En olisi uskonut koskaan tekeväni tätä!
Kotikasvatukseeni on kuulunut kirjojen arvostaminen ja niiden kunnioittava käsittely. Isäni keräsi vanhoja kirjoja ja harrasti kirjansidontaa. Ja mitä tekee tytär vuonna 2026? Repii kirjoja kappaleiksi. Kylläkin itse itseään kauhistellen ja suoraan sanottuna häveten.
.png)
Miten tähän on tultu? Kirjoille ei enää taida olla kysyntää eikä niitä saa mitenkään järkevästi kierrätettyä muiden lukijoiden ulottuville. Kirpputorit eivät huoli kirjoja, antikvariaateista en tiedä kun sellaisia ei näillä selkosilla ole, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tutustua Lapin Jätehuolto Kuntayhtymän hävitysohjeisiin. Kannet sekajätteeseen poltettavaksi ja sivut paperinkeräykseen.
Pyörittelin muutamaa kirjapinoa parin kuukauden verran. Ajattelin kaikkea sitä kirjailijoiden luomistyötä ja kirjapainotyöntekijöiden aherrusta, jota menee hukkaan. Osaa kirjoista tarjosin Facebookin paikalliseen roskalavaryhmään tuloksetta. Vieläkään ei sielu taipunut kauniiden kansien hävittämiseen. Hilloan niitä nyt jonkin aikaa mahdollisen inspiraation varalle.
Vaikka yleensä tuntee saaneensa jotakin hyödyllistä aikaiseksi kun on raivannut kotoa pois liikaa tavaraa, niin melkein kestokassillinen kirjojen sivuja paperinkeräykseen ei tuottanut tavanomaista tyydytyksen tunnetta.
Oletko sinä raaskinut luopua kirjoista, vai pursuavatko hyllysi jo yli?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti