Meillä oli Inarin porofarmilla kaksi matkailijaryhmää, kummassakin vieraita eri puolilta maailmaa. Tutustuttiin poroihin, pohjoisen luontoon, saamelaiskulttuuriin ja erilaisiin perinteisiin käsitöihin. Ajeltiin pororaidolla, heiteltiin suopunkia ja kahvisteltiin. Lopuksi vilkuteltiin linja-autot paluumatkalle.
Portti kiinni, kaupan kautta kotiin, ja siitä alkoi minun vapaaehtoinen karanteenini. Vähän oli oudot ja pelottavatkin tunnelmat kun ei tiennyt mitä oli tulossa. Muutama kuukausi, tämä talvikausi ja sitten taas jatketaan. Toteutuva tulisi olemaan jotakin mitä siinä vaiheessa ei osannut kuvitellakaan.
Ryhmä toisensa jälkeen peruuntui vain joidenkin päivien sisällä. Kesän varauksia pidettiin vielä yllä kunnes nekin jouduttiin vetämään kalenterista yli viimeistä myöden.
Ei enää tarinointia porofarmilla eikä opastuksia Inarin kirkonkylän pidetyssä Saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luontokeskus Siidassa. Työnteko loppui kuin seinään.
Tuli kesä, mutta kylänraitti pysyi hiljaisena. Ei ollut ryhmiä, joille kertoa Siidan ulkomuseoalueella elämästä 1800-luvun puolivälissä perustetulla Tirron tilalla.
Ei tullut jo tutuksi käynyttä pestiä piiaksi Lemmenjoen kansallispuistossa sijaitsevalle, legendaariselle Kaapin Jounin tilalle.
Tarinatuokiot matkailijoiden iltojen iloksi jäivät tarinoimatta. Ei opittu tuntemaan pohjoisen luonnosta saatavia materiaaleja ja niiden käyttöä monenlaisiin tarkoituksiin.
Enkä päässyt kuukkelini kanssa toivottamaan onnea, pelottelemaan hirmuisilla jättiläisillä ja jakamaan kertomuksia pohjoisten kansojen uskomuksista.
Onko sinulla haikea olo?
Tämän kysymyksen minulle esitti jokunen kuukausi sitten yksi tuttavani. Mitä siihen vastaisin?
Ensin tuntui siltä, että on oikeastaan ihan mukavaa saada vähän vapaa-aikaa. Noin 25 vuotta olen ollut matkailijoiden parissa lähes kaikki juhlapyhät ja loma-ajat. Joskus kaamoksen keskellä on tuntunut, että veto loppuu kun on touhunnut päivän paukkupakkasessa useamman ryhmän kanssa. Olen kaivannut hiljaisuutta yöttömän yön kesässä kun työpäivät ovat venyneet joskus parikymmentätuntisiksi ja koko ajan on ollut ihmisiä ympärillä. Työputket saattoivat olla parinkin viikon mittaisia ilman taukoja. Nyt on ollut vapaata ja hiljaista pääsiäinen, vappu, juhannus, joulu ja kaikki päivät niiden välissä.
Olen nähnyt Saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luontokeskus Siidan rakentamisen, avajaiset, 10- ja 20-vuotisjuhlat ja nyt ovat meneillään perusparannus- ja laajennustyöt. Inarin porofarmilla olen saanut seurata neljännesvuosisadan ohjelmien kehitystä, asiakasmäärien kasvua ja sukupolvenvaihdoksen sekä kolmannen sukupolven varttumisen - vanhimmat vauvoista jo aikuisiksi.
Tänään on kulunut tasan vuosi perjantaista 13. päivä maaliskuuta 2020. Nyt vastaan hieman empien tuohon kysymykseen haikeuden tunteesta. Kun kaikki loppuu ennalta arvaamatta, niin muutokseen ei ehdi varautua. Kaipaan onnistumisen tuomaa iloa, jonka synnyttävät tyytyväiset asiakkaat. Oli ihana nähdä kuinka vieraat nauttivat kokemastaan ja veivät mukanaan matkamuistoja, jotka eivät jää vain jonnekin kirjahyllyyn pölyttymään.
Sitä, että tästä on aiheutunut valtava lovi pienyrittäjän talouteen ei tarvinne edes mainita. Olin ajatellut, että vähennän matkailun parissa työskentelyä pikku hiljaa. Pidän vaikka sellaista harvinaisuutta kuin kesälomaa ja osallistun kaikkiin kivoihin kesätapahtumiin, joihin en ole koskaan töiden takia päässyt. Tauko on venynyt nyt jo vuoden mittaiseksi. Rupeaa tuntumaan siltä, että tokkopa minulla on enää paluuta höpöttelyhommiin. Jonkinlainen haikeus taitaa siis kuitenkin hiipiä mielen pohjalle.
Eikö mitään positiivista?
Olen kirjoittanut vaan siitä, mitä ei enää tai ainakaan toistaiseksi ole. En halua kuitenkaan vajota synkkyyteen ja vielä vähemmän tarjoilla apeutta muillekin. Haluan mainita kuluneesta vuodesta ainakin pari valopilkkua.
Yrittäjyydelle käsitöiden parissa on jäänyt enemmän aikaa. Se näkyy aktiivisempana toimintana Facebookissa ja Instagramissa sekä Jussakan verkkokaupassa.
Toinen myönteinen ajatus on se, että tässä kirjoituksessa mainitut mielenkiintoiset ja elämykselliset käyntikohteet täällä Inarin kunnan alueella toivottavat teidät kaikki taas ennen pitkään suurellakin joukolla tervetulleiksi. Joten nyt vaan matkasuunnitelmia tekemään!
