Älä osta mitään -kehotusta ei pidä ottaa ihan tosissaan

Meitä kehotetaan olemaan ostamatta mitään. Sen sijaan, että kuuntelemme kehotusta ja syyllistymme, jokaisen pitäisi keskittyä enemmän vastuulliseen ja harkittuun kuluttamiseen.

Mietin, että mikä on lopputulos jos kukaan ei osta mitään muuta kuin juuri sen, mitä henkensä pitimiksi tarvitsee? Olen kaikkea muuta kuin pätevä taloustieteilijä, mutta ajattelin asiaa ihan vain maalaisjärjellä. Jos emme tee hankintoja, niin ymmärtääkseni ennen pitkään menetetään työpaikkoja ja kansantalous rupeaa köhimään. Viime aikoina on näkynyt paljon kirjoituksia pienyrittäjien vaikeuksista ja surullisia päätöksistä lopettaa toiminta kannattamattomana. Ostamattomuus ei ainakaan helpota näiden yrittäjien ahdinkoa.

Olen kuluttaja

Minä ainakin jatkan ostamista, mutta teen päätökseni harkiten ja itselleni laatimien kriteerien perusteella.

Ostan tuotteen tai palvelun jos

- se tuottaa minulle iloa
- on tarpeellinen ja käytännöllinen (ei kaappien täyte)
- se on mieluiten Suomessa suunniteltu ja vastuullisesti valmistettu
- sen tuottaa parhaassa tapauksessa käsityöläinen/pienyrittäjä

Suomessa tehty maksaa paljon

Myönnetään, että pienten suomalaisyritysten tuotteet eivät ole mitään halpatuotantoa. Ja sillä on hyviäkin puolia. Ensinnäkin tekijöiden kuuluu saada palkka työstään, mutta sen lisäksi kun joku maksaa vähän enemmän tulee harkittua tarkemmin hankintansa. Ostetaan hieman vähemmän ja harvemmin, mutta laadukkaampaa. Sellaiset tuotteet yleensä myös kestävät käyttöä ja ovat siksi ekologisempia.

Väriterapiaa omaksi iloksi

Viimeisin hankintaehtoni täyttävä ostos saapui tänään postissa. Kaksi mielestäni niin kaunista ja herkullisen väristä mukia, jotka on valmistettu Tampereella Punaisessa Ruukussa.

Tiedän, että nämä mukit eivät pölyynny kaapissa vaan tulevat ilahduttamaan minua lukuisina kahvi- ja teehetkinä. Kiitos Merjalle Punaiseen Ruukkuun!

Saa unohtaa

Lankojen värjääminen luonnonväreillä purkissa on siitä jännää hommaa, että jos sen tekee oikein, niin purkin voi unohtaa oman onnensa nojaan vuodeksi tai vaikka kahdeksi. 

Aika lailla tasan vuosi sitten laitoin lankavyyhdin, väriaineita ja puretteen lasipurkkiin. Suljin kannen tiiviisti ja laitoin purkin alle astian mahdollisen ylivuodon varalta. Sitten unohdin koko hökötyksen viherkasvien joukkoon. Siinä meni kesä, syksy ja talvikin. Nyt lankalauantain teemaan sopien ajattelin kurkata mitä purkissa on tapahtunut. Varauduin melkoisiin hajuihin ja mahdollisesti homeeseen vaikka sellaista en lasin läpi havainnutkaan.

Purkin täyttäminen

Kerrataan nyt aluksi mitä sinne purkkiin oli tungettu. Lanka on Pirtin Kehräämön Villanka karstalankaa. Se sisältää 85 % suomenlampaan villa ja 15 % nylonia. Vyyhdin paino on 100 g. 

Värinlähteeksi suodatinpusseihin pakattuna vanhaksi mennyttä kahvia ja kurkumaa sekä puoli kourallista syksyllä anorakin taskuun kuivuneita, punertavia pikkusieniä. Varmaan jotakin seitikkejä, muttei kuitenkaan veri- eikä verihelttaseitikkejä. Puretteeksi 10 g alunaa kuumaan veteen liuotettuna.

Nämä kaikki purkkiin, lämmintä vettä piripintaan ja kansi kiinni.

Ja sitten kansi auki

Iloinen sihahdus kantta avattaessa kertoi, että purkki oli säilynyt ilmatiiviinä. Siksi sen sisuksista ei tulvahtanut vastemielisiä hajuja eikä langassa ollut hometta. Siltä osin prosessi oli siis onnistunut täydellisesti.

Värit olivat myös tarttuneet kuituihin hyvin. Huuhteluveteen ei irronnut langasta väriä. Irtoväri tuli varsinaisesta väriliemestä. Pesin vyyhdin villanpesuaineella ja viimeiseen huuhteluveteen lisäsin lorauksen etikkaa.

Slow textiles - hitaat tekstiilit ... vai ehkä sittenkin jotakin muuta?

Ajattelin, että tämähän voisi sopia hitaat tekstiilit -ajatukseen. Tosin käsitteellä tarkoitetaan aikaa vaativaa käsityötä yms., joten ei taida ihan mennä määritelmään. Nimittäin aikaa kyllä kului (siis sitä hidastamista) ja käsillä tekemistäkin, mutta se työn osuus jäi aika vähäiseksi. Ihan itsekseen se lanka siellä purkissa tekeytyi ilman, että minun piti värjäämisen eteen tehdä sen suurempia ponnisteluja.

Joka tapauksessa purkkivärjäys on helppo menetelmä, joka ei vaadi erityisiä välineitä eikä taitoja. Ohjeita löytyy esimerkiksi Taitoliiton sivuilta. Kannattaa kokeilla!

Käsityö kuuluu kaikille

 
Käsitöistä saavat nauttia niin ne, joilla on peukalo keskellä kämmentä (jos sellaisia nyt ylipäätänsä on) ja kaikki monilahjakkaat tekijät. Tapoja on monia. Tee itse ja iloitse aikaansaannoksistasi sekä siitä hyvästä vaikutuksesta, joka käsillä tekemisellä on mieleen ja kehoon. Jos taas mieluummin ihailet toisten kätten jälkiä, niin se on vallan mainio tapa kantaa kortensa käsityön arvostuksen kekoon.

Omat varhaisimmat muistoni käsitöistä liittyvä ukkilaan ja rintamamiestalon yläkerrassa olleisiin kangaspuihin. Mielessäni on myös kuva äitini, jonka näen istumassa nojatuolissa aina joku virkkuutyö tai jokin muu käsissään. Tulosta syntyi vaikka hän teki uran virkanaisena. Minulla on ollut onni saada kodin perintönä monenlaista käsityöoppia.

Oli aikakausi, jolloin äitini totesi minun käsityökorissani oleva enemmän keskeneräisiä neulomuksia kuin mitä löytyy valmistunutta. Näin se oli, eikä minusta koskaan ole tullut himoneulojaa. Sukatkin olen tehnyt viimeksi koulun käsityötunnilla. Kantapää ei enää onnistuisi ilman hyviä ohjeita. Onneksi on kollegoja, joilta voi tilata talven sukkavarastoihin täydennystä.

Varpaita lämmittävät uudet, TaavaNaisen neulomat sukat.

Ihan aikaansaamaton en kuitenkaan ole vuosikymmenten saatossa ollut. Lasten ollessa pieniä tein sekä omat että heidän vaatteensa pääsääntöisesti itse aina paidoista ja pöksyistä takkeihin ja ulkohaalareihin saakka.

En ole mielestäni osannut siirtää jälkikasvulleni innostusta kättentaitoihin, mutta hämmästykseni ja mielihyväkseni olen viime vuosina nähnyt kuinka kummastakin lapsestani on kehkeytynyt taitavia entisöijiä ja luovia tuunaajia.

Nykymaailmassa olisi tärkeää jakaa entisaikojen tapaan käsityötaitoja nuoremmille sukupolville. Kaikenlaisen osaamisen merkitys korostuu lisääntyvissä määrin kun ajatellaan mahdollisia kriisiaikoja ja tulevaisuuden ekologisia haasteita. Käsillä tekemisen taidot tekevät mahdolliseksi korjaaminen, kierrättämisen, tuunaamisen ja kaikenlaisen kestävän kuluttamisen. Ja jos omat kädet eivät taivu kaikkeen tarvittavaan voi ostopäätöksiä tehdessään suosia suomalaista työtä. 

Hyvää Suomalaisen käsityön päivää meille kaikille!

Stop värien tuhlaamiselle – kokeiluja kohti nollahukkaa

Minkälaisia sukkia näistä mahtaisi syntyä?

Jussakan tuotteissa värit ovat tärkeitä. Sekoittelen erilaisia värejä ja teen vuosittain kymmeniä ellen satoja litroja väriliemiä esimerkiksi puuhelmien värjäämistä varten. Minua harmittaa, kun osa liemistä päätyy viemäriin, vaikka niissä olisi vielä ainakin jonkin verran ytyä.

Yritykseni yhtenä tavoitteena on päästä työskentelyssä mahdollisimman lähelle nollahukkaa ja siksi päätin kokeilla joitakin uusia tapoja hyödyntää värejä entistä tarkemmin. Värjättävänä oli Pirtin kehräämön Villanka, joka on nylon-vahvisteinen karstalanka eli ns. sukkalanka. Ajatus on sama kuin kasvivärjäyksessä, jossa samasta väriliemestä otetaan useammalla värjäyskerralla talteen  kaikki mahdollinen väri. Menetelmä ei kuitenkaan toimi toivomallani tavalla helmien kanssa, mutta halusin testata saisiko jälkiväriä materiaalia vaihtamalla.

Vaikka langat ovatkin purkissa, niin tätä ei pidä sekoittaa kasveilla tehtävään purkkivärjäykseen, jota on opetettu Vuoden 2022 käsityötekniikan luonnonväreillä värjäämisen yhteydessä. Kokeilussani värinlähteenä eivät ole kasvit vaan jo kertaalleen käyttämäni väriliemet ja tekniikkakin on toisenlainen.

Ja vielä seuraavalla materiaalilla testailua. Nämä saattavat päätyä joskus johonkin tulevaisuuden taideprojektiin.

Värit tuntuvat kiinnittyneen hyvin, mutta vielä pitää tehdä joitakin kokeiluja, jotta näen mihin käyttötarkoitukseen mikäkin materiaali näin värjättynä soveltuu. Pieniä askelia, joilla ei maailmaa pelasteta, mutta tulee kuitenkin hyvä mieli. 

Luonto on lahja meille jokaiselle

Onneksi luonnon päiviä on vuodessa 365, sillä niin paljon luonnolla on meille tarjottavana, ettei kaikkea ehdi yhdessä päivässä. Tänään, virallisena juhlapäivänä, yritän nauttia parhaani mukaan ja minulle sopivalla tavalla. Jokainen saa valita ihan itse minkälaisen suhteen luontoon haluaa luoda. Joku suhde meillä kaikilla kuitenkin siihen on.

Tässä lyhyesti suunnitelmani Suomen luonnon päivän vietosta täällä Kaamasessa:

Aamu-uinti

Aurinkoista, vesi +12. Rauhallisesti kun laskeutui veteen, niin uimakaveritkaan eivät säikkyneet. Nelijalkaiset seurasivat tapahtumia hiiren hiljaa, korkeammalla pari nakuttajaa pitivät sen sijaan rytmiä yllä.

#mustikkapiirakka

Tietysti teen myös mustikkapiirakan, joka on Suomen luonnon päivän nimikkoleivonnainen.

Retkelle

Aurinkoinen sää suosii pientä retkeä lähimetsään. Siellä on vaikka mitä kaunista ihmeteltävänä katsoopa sitten etäälle tai lähelle, ylös taivaalle tai maahan jalkojensa juureen.

Ihanaa Suomen luonnon päivää!

Who made my clothes?

 

"Kuka on valmistanut minun vaatteeni?" on todella aiheellinen kysymys. Siksi menin näin Vaatevallankumousviikon päätteeksi ja avasin vaatekomeroni ovet löytääkseni vastauksen tuohon tärkeään kysymykseen.

En missään tapauksessa väitä, että kaikki kaapistani löytyvä vastaisi ihannetilannetta. Minua kuitenkin ilahdutti se, että suurin osa ja ne vaatteet sekä asusteet, joita käytän eniten osottautuivat ihan hyviksi valinnoiksi.

Lempivaatteeni

Minulla on valehtelematta melkein vuoden jokaisena päivä päälläni Kude-vaatemerkin mekko, tunika tai jakku. Kude-tuotteet suunnitellaan Suomessa ja yrityksen oman lupauksen mukaisesti normaalia kurvikkaammalle vartalolle luottovaatteiksi. Tuotanto tapahtuu kotimaan lisäksi Virossa ja Portugalissa suomalaisomisteisella tehtaalla. Jokaisen vaatteen yhteydessä on kerrottu tuotteen ja materiaalin alkuperämaa.

Suurinpiirtein joka toiselta ripustimelta löysin varkautelaisen Ehta by Dream Circuksen vaatteita.

Sen tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa luomukankaista. Kankaiden valmistus tapahtuu Suomen lisäksi Puolassa ja Liettuassa. Yritys avaa nettisivuillaan kattavasti ja läpinäkyvästi vastuullisuutta toiminnassaan.

Lähes kaikki loppu kaapin sisällöstä, lukuun ottamatta kansallispukuja, näyttääkin joutavan kierrätettäväksi kevätsiivouksen yhteydessä.

Kengät, laukut ja asusteet

Vilkaisin samalla myös jalkineiden, laukkujen ja muiden asusteiden kohdalta vastauksen siihen kenen valmistamia ne ovat. 

Mukavimmat ja siksi eniten käyttämäni kengät ovat Topeja. Ne ovat perinteikkään, tamperelaisen Tossumontun valmistamia pehmeitä ja mukavia nahkajalkineita.

Toisenlaiseen tarpeeseen olen löytänyt paljasjalkakengät, joista en myöskään enää aio luopua. Niitä ei valitettavasti valmisteta Suomessa, mutta vastauksena alkuperäiseen kysymykseen lainaan Kipukaupan sivuilta tekstin: "Kiinassa käyttämämme tehtaat käy etsimässä ja auditoimassa kolmas osapuoli, jonka tehtävänä on mm. varmistaa, että tuotteita valmistava tehdas täyttää kaikki vaatimamme kriteerit (materiaalien laatu, dokumentaatio, työskentelyolosuhteet).

Lisäksi kenkähyllyssäni on jokunen pari Kujeen tennareita, jotka yrityksen mukaan valmistetaan pienessä perheyrityksessä Espanjassa.

Valtaosa käyttämistäni laukuista, huiveista ja koruista ovat Jussakan omaa tuotantoa.


Oletko sinä kurkistanut vaatekaappiisi ja katsonut mitä tuotelaput kertovat tai mitä tiedät valmistajasta?

#vaatevallankumous #fashionrevolution #whomademyclothes

Mietteitä pinaattikeiton äärellä

Kun on kasvanut ja elänyt elämänsä usean kulttuurin vaikutuspiirissä, niin nykyisin tulee välillä hämmästeltyä joitakin julkisuudessa käytäviä keskusteluja. Luulen, että kansojen perinteet ja kansankulttuurit ovat kautta aikojen ottaneet vaikutteita ja sulauttaneet itseensä piirteitä toinen toisiltaan.

Samat tarinat ja niiden muunnokset toistuvat eri kulttuureissa. Kuten myös vaikkapa käsityöperinteet, koristeaiheet, uskomukset ja kaikki ihmisten elämään liittyvä. Miksi sitten tällaisia ajatuksia  pinaattikeittolautasen ääressä?

Lapsuudesta lähtien meillä on syöty kiirastorstaina pinaattikeittoa. Se on keskieurooppalaista perua. Saksankielellä kiirastorstai on Gründonnerstag = vihreä torstai. Yksi selitys tälle nimelle liittyy ehtoolliseen ja latinan kieleen, toinen muinaisyläsaksan verbiin greinen, itkeä. Itku-sana olisi aikojen kuluessa muuntunut samankaltaiselta kuulostavaksi grün-sanaksi. Niin tai näin, minulle vuosikymmenien itsestäänselvyys, pinaattikeitto, ei taidakaan olla sellainen yksityiskohta, joka olisi otettu vastaan vaikkapa suomalaiseen ruokakulttuuriin. Vai onko teillä tapana syödä pinaattikeittoa kiirastorstaina?

Näissä pinaattikeitto-ajatuksissani mietin myös sitä, miksi ihmiset ovat usein hanakasti ihailemassa muiden kulttuurien ja kansojen taruja, käsitöitä tai uskomuksia, mutta samanaikaisesti sivuuttavat omat perinteensä kevyesti, tietämättään tai peräti väheksyen.

Suomalaisella kansantarustolla on paljon annettavaa myös nykyaikaan. Sieltä löytyy ammennettavaa monelle eri alalle. Itselleni tietysti läheisimpänä ovat ideat, vaikutteet ja nimistö, jotka ovat liitettävissä kädentaitoihin.

Jos ei välttämättä halua kiirastorstaina aiheuttaa ympäristössään hämminkiä juoksentelemalla pihapiirissä kattilankansia paukutellen tai kelloja kilistellen kiiran karkottamiseksi, niin voi vaikka nautti mehevistä, myyttisistä tarinoista.

Juuri eilen kuuntelin (BookBeat) Anneli Kannon lastenkirjan Hirmuinen vedenpaisumus ja muita myyttisiä tarinoita. Sieltä löytyy Tampereen murteella kirjoitettu luomiskertomus nurisevine Aatameineen, kreikkalaista tarustoa ja tietysti Kalevalan tarinoita. Sopivan selväsanaisesti kirjoitettuja juttuja, joiden kohdalla täytyy ihmetellä miten kekseliäästi ihmiset ovat kautta aikojen selittäneet luonnonilmiöitä ja erilaisia asioita puhumattakaan siitä, miten näiden kertomusten aiheet ovat ymmärrettävissä nykytietämyksen valossa. Lisäksi aiheet ovat hämmästyttävän samankaltaisia maailman eri kolkkien tarinoissa.

Päästinköhän minä ajatukseni nyt laukkaamaan kauaskin alkuperäisestä? No, ollaan joka tapauksessa ylpeitä omista juuristamme, kansamme perinteistä ja tarinoista ihan riippumatta siitä onko niiden alkuperä tai mausteet teillä, meillä vai merten takana.

Pinaattikeitto oli muuten hyvää. :)