tuotteet ovat väriyhdistelmältään tai muuten ainutkertaisia, usein kannattaa katsoa molemmista kaupoista tarjolla olevat vaihtoehdot. Jos et löydä esimerkiksi etsimäsi väristä Napin piika-kukkanipsua tai kasvivärjättyä villalankaa Jussakan omasta kaupassa, niin käy katsomassa mitä vaihtoehtoja on tarjolla Jussakan osastolla Madebyssä https://www.madeby.fi/ByJussakka06.


Jussakan verkkokauppa ja sosiaalisen median kanavat eivät ole koskaan valmiita, sillä niiden kehittäminen on jatkuva prosessi. Tavoitteeni on tehdä niistä sellaisia, että ne palvelevat sinua mahdollisimman hyvin ja viihtyisit seurassani. Olen todella kiitollinen teistä jokaisesta, jotka seuraatte Jussakkaa Facebookissa, Instagramissa, luette blogia ja teette tilaisuuden tullen ostoksia verkkokaupoissa. Jokainen tykkäys, kommentti ja tilaus on vähän niinkuin tavattaisiin oikeilla messuilla tai markkinoilla. KIITOS!

sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Viheliäinen, viehättävä horsma

Maitohorsma (Chamaenerion angustifolium), Suomessa elinvoimaisena elävä putkilokasvi, levittää kukinnan jälkeen ilmoille hirmuiset määrät valkean höytyvän mukana lentäviä siemeniä. Lisäksi sillä on voimakkaat juurakot. Siitä seuraa, että horsma valtaa lyhyessä ajassa laajoja aloja pihapiiristä.  Kitket ja kitket, mutta tuntuu, että jäät aina häviölle. Mutta haittaako se?




Maitohorsma on ns. pioneerilajike. Maastopalojen jälkeen tyhjäksi autioitunut alue on varsin pian horsmapelto. Tästä syystä horsmalla on useissa kielissä tuleen viittaavia nimiä kuten Feuerkraut ja fireweed. Myös suomen kielessä tunnetaan nimitykset palokukka, tulikukka ja tuliyrtti.


Maitohorsma on kauppayrtti


Horsma on yksi Suomen noin 30:stä kauppayrtistä. Erityisesti lehdet ja versot ovat monikäyttöisin runsaan C-vitamiinipitoisuutensa ansiosta. Lisäksi ne sisältävät karoteenia ja valkuaisaineita. Useimmat varmaan tuntevat horsman lehdettömien versojen käyttämisen ruokana parsan tavoin. Nuoret lehdet ja versot voi silputa myös salaatin joukkoon ja koristella salaatin kauniinvärisillä kukkasilla.

Kuivattuja, nuoria lehtiä sekoitetaan teepensaan lehtien joukkoon. Tällainen sekoitus tunnetaan venäläisen paikkakunnan mukaan nimetyksi koporje-teeksi. Kaprio-teeksikin kutsuttu juoma on ollut laajalti käytössä tuolla vanhastaan vatjalaisten ja inkeroisten asuinalueella. Kasvin kuivattuja juuria on käytetty myös kahvinkorvikkeena.

Kauniit punavioletit kukat sopivat koristeluun, kuivattuina osaksi yrttiteesekoitusta ja ihastuttavan värisen horsmajuoman valmistukseen. Ohjeita lienee useita, mutta tässä on Marttojen resepti sitruunahapon avulla valmistettavaa horsmajuomaa varten.

Sinikka Piipon kirjasta Villivihannekset löytyy runsaasti mielenkiintoista ja hyödyllistä tietoa maitohorsman ominaisuuksista ja käytöstä.


Kansanperinteen tuntema rohtokasvi

Horsma sisältää antibakteerista parkkiainesta ja siksi sillä on tulehduksia estävä vaikutus. Horsmaa on käytetty haavojen puhdistamiseen ja verenvuotojen tyrehdyttämiseen. Kansanlääkintä tuntee maitohorsmakeitteen hoitokeinona myös vatsatauteihin, suolistokatarriin sekä suun- ja nielun desinfiointiin. Kasvin on uskottu myös lisäävän mainontuotantoa, mikä perustunee sen nestettä poistavaan vaikutukseen.


Keräsin kukintoja kuivattavaksi.


 
Kuivatuista kukista teen talvi-iltojen lämmikkeeksi Kaprio-teetä ja osa pääsee varpaiden iloksi jalkakylpyveteen.


 
Värinlähteenä kasvivärjäyksessä





Tässä vaikeessa kesää varret ovat jo paksuja ja puumaisia ja lehdet kitkeriä, mutta tulevat  kuitenkin hyötykäyttöön. Väripadassa ne antavat villalankoihin pehmeää, keltaista väriä ja jopa melko tummaa harmaanvihreää jos käytän hyödyksi vanhan rautapadan antamaa lisäpotkua.



Monta hyvää, mutta ennenkaikkea kaunis


Horsman hyvistä ominaisuuksista ja monikäyttöisyydestä olisi vaikka miten paljon mielenkiintoista asiaa, mutta rehellisesti sanottu itse olen eniten vaikuttunut ulkonäköseikoista. Luonto - tässä tapauksessa kukkien muodot ja värit ovat minulle tärkeä inspiraationlähde.

Kasvin punavioletit kukinnot muuttavat ilmettään ja sävyjään riippuen ympäristön valoista. Niillä on erilainen väri yöttömän yön matalassa valossa, kesäpäivän kirkkaudessa ja elokuun illan hämärässä. Joskun joukosta onnistuu löytämään punaviolettien ohella vaalenpunaisia ja lähes valkoisia terälehtiä. Ja kun kaikki tämä väriloisto on hävinnyt, niin jäljelle jää talventörröttäjiksi hauskoja kiehkuroita.




Eikä tietenkään sovi unohtaa, että horsma on Etelä-Pohjanmaan maakuntakukka. Onnea vaan sinne viehättävästä kukastanne!



 
 







 

sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Saanko esitellä (työ)kaverini Erjan, 2 x Kristan, Larsin, Sadun ....


Villen, Oskarin, Annan, Vuokon ja joukon muita nyt jokaista erikseen mainitsematta. Olen kiitollinen heistä jokaisesta. He lukevat minulle työn lomassa korviani miellyttävällä äänellä monenlaista kirjallisuutta.

Kesäkuussa  olen kuunnellut tarinoita Koirien Kalevalasta Hattulan Pyhän Ristin kirkon kirkkomaalareihin. Rönnbackan Tulen aika menetteli. Odotin sen ilmestymistä, koska olin kuunnellut kaikki komisario Antti Hautalehdon aikaisemmat rikostapaukset. Ei ehkä ihan vastannut odotuksiani.



Joskus työhistoriani alkuaikoina kun vielä olin ns. palkkatöissä, oli olemassa odotettu, oikea kesäloma. Muistan miten ihanaa oli asettua sileälle, auringon lämmittämälle kalliolle lukemaan dekkareita. Huoletonta, leppoisaa ja niin kesäistä.

Nyt kesälukemisto, kuten muutenkin pääosa nauttimastani kirjallisuudesta, on äänikirjoja. Juhannusaaton ja -päivän vietin Hattulassa yhdessä Pyhän Ristin kirkkoa koristelevien kirkkomaalareiden ja muiden aikalaisten seurassa. Tänään siirryin Islantiin Satu Rämön kirjoittaman tarinan mukana.




Luotettavat "oikeat kädet"


Muutama poiminta toukokuulta. Susanna Alakosken Pumpulienkelistä pidin ja odotan tälle sarjan ensimmäiselle osalle luvattua jatkoa. Kirjat kuten monet muutkin asiat ovat jossakin määrin makuasioita. Minulle käy usein niin, etten mielly samoihin taideteoksiin kuin kriitikot. Joskus tuntuu, että minun kannataa valita esimerkiksi elokuva, jotka ei ole saanut erityisen kiittäviä arvosteluja. Samaan törmään joskus myös kirjojen kohdalla.


Kun esittelin teille työkavereitani, niin halusin sanoa, että ilman upeita äänikirjojen lukijoita minulla ei olisi mahdollisuutta ahmia kirjoja nykyisellä tavalla. Käsityöläisen työt eivät joudu, jos pitelee hyppysissä kirjaa, mutta kuunnella voi oikein mainiosti.

Työporukassa on aina jokunen luottohenkilö, sellainen oikea käsi. Minulle kirjojen lukijoista tällaisia ovat mm. Erja Manto ja Krista Putkonen-Örn. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta olen valinnut kirjoja en kirjailijan vaan kirjan lukijan perusteella. 



Helmet2021 lukuhaaste


Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa ottanut osaa Helmet lukuhaasteeseen. En juurikaan etsi kirjoja 50 haastekohdan mukaan vaan sijoitan teoksen jälkikäteen sopivaan kohtaan. Joitakin poikkeuksiakin toki on. Seuraamalla lukuhaasteen Facebook-ryhmän keskusteluja saa vinkkejä ja löytää sellaisia kirjoja, joihin ei ehkä muuten olisi tullut tartuttua. Monet ovat jo tehneet vuoden haasteen loppuun. Minä en ole pitänyt erityisen kiirettä ja lukenut tai kuunnellut välillä myös sellaisia kirjoja, jotka eivät sovi mihinkään haastekohtaan. Tällä hetkellä listassani on 38 suoritettua kohtaa ja vielä 12 avoinna, mutta eihän vuosi ole vasta kuin puolessavälissä.



Oma kirjahylly, Inarin kunnan kirjastoauto (joka tulee melkein kotiovelle) ja Bootbeat-palvelu ovat sellaisia runsaudensarvia, ettei aina oikein tiedä mihin seuraavaksi tarttua. Nämä teokset nyt joka tapauksessa odottavat jo puhelimessa kuuntelemista.




Äänikirjojen kohdalla ei voi liikaa korostaa lukijan merkitystä. Vaikka tarina olisi kuinka hyvin kirjoitettu, kaunista kieltä, osuvasti käännetty ja mukaansatempaava, jos lukijan ääni tai tapa lukea ei miellytä, johtaa se ainakin minulla kirjan hylkäämiseen.

Jo aikaisemmin mainitsemieni Erja Mannon ja Krista Putkonen-Örnin ohella minun työkavereihini ja luottotiimiini kuuluvat mm. Krista Kosonen, Lars Svedberg, Satu Paavola, Ville Tiihonen, Oskari Katajisto, Vuokko Hovatta ja Anna Saksman, joka välitti oivallisesti puheen paikallisvärin lukiessaan Itä-Lappiin sijoittuvan Juhani Karilan Pienen hauen pyydystyksen.


Jatkan luottotiimini kanssa ja toivotan mukavaa kesää lempikirjojesi parissa! 🌞


lauantai 1. toukokuuta 2021

Verkkokauppatilausten toimituskulut yhtenäistetty



Halvemmat toimituskulut

Toimituskulujen yhtenäistäminen tarkoittaa samalla sitä, että Jussakka alentaa vappulahjana lähes kaikkien verkkokaupasta tilattavien tuotteiden toimitusmaksua 1.5.2021 alkaen.




Toimitusmaksuihin 25% alennus


Pikkupakettien ja postipakettien toimitusmaksuihin tulee 25 % alennus. Entisen 6,- sijaan näillä toimitustavoilla saat lähetyksen jatkossa 4,50 hintaan. Isompien pakettien 8,- maksuluokka jää kokonaan pois.



Valtaosa tilauksista lähtee meiltä postin XXS-pakettina. Sellaiseen pakettiin mahtuvat melkein kaikki kaulakorut, korvakorut ja muut pienet tuotteet. Paketti on alle 3 cm korkea ja se kannetaan kotiin saakka postilaatikkoon tai -luukkuun. Lähetyksellä on koodi, jonka avulla sen kulkua voi seurata.

Kirje poistuu toimitustapavalikoimasta pääosin juuri sen vuoksi, että sitä ei pysty jäljittämään jos se vaikka sattuisi joutumaan matkanvarrella hukkaan.

 
Ne tuotteet, jotka eivät mahdu alle 3 cm korkeaan pakkaukseen toimitetaan postipakettina, jonka voit noutaa tilauksen yhteydessä valitsemastasi palvelupisteestä.




Muutama muukin asia verkkokaupan toimitusten osalta on viime aikoina muuttunut. Meidän kylältä loppui kyläkauppa ja sen mukana asiamiesposti. Lähimpään Posti Oy:n palvelupisteeseen on nyt 60 km edestakainen matka. Se tuo tietysti hieman vaikeuskerrointa toimituksiin. Ihan joka päivä meiltä ei siis enää lähde tilaukset matkaan, mutta pari kertaa viikossa kuitenkin.

Lisäksi Posti Oy:n tehostamistoimenpiteet tarkoittavat sitä, että lähetykset matkailevat ensin meiltä vielä pätkän pohjoisen suuntaan, tekevät rengasmatkan ja lähtevät vasta sitten alamäkeä muualle Suomeen. Lähetykset kirjautuvat postin järjestelmään parin vuorokauden viiveellä vasta kun paketti on saapunut Ouluun. Tiedän omasta kokemuksesta, että verkkokauppatilauksen saapumista odottavan aika on pitkä. Pyydän kärsivällisyyttä. Yleensä lähetykset tulevat kuitenkin perille viidessä arkipäivässä.


Jussakan verkkokaupassa on satoja tuotteita. Pääset tututumaan valikoimaan astumalla tästä sisään kauppaan. Mikäli sinulla on kysyttävää niin ota yhteyttä vaikka sähköpostilla jussakka@jussakka.fi tai laita tilauslomakkeella viestiä toiveistasi.

Toivottavasti rahanarvoisesta vappulahjastani on sinulle iloa!

lauantai 13. maaliskuuta 2021

Se oli perjantai 13. päivä



Meillä oli Inarin porofarmilla kaksi matkailijaryhmää, kummassakin vieraita eri puolilta maailmaa. Tutustuttiin poroihin, pohjoisen luontoon, saamelaiskulttuuriin ja erilaisiin perinteisiin käsitöihin. Ajeltiin pororaidolla, heiteltiin suopunkia ja kahvisteltiin. Lopuksi vilkuteltiin linja-autot paluumatkalle.

Portti kiinni, kaupan kautta kotiin, ja siitä alkoi minun vapaaehtoinen karanteenini. Vähän oli oudot ja pelottavatkin tunnelmat kun ei tiennyt mitä oli tulossa. Muutama kuukausi, tämä talvikausi ja sitten taas jatketaan. Toteutuva tulisi olemaan jotakin mitä siinä vaiheessa ei osannut kuvitellakaan.

Ryhmä toisensa jälkeen peruuntui vain joidenkin päivien sisällä. Kesän varauksia pidettiin vielä yllä kunnes nekin jouduttiin vetämään kalenterista yli viimeistä myöden.

Ei enää tarinointia porofarmilla eikä opastuksia Inarin kirkonkylän pidetyssä Saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luontokeskus Siidassa. Työnteko loppui kuin seinään.


Tuli kesä, mutta kylänraitti pysyi hiljaisena. Ei ollut ryhmiä, joille kertoa Siidan ulkomuseoalueella elämästä 1800-luvun puolivälissä perustetulla Tirron tilalla.



Ei tullut jo tutuksi käynyttä pestiä piiaksi Lemmenjoen kansallispuistossa sijaitsevalle, legendaariselle Kaapin Jounin tilalle.



Tarinatuokiot matkailijoiden iltojen iloksi jäivät tarinoimatta. Ei opittu tuntemaan pohjoisen luonnosta saatavia materiaaleja ja niiden käyttöä monenlaisiin tarkoituksiin.



Enkä päässyt kuukkelini kanssa toivottamaan onnea, pelottelemaan hirmuisilla jättiläisillä ja jakamaan kertomuksia pohjoisten kansojen uskomuksista.



 Onko sinulla haikea olo?

Tämän kysymyksen minulle esitti jokunen kuukausi sitten yksi tuttavani. Mitä siihen vastaisin?

Ensin tuntui siltä, että on oikeastaan ihan mukavaa saada vähän vapaa-aikaa. Noin 25 vuotta olen ollut matkailijoiden parissa lähes kaikki juhlapyhät ja loma-ajat. Joskus kaamoksen keskellä on tuntunut, että veto loppuu kun on touhunnut päivän paukkupakkasessa useamman ryhmän kanssa. Olen kaivannut hiljaisuutta yöttömän yön kesässä kun työpäivät ovat venyneet joskus parikymmentätuntisiksi ja koko ajan on ollut ihmisiä ympärillä. Työputket saattoivat olla parinkin viikon mittaisia ilman taukoja. Nyt on ollut vapaata ja hiljaista pääsiäinen, vappu, juhannus, joulu ja kaikki päivät niiden välissä.

Olen nähnyt Saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luontokeskus Siidan rakentamisen, avajaiset, 10- ja 20-vuotisjuhlat ja nyt ovat meneillään perusparannus- ja laajennustyöt. Inarin porofarmilla olen saanut seurata neljännesvuosisadan ohjelmien kehitystä, asiakasmäärien kasvua ja sukupolvenvaihdoksen sekä kolmannen sukupolven varttumisen - vanhimmat vauvoista jo aikuisiksi.

Tänään on kulunut tasan vuosi perjantaista 13. päivä maaliskuuta 2020. Nyt vastaan hieman empien tuohon kysymykseen haikeuden tunteesta. Kun kaikki loppuu ennalta arvaamatta, niin muutokseen ei ehdi varautua. Kaipaan onnistumisen tuomaa iloa, jonka synnyttävät tyytyväiset asiakkaat. Oli ihana nähdä kuinka vieraat nauttivat kokemastaan ja veivät mukanaan matkamuistoja, jotka eivät jää vain jonnekin kirjahyllyyn pölyttymään.

Sitä, että tästä on aiheutunut valtava lovi pienyrittäjän talouteen ei tarvinne edes mainita. Olin ajatellut, että vähennän matkailun parissa työskentelyä pikku hiljaa. Pidän vaikka sellaista harvinaisuutta kuin kesälomaa ja osallistun kaikkiin kivoihin kesätapahtumiin, joihin en ole koskaan töiden takia päässyt. Tauko on venynyt nyt jo vuoden mittaiseksi. Rupeaa tuntumaan siltä, että tokkopa minulla on enää paluuta höpöttelyhommiin. Jonkinlainen haikeus taitaa siis kuitenkin hiipiä mielen pohjalle.

Eikö mitään positiivista?

Olen kirjoittanut vaan siitä, mitä ei enää tai ainakaan toistaiseksi ole. En halua kuitenkaan vajota synkkyyteen ja vielä vähemmän tarjoilla apeutta muillekin. Haluan mainita kuluneesta vuodesta ainakin pari valopilkkua.

Yrittäjyydelle käsitöiden parissa on jäänyt enemmän aikaa. Se näkyy aktiivisempana toimintana Facebookissa ja Instagramissa sekä Jussakan verkkokaupassa.

Toinen myönteinen ajatus on se, että tässä kirjoituksessa mainitut mielenkiintoiset ja elämykselliset käyntikohteet täällä Inarin kunnan alueella toivottavat teidät kaikki taas ennen pitkään suurellakin joukolla tervetulleiksi. Joten nyt vaan matkasuunnitelmia tekemään!





 

sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Klikkaa muo



Minttu Mustakallio
n esittämä roolihahmo odotti klikkauksia internetin seuranhakupalstalla Kultaisella Venlalla palkitussa tv-sarjassa Klikkaa muo.  Vähän samoilla ajatuksilla olen minäkin liikkeellä. En tosin etsi treffiseuraa, mutta haluaisin löytää ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita käsityöläisen elämästä, arkisista touhuista ja Jussakan tuotteista.

Temppu ja kuinka se tehdään


Kaiken keskiössä ovat kuulemma algoritmit. Ei oikein ole sitä minun vahvuusaluettani. 😕

Itse kukin on varmaan nähnyt sosiaalisessa mediassa aika ajoin julkaisuja, joissa kerrotaan kuinka voi tukea pienyrittäjiä  ilmaiseksi. Niissä kehoitetaan tykkäämään julkaisuista, kommentoimaan, jakamaan jne. Kaikki nämä toimenpiteet ovat sellaisia kikkoja, joilla toivotaan olevan vaikutusta suosimasi yrityksen/tekijän/tuotteen näkyvyyteen somen valtavassa informaatiotulvassa.

Joku aika sitten sanottiin, että kolme sanaa tai hymiötä kommentissa lisää tehokkaasti näkyvyyttä. Nyt taitaa suosiossa on neljän litania. Ei näissä oikein pysy mukana kun Facebookin ja Googlen kaltaiset jätit ohjailevat algorytmejä. Pääasia lienee, että jos haluaa olla pienyrittäjän tukena, niin reagoi julkaisuihin jollakin tavoin. Minua ainakin ilahduttaa jokainen julkaisun kommentti, peukku, sydän tai muu palaute sekä tietysti se, että joku liittyy Jussakan sivun tykkääjäksi. Puhumattakaan siitä, että saan vastaanottaa asiakkailta kuvia julkaistavaksi kansiossa, jossa on Jussakan tuotteita ihan oikeasti käytössä.

Lähetän silloin tällöin kutsun tykätä Jussakan sivusta. Oletko saanut sellaisen? Kutsuttu tai ei, jos siltä tuntuu, niin olet tervetullut klikkaamaan Tykkää-ruutua otsikkokuvan alapuolella. Mitään pakkoa ei ole ja voit seurata Jussakan julkaisuja ilmankin. Toisaalta jos olet tykännyt sivusta ja laittanut Jussakan seurantaan, niin todennäköisesti näet julkaisut varmemmin.


Jussakka somessa


Facebookin lisäksi hakusessa on uusia seuraajia myös Jussakan Instagram-tilille. Nykyisin niin yrityksillä kuin yksityishenkilöilläkin on laaja valikoima erilaisia sosiaalisen median kanavia. Täältä löytyvät linkit keskeisimpiin Jussakan nettiosoitteisiin.



Tila ja etäisyydet eivät ole tällä hetkellä yhtään yliarvostettuja, mutta some on nimensä mukaisesti sosiaalista kanssakäymistä. Reaktiot ovat tärkeitä. Peukut, sydämet, tykkäämiset ja kommentit kertovat, että ei täällä ihan yksikseen olla huutelemassa. 



Kuulumisiin ja näkymisiin! 💖







perjantai 1. tammikuuta 2021

Hyvästi vuosi 2020



Poikkeusvuoden 2020 viimeisenä päivänä katselin kertyneitä valokuvia. Poimin sieltä nämä muutamat koska keloontuneen puun, ruostuneen raudan ja varisseiden terälehtien voi ajatella kuvastavan vanhaa ja elinkaaren loppupäätä.



Rapistumisesta huolimatta näissä on kuitenkin myös paljon kauneutta. Mietin, että oliko parjattu vuosi 2020 pelkästään paha ja huono vai löytyisikö siitä jotakin hyvääkin sanottavaa?

Osalle pandemiavuosi oli silkkaa painajaista, osa ehkä vielä punnitsee kummassa vaakakupissa on merkittävämpää sisältöä ja joillekin vuosi oli pääpiirteissään  hyvä. Minkälainen se oli Sinulle? Entä minulle?

Kiire loppui perjantaina 13. maaliskuuta kello 14.20


Päivän kaksi matkailijaryhmää oli hoidettu ja kiitokset saatu. Italialaiset lähtivät tyytyväisinä Lapin luonnosta, poroista ja kulttuurista saamiinsa kokemuksiin. Seuraavia asiakkaita ei näillä tietoa olisi tulossa. Varausten peruutuksia oli alkanut putoilla kiihtyvään tahtiin.

Kävin ruokakaupassa. Tulin kotiin. Aloin tarkkailemaan olotilaani mahdollisten sairastumisen oireiden varalta. Jäin omaehtoiseen karanteeniin. Tiedossa olleet tulovirrat alkoivat hiipua. Tuntui oudota kun ei ollut kalenterimerkintöjä eikä kellonaikoja ohjaamassa päivän kulkua.

Uusi normaali

Uusi normaali oli syntynyt. Vähitellen rupesin tekemään to do -listoja ja aika ajoin onnistuin kehittämään jopa kiireen 😉 kun tilaustöitä tuli usemmalta taholta samanaikaisesti. Tosin käsityötuotteitten myynti romahti olemattomaksi niissä jälleenmyyntipaikoissa, joiden asiakkaat olivat pääosin turisteja.

Suljin alati taustalla soineen radion. En pitänyt tarpeellisena kuunnella päivät pääksytysten tautitilanteesta kertovia juttuja. Ylen TV-uutiset klo 20.30 ja/tai MTV:n Kymmenen uutiset tarjosivat riittävän ja sellaisen määrän tietoa, että asian saattoi unohtaa useiksi tunneksi.

Menetykset

Elin ja työskentelin kuplassani. Vuoden 2020 ikävät asiat ovat loppujenlopuksi aika nopeasti summattavissa. Tulovirta supistui reilusti, samoin kohtaamieni ihmisten määrä. Kevättalven aikana tapaamani ihmiset voi laskea kahden käden sormilla. Erityisesti ikävöin tietysti lapsiani, lastenlapsiani, muita sukulaisia ja ystäviäni.

Entä se positiivisten asioiden vaakakuppi?

Osa myönteisistä asioista lankesi elämääni ihan ilman omaa ansiotani, mutta toivotin ne tervetulleeksi. Sain aikaa metsäillä koiran kanssa. Luonnossa ei tarvitse järjestellä turvavälejä. Päivärytmi asettui rauhallisemmaksi ja stressittömäksi. Löysin äänikirjat ja minusta tuli niiden suurkuluttaja. Toisenlaisessa tilanteessa olisin jäänyt paitsi upeita tarinoita, joita taitavat kirjailijat ovat kansien väliin kehränneet.

Kaikki hyvä ei ole tullut aivan tekemättä. Jussakan verkkokaupan runko oli jäänyt lepäämään useiksi kuukausiksi. Itse asiassa haudutin sitä yli puoli vuotta, mutta nyt oli enemmän ja vähemmän pakon edessä rakennettava kauppa avattavaan kuntoon.

Pian oli jo toisen verkkokaupan vuoro. Jussakka on yksi Suomen käsityöyrittäjät ry:n jäsenten yhteisen Madeby.fi -kaupan toimijoista.




Verkkokaupat ja tilanteen takia lisääntynyt aktiivisuus sosiaalisessa mediassa vaati myös erilaisten sometaitojen kehittämistä. Yksi antoisimmista on ehdottomasti ollut Nelli kuvaa järjestämä tuotekuvauskurssi.

Työhuoneelle linnoittautunut yksinyrittäjä kaipaa myös moniin asioihin vinkkejä ja uusi näkökulmia. Niitä minulle tarjosi Redesan Oy:n Sanna Jyränki Yritysmuuntamossa.

Aikaa on vierähtänyt ruutujen edessä reilusti aikaisempaa enemmän. Tämä voitaisiin laskea tuonne miinuspuolelle jos siitä ei olisi ollut niin paljon iloa ja hyötyä. Uuden oppiminen on palkitsevaa, mutta sen lisäksi kontaktien puute on osittain korvaantunut monilla ihanilla, uusilla etäystävyyksillä.

Keväällä pääsin osallistumaan työn ulkopuolelta ruudun välityksellä Folkjam-tunneille, joita emännöi kansallispukutaitajana tunnettu Soja Murto Imatralla Virta-opistolla. Kokemus, jota ei olisi tullut kohdalleni ilman poikkeusoloja.

Päättyneen vuoden hyviä asioita tuntuu olevan loputtomasti. Tässä lueteltuna vain osa. Haluan kuitenkin vielä mainita yhden kivan jutun, joka tapahtui ihan oikeassa elämässä aivan vuoden lopulla. 

Peruuntuneiden joulumyyjäisten ja messujen takia monilta käsityöyrittäjiltä jäi iso osa vuoden myynneitä saamatta. Tätä paikkaamaan Suomen käsityöyrittäjät ry:n jäsenliikkeitä ja käsityöläisiä pystyttivät lapinjärveläisen Ullakko-tuotteen omistajan, Riitta-Leena Norbergin ideoiman Käsitöiden tavaratalo -kauppaketjun. Jussakan tuotteita löytyi joulun alla kuudesta ketjun 16 liikkeestä.




Kuten jo totesin, hyvien asioiden lista olisi paljon pidempi kuin mitä tässä on muistiin merkittynä. Yksi on kuitenkin ylitse muiden. Minä ja läheiseni olemme ainakin toistaiseksi välttyneet sairastumiselta.

Tämän kirjoitettuani minun täytyy sanoa, että poikkeusvuosi 2020 on kohdellut minua lopultakin suhteellisen lempeällä kädellä. Paljon hyvää ja huonot asiat ovat sellaisia, että niistä luultavasti päästään yli.

Uudenvuoden päivä ainakin tuli vietettyä mukavissa merkeissä. Karvakaverin kanssa umpihankirämpimisen jälkeen nautin täysin siemauksin Ylen tarjoamasta Wienin filharmonikkojen konsertista.