Tarina Texas-Johnista ja kutsu kirjeenvaihtoon

Annapa kun kerron koulukaveristani Leenasta ja
hänen kirjeystävyydestään amerikkalaisen Johnin kanssa.

Minä luin pitkää saksaa, mutta Leena puolestaan englantia. Hänellä oli jo kielen alkeet hallussaan, kun hän aloitti kirjeenvaihdon Texasissa asuvan Johnin kanssa.

Yhtenä päivänä menin tapaamaan Leenaa hänen kotiinsa. Leena oli polvillaan lattialla sänkynsä vieressä. Sängylle oli levitetty avattu kirje, kynä, tusseja, kirjepapereita sekä suomi – englanti- ja englanti – suomi-sanakirjat. Johnilta oli tullut postia, ja Leena oli rustaamassa vastauskirjettään. Useita sanoja piti etsiä ja oikeinkirjoitus tarkistaa, joten tehtävä eteni varsin verkkaisesti. Seuraavana päivänä koulumatkalla kävimme kuitenkin viemässä Johnille kirjeen ostoskeskuksen postilaatikkoon.

Alatko sinä minun kirjekaverikseni?

Kyselen sinua kirjekaveriksi, mutta en odota vastauskirjeitä – vaikka toki niitäkin olisi kiva saada. Ensisijaisesti toivon sinulta lupaa lähettää sähköpostilla Jussakan uutiskirjeitä.

Jos haluat ryhtyä tällaiseen kirjeenvaihtoon kanssani, voit antaa suostumiksesi tilaamalla uutiskirjeen täältä.

Lupaan, ettet tarvitse Leenan tavoin sanakirjaa kirjeen lukemiseen. Pyrin kertomaan aisani ymmärrettävällä suomen kielellä. 😊 Minusta olisi kiva kertoa sinulle ajankohtaisia kuulumisia, vinkkejä ja ajatuksia vaikkapa kirjoista, luonnosta, koruista, kansanperinteestä, taiteesta – kaikesta sellaisesta, mitä nyt kirjekaverien kesken on tapana jakaa. Joskus kirjeessä voi olla myös pieni lahja, kuten alennuskoodi.

Mitä sanot? Rupeatko minulle kirjekaveriksi? Se käy helposti tilaamalla uutiskirje osoitteesta https://www.jussakka.fi/newsletter

Kirjoittelemisiin! 

Milloin kirjoista on tullut (ongelma)jätettä?

En olisi uskonut koskaan tekeväni tätä!

Kotikasvatukseeni on kuulunut kirjojen arvostaminen ja niiden kunnioittava käsittely. Isäni keräsi vanhoja kirjoja ja harrasti kirjansidontaa. Ja mitä tekee tytär vuonna 2026? Repii kirjoja kappaleiksi. Kylläkin itse itseään kauhistellen ja suoraan sanottuna häveten.
 

Miten tähän on tultu? Kirjoille ei enää taida olla kysyntää eikä niitä saa mitenkään järkevästi kierrätettyä muiden lukijoiden ulottuville. Kirpputorit eivät huoli kirjoja, antikvariaateista en tiedä kun sellaisia ei näillä selkosilla ole, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tutustua Lapin Jätehuolto Kuntayhtymän hävitysohjeisiin. Kannet sekajätteeseen poltettavaksi ja sivut paperinkeräykseen.

Pyörittelin muutamaa kirjapinoa parin kuukauden verran. Ajattelin kaikkea sitä kirjailijoiden luomistyötä ja kirjapainotyöntekijöiden aherrusta, jota menee hukkaan. Osaa kirjoista tarjosin Facebookin paikalliseen roskalavaryhmään tuloksetta. Vieläkään ei sielu taipunut kauniiden kansien hävittämiseen. Hilloan niitä nyt jonkin aikaa mahdollisen inspiraation varalle.

Vaikka yleensä tuntee saaneensa jotakin hyödyllistä aikaiseksi kun on raivannut kotoa pois liikaa tavaraa, niin melkein kestokassillinen kirjojen sivuja paperinkeräykseen ei tuottanut tavanomaista tyydytyksen tunnetta.

Oletko sinä raaskinut luopua kirjoista, vai pursuavatko hyllysi jo yli?