lauantai 23. huhtikuuta 2022

Who made my clothes?

 



"Kuka on valmistanut minun vaatteeni?" on todella aiheellinen kysymys. Siksi menin näin Vaatevallankumousviikon päätteeksi ja avasin vaatekomeroni ovet löytääkseni vastauksen tuohon tärkeään kysymykseen.

En missään tapauksessa väitä, että kaikki kaapistani löytyvä vastaisi ihannetilannetta. Minua kuitenkin ilahdutti se, että suurin osa ja ne vaatteet sekä asusteet, joita käytän eniten osottautuivat ihan hyviksi valinnoiksi.

Lempivaatteeni


Minulla on valehtelematta melkein vuoden jokaisena päivä päälläni Kude-vaatemerkin mekko, tunika tai jakku. Kude-tuotteet suunnitellaan Suomessa ja yrityksen oman lupauksen mukaisesti normaalia kurvikkaammalle vartalolle luottovaatteiksi. Tuotanto tapahtuu kotimaan lisäksi Virossa ja Portugalissa suomalaisomisteisella tehtaalla. Jokaisen vaatteen yhteydessä on kerrottu tuotteen ja materiaalin alkuperämaa.

Suurinpiirtein joka toiselta ripustimelta löysin varkautelaisen Ehta by Dream Circuksen vaatteita.
Sen tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa luomukankaista. Kankaiden valmistus tapahtuu Suomen lisäksi Puolassa ja Liettuassa. Yritys avaa nettisivuillaan kattavasti ja läpinäkyvästi vastuullisuutta toiminnassaan.

Lähes kaikki loppu kaapin sisällöstä, lukuun ottamatta kansallispukuja, näyttääkin joutavan kierrätettäväksi kevätsiivouksen yhteydessä.


Kengät, laukut ja asusteet


Vilkaisin samalla myös jalkineiden, laukkujen ja muiden asusteiden kohdalta vastauksen siihen kenen valmistamia ne ovat. 

Mukavimmat ja siksi eniten käyttämäni kengät ovat Topeja. Ne ovat perinteikkään, tamperelaisen Tossumontun valmistamia pehmeitä ja mukavia nahkajalkineita.

Toisenlaiseen tarpeeseen olen löytänyt paljasjalkakengät, joista en myöskään enää aio luopua. Niitä ei valitettavasti valmisteta Suomessa, mutta vastauksena alkuperäiseen kysymykseen lainaan Kipukaupan sivuilta tekstin: "
Kiinassa käyttämämme tehtaat käy etsimässä ja auditoimassa kolmas osapuoli, jonka tehtävänä on mm. varmistaa, että tuotteita valmistava tehdas täyttää kaikki vaatimamme kriteerit (materiaalien laatu, dokumentaatio, työskentelyolosuhteet).

Lisäksi kenkähyllyssäni on jokunen pari Kujeen tennareita, jotka yrityksen mukaan valmistetaan pienessä perheyrityksessä Espanjassa.

Valtaosa käyttämistäni laukuista, huiveista ja koruista ovat Jussakan omaa tuotantoa.


Oletko sinä kurkistanut vaatekaappiisi ja katsonut mitä tuotelaput kertovat tai mitä tiedät valmistajasta?

#vaatevallankumous 
#fashionrevolution #whomademyclothes

torstai 14. huhtikuuta 2022

Mietteitä pinaattikeiton äärellä



Kun on kasvanut ja elänyt elämänsä usean kulttuurin vaikutuspiirissä, niin nykyisin tulee välillä hämmästeltyä joitakin julkisuudessa käytäviä keskusteluja. Luulen, että kansojen perinteet ja kansankulttuurit ovat kautta aikojen ottaneet vaikutteita ja sulauttaneet itseensä piirteitä toinen toisiltaan.

Samat tarinat ja niiden muunnokset toistuvat eri kulttuureissa. Kuten myös vaikkapa käsityöperinteet, koristeaiheet, uskomukset ja kaikki ihmisten elämään liittyvä. Miksi sitten tällaisia ajatuksia  pinaattikeittolautasen ääressä?

Lapsuudesta lähtien meillä on syöty kiirastorstaina pinaattikeittoa. Se on keskieurooppalaista perua. Saksankielellä kiirastorstai on Gründonnerstag = vihreä torstai. Yksi selitys tälle nimelle liittyy ehtoolliseen ja latinan kieleen, toinen muinaisyläsaksan verbiin greinen, itkeä. Itku-sana olisi aikojen kuluessa muuntunut samankaltaiselta kuulostavaksi grün-sanaksi. Niin tai näin, minulle vuosikymmenien itsestäänselvyys, pinaattikeitto, ei taidakaan olla sellainen yksityiskohta, joka olisi otettu vastaan vaikkapa suomalaiseen ruokakulttuuriin. Vai onko teillä tapana syödä pinaattikeittoa kiirastorstaina?

Näissä pinaattikeitto-ajatuksissani mietin myös sitä, miksi ihmiset ovat usein hanakasti ihailemassa muiden kulttuurien ja kansojen taruja, käsitöitä tai uskomuksia, mutta samanaikaisesti sivuuttavat omat perinteensä kevyesti, tietämättään tai peräti väheksyen.

Suomalaisella kansantarustolla on paljon annettavaa myös nykyaikaan. Sieltä löytyy ammennettavaa monelle eri alalle. Itselleni tietysti läheisimpänä ovat ideat, vaikutteet ja nimistö, jotka ovat liitettävissä kädentaitoihin.







Jos ei välttämättä halua kiirastorstaina aiheuttaa ympäristössään hämminkiä juoksentelemalla pihapiirissä kattilankansia paukutellen tai kelloja kilistellen kiiran karkottamiseksi, niin voi vaikka nautti mehevistä, myyttisistä tarinoista.






Juuri eilen kuuntelin (BookBeatAnneli Kannon lastenkirjan Hirmuinen vedenpaisumus ja muita myyttisiä tarinoita. Sieltä löytyy Tampereen murteella kirjoitettu luomiskertomus nurisevine Aatameineen, kreikkalaista tarustoa ja tietysti Kalevalan tarinoita. Sopivan selväsanaisesti kirjoitettuja juttuja, joiden kohdalla täytyy ihmetellä miten kekseliäästi ihmiset ovat kautta aikojen selittäneet luonnonilmiöitä ja erilaisia asioita puhumattakaan siitä, miten näiden kertomusten aiheet ovat ymmärrettävissä nykytietämyksen valossa. Lisäksi aiheet ovat hämmästyttävän samankaltaisia maailman eri kolkkien tarinoissa.

Päästinköhän minä ajatukseni nyt laukkaamaan kauaskin alkuperäisestä? No, ollaan joka tapauksessa ylpeitä omista juuristamme, kansamme perinteistä ja tarinoista ihan riippumatta siitä onko niiden alkuperä tai mausteet teillä, meillä vai merten takana.



Pinaattikeitto oli muuten hyvää. :)