Inspiroiva luonto

 

 

Hyvää Suomen luonnon päivää!

Kiva, että luontoamme juhlistetaan omalla merkkipäivällä vaikkakin kun asuu ja työskentelee täällä maaseudulla kaikki päivät on luonnon päiviä. Minulla on ympärilläni tyypillinen lappilainen mäntykangas ja omaan rantaan on matkaa parikymmentä metriä. Lähin naapuritalo vilkkuu juuri ja juuri puiden lomasta ja pimeällä sieltä näkyy sopivasta kulmasta katsottuna pihavalo.

En kaipaa kauas. Lähiluonto tarjoaa enemmän kuin mitä ehdin ihastella. Kaikkina Lapin kahdeksana vuodenaikana omanlaisena ja vaihtelevana. On vaikea selittää lyhyesti mitä kaikkea luonto minulle antaa, mutta se on ainakin hiljetymisen tyyssia, omalääkäri, mielenterveyttä hoitava terapeutti sekä inspiraation lähde ja materiaalivarasto.

Ideat ovat luonnonantimia

Töissäni on runsaasti muotoja ja värejä, joita olen ihaillut luonnossa. Joskus sitä meinaa kompastua omiin jalkoihinsa kun unohtuu kulkiessaan tuojottamaan jotakin kaunista yksityiskohtaa. Niitä ideoita, joita olen luonnosta saanut, esittelen usein kuvissani hästägeillä #inspiroivaluonto ja #jussakanvärit.

Luonto tulee kirjoissa sisään työhuoneeseen

Käsityöläisenä minusta on tullut viimeisen parin vuoden aikana äänikirjojen suurkuluttaja. Painetun kirjan käteen ottamiselle jää vain vähän aikaa, mutta työskennellessä voi hyvin kuunnella. Olen osallistunut Helmet2021-lukuhaasteeseen ja huomasin, että monet minuun suurimman vaikutuksen tehneistä kirjoista ovat liittyneet  luontoon. Tällä hetkellä kuuntelen ajatuksiaherättävää Richard Powersin kirjaa Ikipuut. Suomen luontoon liittyvistä kirjoita aivan huippuhyviä ovat olleet Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys ja Anni Kytömäen vuoden 2020 Finlandia-voittaja Margarita. Näitä teoksia suosittelen lämpimästi jokaiselle luonnosta ja luontotarinoista pitävälle.

 

Paikka suruille ja iloille

Minua ympäröivä luonto on ollut erittäin merkityksellinen myös elämän vaikeina hetkinä. Yksi sellainen oli kun puolisoni yllättäen menehtyi vuonna 1993. Surusta ja luonnon parantavasta voimasta syntyi myöhemmin teos Luontoon kannan suruni, rauhana tuon takaisin.

Näyttelyluetteloon kirjoitin teokseen liittyen seuraavan tekstin:

"Oli helteinen heinäkuun päivä. Sain suruviestin. Sinä olit kuollut. Muutaman päivän päästä lähdin metsäpalstallemme. Kuljin mäntykankaalla. Tuossa on lasten rakentama risumaja. Siinä lähellä sinun tekemäsi motti polttopuita ja tuolla yhdessä keräämämme oksakasa.

Tuska sisältäni pyrki ulos. Huusin suruni hiljaiseen metsään. Mäntyjen vankat oksat ottivat sen taakakseen, se lasketui koivujen vihreyteen ja kimmeltäviksi kastepisaroiksi varvikkoon.
Palasin kotiin rauhallisella mielellä. Sinä olit ikiajoiksi poissa metsistä, joissa olit lapsesta saakka kulkenut, mutta elit silti rinnallani."

Luontokappaleista rakkain on tällä hetkellä tietysi karvakaverini Happy, jonka läsnäolo tekee jokaisesta päivästä juhlapäivän.