lauantai 25. heinäkuuta 2015

Jaakolla on laiskan homma

" Mitä jaakkona, sitä lauriin" sanottiin ennen vanhaan Kittilässä. Siis kesä jatkuu sellaisena kuin on ollutkin. Tänään Jaakonpäivänä on pilvistä ja mittarin lukema + 11 astetta.

Juhannuksesta on jo kuukausi, mutta eilen avautuivat ensimmäiset juhannusruusut tuossa talon seinustalla. Pian se on koko komeudessaan, valkoisenaan kukkia.




Kävin heittämässä talviturkin kotilampeen toukokuun viimeisenä päiväna veden lämpötilan ollessa + 12 astetta. Eilen, Jaakonpäivän aattona kun oli yksi kesä komeimmistä päivistä uimavesi oli muutaman asteen lämpimämpi. Ei ole Jaakolla siis kummoinenkaan työ jäähdyttää vesiä kivellään.



Kolea kesä ei luonnon kulkua pysäytä - ehkä vähän hidastaa. Töysäläiset ovat tienneet sanoa: "Jaakolta heinät latoon ja uudet perunat pataan". Jos ne potut ovat vielä liian pieniä, niin odotellaan hetki. Tovi saadaan odotella  täällä pohjoisessa  myös marjasadon kypsymistä. Yhtä ja toista kukkii pihassa ja niiden kauneutta voi ihailla ihan säätilasta huolimatta.




Tässä muutama päivä sitten julkaisin facebookissa kuvan pihalleni saapuneesta ekologisesta ruohonleikkurista. Työkiireiden takia tarjolla on pitkäksi venähtänyttä ruohoa, apilankukkia ja kaikenlaista mehevää vihreää.





Tänään aamulla niittopupu oli tuonut paikalle myös kaverinsa. Pitäisiköhän ottaa vinkistä vaarin ja kaivaa se motorisoitu ruohonleikkuri esille. :)



Jaakko on ollut ennen arvokas juhla. Sinä päivänä vanhat eivät tehneet työtäkää muuta kuin vähän iltapuolella. (Elimäki)

Minulla on pitkästä aikaa vapaapäivä. Koska mie olen jo riittävän vanha, taidan noudattaa tuota elimäkeläisten viisautta ja käynnistää sen ruohonleikkurin vasta myöhemmin.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Värjäripäivät 2015 käynnistyvät Fiskarsissa...


... ja minä olisin niin mielelläni lähtenyt. Aina ei kuitenkaan voi saada kaikkea mitä haluaisi. Siksi olenkin viime päivinä tyytynyt muistelemaan viime kesäisiä Värjäripäiviä täällä Inarissa. Oli mukavaa saada suuri joukko luonnonvärjäyksestä kiinnostuneita muutamaksi päiväksi pohjoiseen. Kiitos teille ihanista muistoista!


Vuoden 2014 Värjäripäivien satoa Inarin upeissa maisemissa.


Värjärikillan Värillä -lehdessä oli syksyllä juttuja päivien työpajoista ja myös Pihla Rostedtin tekemä haastattelu minusta. Tuumin, että tässä menneitä ajatellessani voisin jakaa tuon jutun teidän kanssanne.





jussakka

Valitsimme värjäripäivillä vuoden värikkääksi Oda Koiviston. Oda on mahtava tarinankertoja
ja saimmekin värjäripäivillä nauttia monista kiinnostavista ja hauskoista tarinoista.

Kerro ensin mitä teet?


Olen käsityöläinen ja matkailijoiden viihtyttäjä.


Mikä sai sinut innostumaan luonnonväreillä värjäämisestä?


Ensikosketuksen kasveilla värjäämiseen sain Inarin kansalaisopiston värjäyskurssilla. Lisäksi minulla oli ilo toimia aputyttönä kollegalleni Irma Majanderille. Näiden kokemusten jälkeen olinkin sitten lopullisesti koukussa ja riippuvuutta on jatkunut nyt parikymmentä vuotta.




Käytätkö lapin luonnosta hankittuja väriaineita ja jos, niin mitä?

Käytän pääasiassa itse, Lapin luonnosta keräämiäni värinlähteitä ja niiden rinnalla jonkin verran myös ostovärejä sekä keittöjätteitä kuten vaikkapa sipulinkuoria. Luontoäidin puodissa on valtavasti valikoimaa, mutta useimmin padoissa porisevat mm. horsma, sianpuolukka, suopursu ja koivu. Sienet ovat suosikkejani. Juoksentelen metsässä etsimässä verihelttaseitikkejä ja sudenkääpiä. Kangastatteja ja punavyöseitikkejä löytyy ihan omasta pihapiiristä. Haasteelliset orakkaat ovat vielä harjoitteluasteella.


Miksi Lappi?

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Värjäyskasveja kahmalo kaupalla

Vanha, järven rannalla sijaitseva inarinsaamelainen asuinkenttä on kuin värjärin tukkakauppa. Minulla oli ilo päästä tilalle niittohommiin menevän porukan mukana. 



 Tämän helpommalla ei värjäri enää voi saada pataansa värinlähteitä. Koiranputket ja nokkoset ovat vuosien saatossa vallanneet entiset perunamaat. Ja niitä oli paljon! Jätesäkkien suut auki ja keräämään.


Tässä ei tarvinnut sijoiltaan liikkua. Kaikki kerättävä oli aivan käden ulottuvilla. Nokkossaaliistakin riittä useamman kuin yhden padallisen verran keiteltävää.



 

Luvassa on moooooonta vyyhtiä vihreitä ja harmaanvihreitä lankoja vaikkapa seuraavan reseptin mukaan värjättynä:

1 kg koiranputken varsia ja lehtiä
100 g lankaa
10 g alunaa
4 g rautavihtrilliä
8 l vettä

Rautavihtrilli korvaantuu minun tapauksessani vanhalla rautapadalla, joka vaikuttaa hieman väriä tummentavasti.


Hyödyn lisäksi kenttä tarjosi runaasti silmäniloa. Siellä kasvoi vaikka miten monia ja toinen toistaa kauniimpia luonnonkukkia sekä heiniä.

Niitetyltä kentältä leijaili nenään tuttu tuoksu - maarianheinä. Vaikka me naisissa melkein konttasimme kentällä emme kuitenkaan löytäneet itse kasvia ja meidän oli tyytyminen vain nuuhkuttelemaan tämän pohjoisen perinneparfyymin tuoksua.



Tila on uinuva ja hiljainen, mutta suuresti rakastettu. Sitä vaalitaan sydämellä entisaikojen muistoksi ja vastalahjaksi se tarjoaa viihtyisän ja levollisen lomanviettopaikan.

Kiitos Lusmaniemi antimistasi! Kaupan päällisiksi sain vielä kahvistelun lomassa ihania muisteluksia elämästä tilalla vuosikymmeniä sitten.


keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Aamun tunnit

Ihana aurinkoinen aamu. Lämpötilan perusteella ei kyllä arvaisi, että eletään heinäkuuta. Mittarissa + 6astetta.


Se on kesä - vaikka sitten kylmä ja sateinen. Rupesi itseäni kyllästyttämään sisälle linnoittautuminen, suotuisampien säiden odottelu, jatkuva paleleminen sekä valtaisan sääski- ja mäkärämäärän karttelu.


Hopi, hopi... jos olen oikein reipas ehdin värjäämään ennen muiden velvollisuuksien alkamista. Riittävästi vaatetta päälle ja pihalle. Seitsemältä kattilat olivat jo tulella. Tarkoituksena ensisijaisesti hyödyntää viime sunnuntain värjäyskurssilta jääneistä liemistä se mikä niistä vielä irti lähtee.


Yhteen kattilaan nakkasin vuosikertaviiniä. No ei nyt ihan sentään, mutta viime syksyiset aronianmarjat olivat talven jälkeen sulaneet ja ruvenneet käymään. Tuoksahteli kovasti viiniltä. Muissa padoissa kertaalleen värjäykseen käytetyt liemet lepän kävyistä, koivun lehdistä ja sipulin kuorista. Kastellut langat sekaan, lämpötilan nosto ja puretteet joukkoon. Reilun tunnin annoin lankojen värjääntyä ja sen jälkeen nostelin padat jäähtymään lankoineen päivineen. Hyvin kerkesin pestä savun hajut pois ja lähteä asiakkaita tapaamaan Siidaan.

Illan suussa kotiuduttuani huuhtelin vyyhdet ja nostin kuivumaan. Aamun muutaman tunnin rupeama tuotti aivan kelvollisia värejä. Hennot beiget ja kermansävytkin ovat kasvivärjättyjen lankojen kirjossa tarpeellisia korostamaan voimakkaampia värejä.


Aamuisen nuotion loppulämmöille jäi muhimaan kattila, jossa on avokadon kuoria ja siemeniä. Saapas nähdä minkälaisia lankoja kattilasta aikanaan nousee. Avokadoilla en olekaan vielä aikasemmin värjännyt.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Pieni ja kaukainen, mutta houkuttelee vuosittain 47 000 kävijää

Näin voisi luonnehtia Inarin kirkonkylällä sijaitsevaa Saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luontokeskus Siidaa. Mikä sitten saa kymmenet tuhannet ihmiset vuosittain tutustumaan tämän erikoismuseon näyttelytarjontaan? Varmasti se, että Siidan näyttelyt ovat asiakkaiden mielestä hienosti toteutettuja ja mielenkiintoisia.

Kaksi pysyvää näyttelyä johdattavat kävijän 10 000 vuoden pituiselle matkalle  luontoon ja pohjoisen kansojen vaiheisiin aina jääkauden jälkeisestä ajasta nykypäivään. Näyttelyissä ihminen ja luonto kulkevat käsi kädessä juuri niin kuin todellisuudessakin on ollut ja on edelleen.

Poronvasa Siidan päänäyttelyssä.

Porot ovat tarinan mukaan auringon lahja Lapin ihmisille. Sanotaankin, ettei ihminen olisi selvinnyt pohjoisen ankarissa oloissa ilman poron apua. Se on tarjonnut ravinnon lisäksi materiaaleja niin vaatteisiin kuin asumusten katteeksi ja monenlaisiin tarvekaluihin. Lisäksi poro on ollut pitkien etäisyyksien maassa hyvä kulkupeli niin talvella kuin kesälläkin.


Kotakeittiö Siidan päänäyttelyssä.

Siidan päänäyttelyssä ihminen on keskellä luontoa. Ulkokehällä avautuu Lapin uskomattoman ihmeellinen luonto kaikessa monipuolisuudessaan. Tämä yhdistelmä kertoo siitä, miten ihminen, kasvit ja eläimet ovat vuosituhansien ajan selviytyneet ankarissa olosuhteissa. Näyttelyssä pääsee tutustumaan myös sellaisiin eläimiin, joita harvemmin tapaa oikeassa elämässä. Karhuemo talvipesässään vastasyntyneiden pentujensa kanssa on ainakin yksi lapsiasiakkaiden suosikeista.


 Karhuemon poikasineen talvipesässä Siidan luontonäyttelyssä.

Pohjoisen ihmiset ovat olleet aina käteviä ja kekseliäitä erilaisten käsitöiden tekemisessä. Yksi omaa käsityöläissydäntäni sykähdyttävä kohde näyttelyissä on  Inarin Nanguniemen hopeakorut. Kymmenkunta vuotta sitten Inarijärven niemestä eräkirjailija Seppo Saraspään löytämä aarre - neljä 800 - 900 vuotta vanhaa, käsittämömän hienosta sepäntaidoista kertovaa, hopeista kaulakorua.


 Inarin Nanguniemen hopeakorut Siidan johdantonäyttelyssä.

Siidassa on kahden pysyvän näyttelyn lisäksi tunnelmallinen ulkomuseo sekä kesäkaudella 2015 kolme valokuvanäyttelyä. Valmistuttuani vuonna 2010 Lapin yliopiston Tarinamestari-koulutuksesta käsikirjoitin ulkomuseolle opastetun Elämää Tirron tilalla -ohjelman. Kierroksen aikana pääsee talon emännän vieraana tutustumaan tilan elämään sen perustamisesta 1852 aina sodan jälkeiseen jälleenrakennusaikaan ja vanhojen rakennusten siirtymiseen museokäyttöön.




Minulla on ollut ilo työskennellä 17 vuoden ajan Siidan vieraiden oppaana. Talon näyttelyihin ovat ihastuneet hyvin monenlaiset ihmiset ministereistä metsämiehiin ja piispoista eri puolilta maailmaa saapuneisiin perusmatkailijoihin. Tuhansista kohtaamisista on jäänyt paljon mukavia muistoja. Pisimmän tittelin ..oh!... asiakkaistani taisi omata Kiinan kansantasavallan kansankongressin yleiskokouksen ensimmäinen puheenjohtaja (jotenkin suunnilleen näin käyntikortissa luki).

Ihanimpiin yhteisiin hetkiin museossa lukeutuvat ehdottomasti vaikkapa joka kesäiset kierrokset yhdessä näkävammaisten lasten perheiden kanssa. Lapset ovat olleet todella innostuneita näyttelyistä vaikka heiltä puuttuu aisti, jonka luulisi olevan museoon tutustumisessa varsin keskeinen. Meillä on ollut joka kerran todella riemastuttava tapaaminen.

Monille museo-sana herättää jonkinlaista antipatiaa. Mistä sellainen sitten on mahtanut syntyä? Itse muistan lapsuudesta kouluretket museoon, jossa oli vain vanhoja esineitä ja niistä kerrottiin kuivalla ja lukuja vilisevällä tavalla. Missä olivat kaikki lapsen mieltä kiehtovat tarinat, joihin ne tosiasiat olisi upotettu kuin vaivihkaa nieltäväksi?




Suomi on pullollaan mitä hienompia museoita kertomassa historiasta, taiteesta ja jos jostakin erityisalasta. Menkää hyvät ihmiset museoihin! Oivallinen ja edullinen tapa tutustua museoiden tarjontaan on tänä kesänä lanseerattu Museokortti.  Viidenkymmenenneljän euron panostuksella voi tutustua vuoden ajan mielin määrin lähes 200 museon näyttelytarjontaan.



  

Tulossa kesäarvonta Jussakan fb-sivulla


Museokortti on mielestäni niin hieno tuote, että Jussakka järjestää 15. - 31.7. välisenä aikana facebook-sivullaan arvonnan, jossa palkintona on yksi 54,- euron arvoinen Museokortti. Liity tykkääjäksi Jussakan fb-sivulle niin pysyt ajantasalla arvonnan käynnistymisestä ja säännöistä.




keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Sunnuntai väripatojen ääressä


Kylmän ja sateisen kesäkuun viimeisen sunnuntain aamu oli pilivipoutainen. Edellisenä ilta olin jo valmistellut väripatoja odottelemaan seitsemää, kasvivärjäyksestä innostutta vierasta.



Vieraistani viisi oli untuvikkoja kasvivärjäyksen maailmassa, joten aloittelimme päivää kuistilla kahvi- ja teemukien seurassa perusasioiden parissa. Värjättävä materiaali, värin lähde ja puretusaine. Siinä kolme elementtiä, joiden ympärillä tänään hyöritään. Materiaaleista keskityttiin erilaisiin kasvivärjäykseen soveltuviin proteiinikuituhin ja niiden sekoitteisiin. Mukanaan värjärit olivat tuoneet monelaisia lankoja; Virtain villan ja Pirtin Kehräämön 100 % suomenlampaan villaa, sekoitelankoja kuten 7-veljestä ja Nallea sekä monenlaisia "arvoituksia" - lankoja mm. mummolan kätköistä, joiden laatua ei ihan varmaksi tiedetty.

Värin lähteiksi valittiin Lapin luonnossa tällä hetkellä parhaiten tarjolla olevia tuoreita koivunlehtiä, nuoria maitohorsmia sekä aikaisemmin keväällä kerättyjä lepän käpyjä. Yhteen kattilaan otettiin lisää materiaalia raparperipenkistä ja toiseen keittiöstä sipulinkuoret.



Hommaa riitti; vyyhdittiin lankoja, sekoiteltiin puretteita, päivystettiin lämpötiloja ja liikuteltiin värjättäviä lankoja. Tuntien kokkailujen jälkeen rupesi syntymään valmistakin ja vihdoin päästiin huuhtelemaan jäähtyneitä lankoja.



Se "liian äklö vaaleanpunainen", kaapin perälle jäänyt lankakerä sai uuden, paremmin omistajansa makuun sopivan sävyn, mummolan kätköistä löytyneet langat ottivat hyvin väriä ja oli kiva ihastella sitä, miten erilaisia sävyjä saman kattilan kätköistä nousi.



Kursseillahan on perinteisesti aina otettu yhteiskuva. Niin teimme mekin ja siitä kuvakulmasta, joka osallistujien mielestä oli heille edullisin ;)


Seitsemän tuntia hurahti huomaamatta ja selvisimme vain parilla pienellä sadekuurolla. Lopputulokseen voi milestäni olla oikein tyytyväinen. Nämä kauniit langat löytävät varmasti paikkansa syksyn ja talven käsitöissä. Odottelenkin mielenkiinnolla kuvia valmistuvista töistä.


Yksi mukava värjäyspäivä on nyt takana. Olen usein todennut, että kasveilla värjääminen on sellainen tauti, että jos siihen saa tartunnan, niin toivoa paranemisesta ei ole. Tilanne vain pahenee vuosi vuodelta. Saapas nähdä miten käy nyt mukana olleille ensikertalaisille.


Kaunis kiitos värjäyspäivään osallistuneille! Toivotan teille ja kaikille muillekin mukavia keruureissuja  ja mielenkiintoisia värjäyskokeiluja Suomen suvessa.