Käsityö kuuluu kaikille

 
Käsitöistä saavat nauttia niin ne, joilla on peukalo keskellä kämmentä (jos sellaisia nyt ylipäätänsä on) ja kaikki monilahjakkaat tekijät. Tapoja on monia. Tee itse ja iloitse aikaansaannoksistasi sekä siitä hyvästä vaikutuksesta, joka käsillä tekemisellä on mieleen ja kehoon. Jos taas mieluummin ihailet toisten kätten jälkiä, niin se on vallan mainio tapa kantaa kortensa käsityön arvostuksen kekoon.

Omat varhaisimmat muistoni käsitöistä liittyvä ukkilaan ja rintamamiestalon yläkerrassa olleisiin kangaspuihin. Mielessäni on myös kuva äitini, jonka näen istumassa nojatuolissa aina joku virkkuutyö tai jokin muu käsissään. Tulosta syntyi vaikka hän teki uran virkanaisena. Minulla on ollut onni saada kodin perintönä monenlaista käsityöoppia.

Oli aikakausi, jolloin äitini totesi minun käsityökorissani oleva enemmän keskeneräisiä neulomuksia kuin mitä löytyy valmistunutta. Näin se oli, eikä minusta koskaan ole tullut himoneulojaa. Sukatkin olen tehnyt viimeksi koulun käsityötunnilla. Kantapää ei enää onnistuisi ilman hyviä ohjeita. Onneksi on kollegoja, joilta voi tilata talven sukkavarastoihin täydennystä.

Varpaita lämmittävät uudet, TaavaNaisen neulomat sukat.

Ihan aikaansaamaton en kuitenkaan ole vuosikymmenten saatossa ollut. Lasten ollessa pieniä tein sekä omat että heidän vaatteensa pääsääntöisesti itse aina paidoista ja pöksyistä takkeihin ja ulkohaalareihin saakka.

En ole mielestäni osannut siirtää jälkikasvulleni innostusta kättentaitoihin, mutta hämmästykseni ja mielihyväkseni olen viime vuosina nähnyt kuinka kummastakin lapsestani on kehkeytynyt taitavia entisöijiä ja luovia tuunaajia.

Nykymaailmassa olisi tärkeää jakaa entisaikojen tapaan käsityötaitoja nuoremmille sukupolville. Kaikenlaisen osaamisen merkitys korostuu lisääntyvissä määrin kun ajatellaan mahdollisia kriisiaikoja ja tulevaisuuden ekologisia haasteita. Käsillä tekemisen taidot tekevät mahdolliseksi korjaaminen, kierrättämisen, tuunaamisen ja kaikenlaisen kestävän kuluttamisen. Ja jos omat kädet eivät taivu kaikkeen tarvittavaan voi ostopäätöksiä tehdessään suosia suomalaista työtä. 

Hyvää Suomalaisen käsityön päivää meille kaikille!

Stop värien tuhlaamiselle – kokeiluja kohti nollahukkaa

Minkälaisia sukkia näistä mahtaisi syntyä?

Jussakan tuotteissa värit ovat tärkeitä. Sekoittelen erilaisia värejä ja teen vuosittain kymmeniä ellen satoja litroja väriliemiä esimerkiksi puuhelmien värjäämistä varten. Minua harmittaa, kun osa liemistä päätyy viemäriin, vaikka niissä olisi vielä ainakin jonkin verran ytyä.

Yritykseni yhtenä tavoitteena on päästä työskentelyssä mahdollisimman lähelle nollahukkaa ja siksi päätin kokeilla joitakin uusia tapoja hyödyntää värejä entistä tarkemmin. Värjättävänä oli Pirtin kehräämön Villanka, joka on nylon-vahvisteinen karstalanka eli ns. sukkalanka. Ajatus on sama kuin kasvivärjäyksessä, jossa samasta väriliemestä otetaan useammalla värjäyskerralla talteen  kaikki mahdollinen väri. Menetelmä ei kuitenkaan toimi toivomallani tavalla helmien kanssa, mutta halusin testata saisiko jälkiväriä materiaalia vaihtamalla.

Vaikka langat ovatkin purkissa, niin tätä ei pidä sekoittaa kasveilla tehtävään purkkivärjäykseen, jota on opetettu Vuoden 2022 käsityötekniikan luonnonväreillä värjäämisen yhteydessä. Kokeilussani värinlähteenä eivät ole kasvit vaan jo kertaalleen käyttämäni väriliemet ja tekniikkakin on toisenlainen.

Ja vielä seuraavalla materiaalilla testailua. Nämä saattavat päätyä joskus johonkin tulevaisuuden taideprojektiin.

Värit tuntuvat kiinnittyneen hyvin, mutta vielä pitää tehdä joitakin kokeiluja, jotta näen mihin käyttötarkoitukseen mikäkin materiaali näin värjättynä soveltuu. Pieniä askelia, joilla ei maailmaa pelasteta, mutta tulee kuitenkin hyvä mieli. 

Luonto on lahja meille jokaiselle

Onneksi luonnon päiviä on vuodessa 365, sillä niin paljon luonnolla on meille tarjottavana, ettei kaikkea ehdi yhdessä päivässä. Tänään, virallisena juhlapäivänä, yritän nauttia parhaani mukaan ja minulle sopivalla tavalla. Jokainen saa valita ihan itse minkälaisen suhteen luontoon haluaa luoda. Joku suhde meillä kaikilla kuitenkin siihen on.

Tässä lyhyesti suunnitelmani Suomen luonnon päivän vietosta täällä Kaamasessa:

Aamu-uinti

Aurinkoista, vesi +12. Rauhallisesti kun laskeutui veteen, niin uimakaveritkaan eivät säikkyneet. Nelijalkaiset seurasivat tapahtumia hiiren hiljaa, korkeammalla pari nakuttajaa pitivät sen sijaan rytmiä yllä.

#mustikkapiirakka

Tietysti teen myös mustikkapiirakan, joka on Suomen luonnon päivän nimikkoleivonnainen.

Retkelle

Aurinkoinen sää suosii pientä retkeä lähimetsään. Siellä on vaikka mitä kaunista ihmeteltävänä katsoopa sitten etäälle tai lähelle, ylös taivaalle tai maahan jalkojensa juureen.

Ihanaa Suomen luonnon päivää!

Who made my clothes?

 

"Kuka on valmistanut minun vaatteeni?" on todella aiheellinen kysymys. Siksi menin näin Vaatevallankumousviikon päätteeksi ja avasin vaatekomeroni ovet löytääkseni vastauksen tuohon tärkeään kysymykseen.

En missään tapauksessa väitä, että kaikki kaapistani löytyvä vastaisi ihannetilannetta. Minua kuitenkin ilahdutti se, että suurin osa ja ne vaatteet sekä asusteet, joita käytän eniten osottautuivat ihan hyviksi valinnoiksi.

Lempivaatteeni

Minulla on valehtelematta melkein vuoden jokaisena päivä päälläni Kude-vaatemerkin mekko, tunika tai jakku. Kude-tuotteet suunnitellaan Suomessa ja yrityksen oman lupauksen mukaisesti normaalia kurvikkaammalle vartalolle luottovaatteiksi. Tuotanto tapahtuu kotimaan lisäksi Virossa ja Portugalissa suomalaisomisteisella tehtaalla. Jokaisen vaatteen yhteydessä on kerrottu tuotteen ja materiaalin alkuperämaa.

Suurinpiirtein joka toiselta ripustimelta löysin varkautelaisen Ehta by Dream Circuksen vaatteita.

Sen tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa luomukankaista. Kankaiden valmistus tapahtuu Suomen lisäksi Puolassa ja Liettuassa. Yritys avaa nettisivuillaan kattavasti ja läpinäkyvästi vastuullisuutta toiminnassaan.

Lähes kaikki loppu kaapin sisällöstä, lukuun ottamatta kansallispukuja, näyttääkin joutavan kierrätettäväksi kevätsiivouksen yhteydessä.

Kengät, laukut ja asusteet

Vilkaisin samalla myös jalkineiden, laukkujen ja muiden asusteiden kohdalta vastauksen siihen kenen valmistamia ne ovat. 

Mukavimmat ja siksi eniten käyttämäni kengät ovat Topeja. Ne ovat perinteikkään, tamperelaisen Tossumontun valmistamia pehmeitä ja mukavia nahkajalkineita.

Toisenlaiseen tarpeeseen olen löytänyt paljasjalkakengät, joista en myöskään enää aio luopua. Niitä ei valitettavasti valmisteta Suomessa, mutta vastauksena alkuperäiseen kysymykseen lainaan Kipukaupan sivuilta tekstin: "Kiinassa käyttämämme tehtaat käy etsimässä ja auditoimassa kolmas osapuoli, jonka tehtävänä on mm. varmistaa, että tuotteita valmistava tehdas täyttää kaikki vaatimamme kriteerit (materiaalien laatu, dokumentaatio, työskentelyolosuhteet).

Lisäksi kenkähyllyssäni on jokunen pari Kujeen tennareita, jotka yrityksen mukaan valmistetaan pienessä perheyrityksessä Espanjassa.

Valtaosa käyttämistäni laukuista, huiveista ja koruista ovat Jussakan omaa tuotantoa.


Oletko sinä kurkistanut vaatekaappiisi ja katsonut mitä tuotelaput kertovat tai mitä tiedät valmistajasta?

#vaatevallankumous #fashionrevolution #whomademyclothes

Mietteitä pinaattikeiton äärellä

Kun on kasvanut ja elänyt elämänsä usean kulttuurin vaikutuspiirissä, niin nykyisin tulee välillä hämmästeltyä joitakin julkisuudessa käytäviä keskusteluja. Luulen, että kansojen perinteet ja kansankulttuurit ovat kautta aikojen ottaneet vaikutteita ja sulauttaneet itseensä piirteitä toinen toisiltaan.

Samat tarinat ja niiden muunnokset toistuvat eri kulttuureissa. Kuten myös vaikkapa käsityöperinteet, koristeaiheet, uskomukset ja kaikki ihmisten elämään liittyvä. Miksi sitten tällaisia ajatuksia  pinaattikeittolautasen ääressä?

Lapsuudesta lähtien meillä on syöty kiirastorstaina pinaattikeittoa. Se on keskieurooppalaista perua. Saksankielellä kiirastorstai on Gründonnerstag = vihreä torstai. Yksi selitys tälle nimelle liittyy ehtoolliseen ja latinan kieleen, toinen muinaisyläsaksan verbiin greinen, itkeä. Itku-sana olisi aikojen kuluessa muuntunut samankaltaiselta kuulostavaksi grün-sanaksi. Niin tai näin, minulle vuosikymmenien itsestäänselvyys, pinaattikeitto, ei taidakaan olla sellainen yksityiskohta, joka olisi otettu vastaan vaikkapa suomalaiseen ruokakulttuuriin. Vai onko teillä tapana syödä pinaattikeittoa kiirastorstaina?

Näissä pinaattikeitto-ajatuksissani mietin myös sitä, miksi ihmiset ovat usein hanakasti ihailemassa muiden kulttuurien ja kansojen taruja, käsitöitä tai uskomuksia, mutta samanaikaisesti sivuuttavat omat perinteensä kevyesti, tietämättään tai peräti väheksyen.

Suomalaisella kansantarustolla on paljon annettavaa myös nykyaikaan. Sieltä löytyy ammennettavaa monelle eri alalle. Itselleni tietysti läheisimpänä ovat ideat, vaikutteet ja nimistö, jotka ovat liitettävissä kädentaitoihin.

Jos ei välttämättä halua kiirastorstaina aiheuttaa ympäristössään hämminkiä juoksentelemalla pihapiirissä kattilankansia paukutellen tai kelloja kilistellen kiiran karkottamiseksi, niin voi vaikka nautti mehevistä, myyttisistä tarinoista.

Juuri eilen kuuntelin (BookBeat) Anneli Kannon lastenkirjan Hirmuinen vedenpaisumus ja muita myyttisiä tarinoita. Sieltä löytyy Tampereen murteella kirjoitettu luomiskertomus nurisevine Aatameineen, kreikkalaista tarustoa ja tietysti Kalevalan tarinoita. Sopivan selväsanaisesti kirjoitettuja juttuja, joiden kohdalla täytyy ihmetellä miten kekseliäästi ihmiset ovat kautta aikojen selittäneet luonnonilmiöitä ja erilaisia asioita puhumattakaan siitä, miten näiden kertomusten aiheet ovat ymmärrettävissä nykytietämyksen valossa. Lisäksi aiheet ovat hämmästyttävän samankaltaisia maailman eri kolkkien tarinoissa.

Päästinköhän minä ajatukseni nyt laukkaamaan kauaskin alkuperäisestä? No, ollaan joka tapauksessa ylpeitä omista juuristamme, kansamme perinteistä ja tarinoista ihan riippumatta siitä onko niiden alkuperä tai mausteet teillä, meillä vai merten takana.

Pinaattikeitto oli muuten hyvää. :)

Vanhasta löytyy paljon hyvääkin

 

Kaikki vanha ei ole huonoa. Ikääntyneen puun vuosikymmenien aikana kasvattama naava kertoo puhtaasta ilmasta. Vanhassa on myös hyvää. Yritän miettiä kohta päättyvää vuotta siltä kantilta. Löytyisikö vuodesta 2021 jotain hyvääkin? Toki on myönnettävä, että suurta osaa vuoden tapahtumista tai tapahtumattomuudesta leimaa korona, mutta kyllä kai siihen jotakin muutakin mahtui?

Sain kirjallisuuden takaisin

Äänikirjat ovat tulleet kiinteäksi osaksi työpäiviäni. Siitä kiitos kuuluu pääosin Helmet-lukuhaaste 2021:lle. Kuuntelin, ja pienen osan myös luin, noin 80 hyvin erilaista kirjaa, joista 50 sijoitin lukuhaasteen kohtiin. Sain haasteen valmiiksi syyskesällä. Maaliin tulo ei kuitenkaan ollut pääasia vaan se, että vuosiin en ollut ottanut aikaa tarttua kirjoihin, mutta nyt kirjallisuus tuli taas osaksi päiviäni. Ja nimenomaan äänikirjoina, joista käsityöläinen pystyy nauttimaan työn kanssa samanaikaisesti.

Vuoden 2022 lukuhaaste on julkaistu tänään 29.12.2021. Olen jo vähän tutkaillut aiheisiin sopivia teoksia. Suosittelen mukaan lähtemistä. Kaikkia haastekohtia ei ole mikään pakko suorittaa.

Taiteiden edistämiskeskuksen apurahan avulla paljon uuttaa tietoa ja taitoa

Taiteiden edistämiskeskuksen luovien alojen ammattilaisille suunnatusta apurahasta tuli päätös syyskuussa ja se oli valtava onnenpotku. Rahoituksen turvin olen saanut opetella uusia taitoja ja kartuttaa tietojani niin valokuvaukseen kuin verkkokaupan pitoonkin liittyen. Toivottavasti Nellikuvaan pienyrittäjien tuotekuvaus-  ja kuvankäsittelykurssien opit näkyvät tulevaisuudessa Jussakan somekuvissa ja nettikaupassa.


Apurahaprojektina syntyi myös uusi puukorusarja. O-sarjassa on käsinvärjätyistä puuhelmistä, nahkanauhasta ja metallisomisteista tehty kalakoru sekä ranne- ja korvakorut. Näistä koruista olen rakentamassa myös pientä vitriininäyttelyä.

 

Poronnahan marmorointi käsityönä on sekin kehittelyvaiheessa kuin myös uudet puulle tehtävät värjäyskokeilut. Näistä tulevaisuudessa enemmän mikäli ja toivottavasti kehitystyö tuottaa hyviä tuloksia.

ComeBack-laukusta leivottiin yhteistyön teemalla Vuoden 2021 käsityötuote

 
Lokakuussa vietettiin jo perinteiseksi muodostunutta Suomalaisen käsityön päivää. Teemana oli Suomen käsityöyrittäjät ry:n tälle vuodelle esiin nostama tärkeä aihe, yhteistyö. Jussakan ComeBack-sarjan kansallispukukankaasta ja poronnahasta valmistettu laukku tuli valituksi vuoden 2021 käsityötuotteeksi. Laukut liittyvät yhteistyön teemaan koska niiden ideointi, suunnittelu, materiaalit, leikkaaminen ja markkinointi ovat Jussakan työtä ja valmisteknisestä suunnitttelusta ja ompelusta vastaa Taitoisa Ompelimo. Laukut ovat olleet todella tykättyjä. Niitä ja muita kansallispukukankaisia tuotteita tuodaan ensi vuonna esille mm. kansallispukumessuilla, jotka järjestetään nyt toista kertaa. Kyseessä on virtuaalitapahtuma Kansallispuku - Folkdräckt Facebook-ryhmässä. Ajankohta on 26. - 27.3.2022.

Ei ollut joulumessuja, mutta oli kivoja joulukauppoja

Omalta osaltani kuluneelta vuodelta jätin pois kaikki messut ja livetapahtumat, myös sen itselleni ehkä rakkaimman eli Arktiset markkina Rovaniemellä. Syytä ei tarvinne sen enempää esitellä. Jussakka osallistui joulun valmisteluun ajatuksella #joulusuomesta. Tuotteitamme edustivat niin vakituiset jälleenmyyjämme kuin muutama joulunajan popup kauppa. Yksi näistä oli  ASMIn Anni-tontun järjestämä Kuopion pop up Joulukauppa. Oli ilo olla mukana. Kaunis kiitos kuopiolaisille siitä, että valitsitte Jussakan tuotteita lahjoiksi.

Kiitos pohjoisen luonnolle

Lapin luonto tässä ympärilläni on taas tarjonnut ihastuttavaa katsottavaa ja koettavaa koko vuodeksi. Yksi parhaimmista kesäkauden kokemuksista olivat aamu-uinnit, jotka pystyin aloittamaan tavoitteen mukaisesti toukokuun puolella eli 30.5. ja pulikointia jatkui syyskuun alkuun asti. Kaikenkaikkiaan pysyn vankkumatta edelleen käyttämäni #inspiroivaluonto -hästägin takana. Olen kiitollinen luonnosta kumpuavista ideoista, väreistä ja muodoista sekä siitä voimasta ja eheydestä, jonka luonto lahjoittaa.

 

Näin kun asiaa ajattelee, niin eihän tämä ollut lainkaan hullumpi vuosi. Nyt vaan mielenkiinnolla odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Onnellinen ja kiitollinen yksinyrittäjä

Oikein hyvää Yrittäjän päivää meille kaikille yrittäjille! Ja tietysti myös asiakkaillemme ja sidosryhmillemme, sillä ilman teitä meitä ei olisi.

Yrittäjien tarinoita on yhtä monta kuin on yrittäjiäkin. Viimeiset puolitoista vuotta ovat kohdelleet yrityksiä kovin eri tavoin. Toiset ovat tehneet kautta aikojen parasta tulosta, jotkut puolestaan saattavat olla aivan kuilun partaalla.

Minulle yksinyrittäjänä ehkä pahinta on ollut se, että ei ole sitäkään vähää kontaktia kollegojen ja asiakkaiden kanssa kuin niin sanottuna normaaliaikana. Kaikki toiminta on siirtynyt virtuaalimaailmaan ja esimerkiksi palautteen saaminen omasta työstä on jäänyt vähälle.

Yksi päätös voi muuttaa paljon

Tällaisen päätöksen teki ja antoi tietooni kuluneella viikolla Taiteen edistämiskeskus, joka myönsi minulle luovien alojen toimijoille tarkoitetun apurahan. Se tekee tietysti monta asiaa taloudellisesti mahdolliseksi, mutta sitäkin tärkeämpää on mielestäni arvostuksen osoitus. Apuraha on kannustus ja tunnustus työlle, jota olen tehnyt ja saan jatkossa tehdä. Mitä parhaimmat kiitokseni Taikelle!
Nyt ovat luovan työn eväät täksi syksyksi kasassa. Mitäpä sitä muuta tarvitsee kuin salmiakkia ja apurahan? (No, ehkä vähän muutakin. 😉)

 

 

 

Jotakin uutta näytettävää

Syksyn aikana on tarkoitus synnyttää joitakin uusia tuotteita. Ajatuksissa on koruja, edelleenkin luonnonläheisistä materiaaleista. Tulevatko ne olemaan poronnahkaa, puuta vai jotakin muuta - se selviää aikanaan. Suunnitelmissa on myös pienimuotoinen vitriininäyttely, jonka toivon tietysti jossakin vaiheessa pääsevän yleisölle nähtäväksi.

Lisäksi apuraha antaa minulle joitakin killinkejä siihen, että voin hankkia itselleni osaamista Jussakan verkkokaupan kehittämiseen. Sillä vaikka pääsisimme palaamaan avoimempaan kanssakäymiseen ja tapaisimme useammin ihan nokikkain, tämä virtuaalimaailma on todellisuus, joka pysyy osana yrittäjänkin jokapäiväistä tekemistä.

 

Iloista syksyistä juhlapäivää kaikille!