sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Käsillä tekemistä ja onnistumisen iloa


Päättyvän viikon mukavimpiin hetkiin kuului työpaja Siidan henkilökunnan kanssa. Multiformes - Tarinallisia taidekäsitöitä Lapista -näyttelyn innoittamana pieni pioneeriryhmä kokoontui työpäivän päätteeksi tekemään jotakin tavanomaisesta poikkeavaa.


Monilla on nykyisin työ, jossa ei juuri tarvitse harjoittaa kädentaitoja. Usein tuntuu, että vaikka koko päivän on huhkinnut, niin mitään näkyvää lopputulosta ei synny. Me päätimme tehdä jotakin raporttien laatimisesta, hallintohommista ja asiakaspalvelusta poikkeavaa.
 


Jokainen osallistuja toi mukanaa jotakin itselleen tärkeää kuten valokuvan, poronsarven ja pieniä muistoesineitä. Minä pakkasin mukaan muutama laatikollinen erilaisia työkaluja ja monenlaisia tilpehööriä. Hieman ennakkosuunnittelua ja tekemisen syrjään kiinni. Erilaisten materiaalien tuntu käsissä, värien ja muotojen yhdistely olivat selvästikin varsin terapeuttista ja iloa tuovaa vastapainoa normaalille työpäivälle.





Muutaman tunnin työskentelyn jälkeen jokaisella oli kotiin viemisinä hienoa ITE-taidetta. Itse tehty teos, johon oli nivottu suvun tarinaa tai pala menneestä ja monenlaisia muistoja.



Kun yhdeksän jälkeen illalla ajelin kevätsateessa kotia kohti, minulla oli hyvä mieli siitä, että työpajaan osallistuneet oikeasti tuntuivat nauttineen yhteisestä iltapuhteestamme. Luulenpa vaan tämän joukon saaneen sellaisen kipinän, että jatkoa seuraa, ja mukaan houkutellaan työkaveritkin.






perjantai 11. toukokuuta 2018

Pientä sievää pelastetuista ja säilötyistä

Luonneanalyysi; henkilö, joka ei raaski heittää mitään pois, pelastaa sitä sun tätä mm. kaatopaikalta ja ajattelee, että kaikkea voidaan vielä joskus tarvita. Tunnustan. Siksi työhuoneen laatikoihin, rasioihin ja koreihin kertyy jos jonkinlaisia aarteita. Viime päivinä olen penkonut näitä varastoja ja päätin ottaa edes pienen murto-osan uusiokäyttöön ja laittaa kietoon.

Kysy vaan, mitä ei olisi säästetty ja pelastettu. :)


Minitauluissa on taustana käsin marmoroitua paperia,ja  pienimmät ovat hädin tuskin parin tulitikkurasia kokoisia.

Kahvipaketti on edelleen oiva mökkituliainen. Päivän sankaria ilahduttaa ihan varmasti kukkanen ja kaunis kortti, mutta voisiko vaihtelun vuoksi ojentaa jotakin tällaista?


Käsinkudotut pitsiliinat muuntuivat seinäkoristeiksi.

Näitä oli tosi hauska näperrellä eikä vähiten siksi, että mitään uutta ei tarvinnut hankkia. Kaikki materiaalit olivat valmiiksi vuosien varrella kertyneitä. Osittain toisten hylkäämiä, käytöstä poistettuja tai roskiin menossa olleita ylijäämäpaloja. Uusiokäyttöä parhaimmillaan. Tuli himpun verran sellainen maailmanpelastaja -fiilis. :)


Lisää kuvateksti

Kiva välipalaprojekti on nyt tältä erää ohi ja on aika palata ns. normitöiden pariin. Toivottavasti nämä pääsevät ilahduttamaan jotakuta vaikkapa muistoksi kivoista juhlista tai mukavasta yhteisestä ajasta suloisessa Suomen suvessa.