Kirjavinkit: Tässä sinulle 6 dekkaria kesäksi.

Dekkarit ja kesä on monille aivan ehdoton yhdistelmä. Kokosin sinulle ehdolle kuusi kirjaa sellaisten joukosta, joihin olen tutustunut viime aikoina. Kuuntelin nämä kaikki teokset äänikirjoina BookBeat-palvelun kautta. Äänikirja saattaa olla painettua versiota kätevämpi vaihtoehto vaikka matkoilla tai uimarannalla. Tässä jutussa ei ole kyse varsinaisista kirja-arvioista vaan lähinnä halusin antaa sinulle vaivattomasti muutaman luku- / kuunteluvinkin.

Silloin kun olin palkkatöissä, kesälomat olivat sitä aikaa, jolloin varasin aina käsille pinon dekkareita. Niiden parissa oli mukava rentoutua lämpimillä rantakallioilla, takapihalla aurinkovarjon suojassa tai sateen ropistessa mökin ikkunoihin. Toivon, että löydät näistä kirjoista itsellesi mieluisaa ajankulua missä sitten kesää vietätkin.  

Kaisu Tuokko, KOSTO

Kosto on Tuokon esikoisromaani ja rikossarjan avausosa. Keskeisiä henkilöitä ovat toimittaja Eevi Manner ja rikostutkija Mats Bergholm. Tapahtumat sijoittuvat Kristiinankaupunkiin. 

Kustantaja Otava
Lukija, Sanna Majuri 👍

Tulossa jatkoa!

Anneli Kanto, HAIHTUNEET

Näkijä on Anneli Kannon dekkaritrilogian avausosa. Kirja ei ihan yltänyt samalle tasolle kuin Rottien pyhimys, mutta onhan kyse täysin eri tyylilajeista eikä näitä kirjoja pitäisi verrata keskenään. Suurena Rottien pyhimyksen ystävänä en kuitenkaan voinut välttyä ajatukselta.

Kustantaja, Crimetime

Lukija, Anna Saksman 👍

Tulossa jatkoa!

Cecilia Sahlström, OIKEUDENTUOJA

Toinen osa komisario Sara Vallénin tapauksista kertovassa sarjassa. Valkoinen syreeni oli sarjan avaus ja tulossa on vielä Poika joka katosi. Tässä siis vähän pidempi setti sellaista kaipaavalle.

Kustantaja, Saga
Kääntäjä, Pasi Punnonen
Lukija, Johanna Kokko 👍

Tulossa jatkoa!

Anna Jansson, KATOAVAT JÄLJET

Jansson esittelee meille rikoskomisario Kristoffer Barkin sarjassa, jossa on tällä hetkellä 3 osaa.  Katovat jäljet on niistä ensimmäinen.
Taattua ruotsalaisdekkarien genreä. Jotakin kertonee se, että Jansson on tunnettu Maria Wern-kirjoistaan. Niitä on julkaistu jo 22 ja loppukesästä pitäisi tulla seuraava. 

Kustantaja, Gummerus
Kääntäjä, Sirkka-Liisa Sjöblom 
Lukija, Ville Tiihonen 👍

Christian Rönnbacka, JAHTI

Henna Björkin tähdittämän dekkarisarjan toinen osa. Pidän kovasti Bönnbackan Hautalehto-dekkareista, mutta nyt kävi niin, että Henna jäi odottelemaan ehkä uutta mahdollisuuttaan myöhempänä ajankohtana. Sitä vastoin odotan kärsimättömästi syksyllä julkaistavaksi ilmoitettua 11 osaa Antti Hautalehdon ja kumppaneiden edesottamuksista Porvoon poliisissa. 

Kustantaja, Bazar
Lukija, Ville Tiihonen 👍

 Hanna-Riikka Kuisma, #SYYLLINEN

Psygologinen trilleri. Odotin jotakin dekkarimaista, mutta olikin ihan muuta. Lupasin vinkata 6 dekkaria. Tämä nyt ei ihan osu genreen, mutta saa jäädä joukon jatkoksi. Olihan noissa muissa kohdissa mainittu vähän ylimääräisiäkin kirjoja. 😘

#Syyllinen kertoo mielen horjumisesta ja elämästä somekuplassa. Uskon, että tällaisia tarinoita löytyy oikeassa elämässä ympäriltämme yllättävänkin useita.

Kustantaja, Like
Lukija, Elena Leeve 👍

Kaikkien kuuden kirjan lukijat hoitivat tehtävänsä ansiokkaasti. Yhtään kirjaa ei tarvinnut hylätä siksi, että lukutapa, ääntäminen tai äänenväri olisivat jotenkin ruvenneet tökkimään.

Jos löysit tästä mielenkiintoisia kirjoja, niin jaa julkaisu myös kavereillesi, jotta hekin saavat tämän vinkin kivasta kesälukemistosta. Jakonappulat löytyvät tekstin alta. 

Miltä sinun lapsuutesi kesät maistuivat?

Minulle yksi kesään liittyvä makumuisto on kotona tehty viili. Päätin testata onko aika kullannut muistot vai maistuuko se edelleen hyvältä ja kesältä. Ohje alla.

Vietimme kesät maalla. Maito haettiin hinkillä suoraan läheisen maalaistalon navetasta. Viili valmistui kulhoissa pienen keittokomeron ikkunan yläpuolelle asennetun hyllyn päällä. Ei ollut jääkaappia eikä juuri muitakaan kylmäsäilytystiloja, joten viili syötiin huoneenlämpöisenä. Muistan hyvin kuinka äiti patisteli syömään viilit pois ukonilman lähestyessä. En ole varma mitä viilille olisi tapahtunut, ilmeisesti se olisi juoksettunut tai jotenkin se olisi käsittääkseni pilaantunut.

Helppo ohje

Näiden muistojen innoittamana päätin kokeilla viilin valmistamista. Sehän ei vaadi sen kummempaa taitoa eikä varsinaiseen valmistamiseen mene aikaa kuin muutama minuutti. Mitä jos sinäkin kokeilisit?

Viiteen annokseen tarvitaan

- 1 purkki punaista viiliä
- 1 litra täysmaitoa

Kaivoin esille vanhat Riihimäen lasitehtaan kulhot. Lusikoin kuhunkin kulhoon ruokalusikallisen Valion punaista viiliä ja päälle 2 dl täysmaitoa. Sitten vaan kulhot peiton alle tekeytymään huoneenlämpöön puoleksitoista vuorokaudeksi. Lopuksi nostin viilikulhot jääkaappiin jäähtymään. 

Kylmä viili oli raikasta ja maistui juuri niin hyvältä kuin muistin. 

Viimeisestä kulhosta täytynee ottaa siemen uusiin kippoihin. En voi sanoa olevani omavarainen viilin suhteen kun maito pitää ostaa kaupasta, mutta itse tehdystä viilistä nousi mieleeni muitakin kivoja kesämuistoja ja tuli hyvä mieli. 

Kun juuri on valmiina itse tehty viili on vieläpä edullista. Maidon hinnasta riippuen yksi annos tulee maksamaan noin  25 centtiä.

Herkullista kesää!

Lähiretkeilyä kesäkuun alun koleudessa

Työntäyteisen viikon päätteeksi päätin pitää lauantain vapaata ja lähteä retkelle. Pakkasin koirat autoon, otin mukaani kiikarit ja kahvia ja sitten menoksi. Reissuun meni vajaat viisi tuntia ja ajoa noin 80 km.

Lähdin ensin  kohti pohjoista. Tarkoitus oli kiikaroida vähän kosteikkoja ja jänkiä. Tulos oli laiha. Muutama pötköttelevä poro ja yksi tunnistamattomaksi jäänyttä kahlaajaa. Taisin olla tänäkin vuonna myöhässä suokukkojen suhteen.

Palasin kotikylälle ja Tuuruharjulle. Se on pitkä, kapea ja mutkitteleva selänne, joka on syntynyt viimeisen jääkauden jälkeen yli 9000 vuotta sitten. Harjulla risteilee runsaasti metsäautoteitä ja maasto on helppokulkuista mäntykangasta. Jyrkät rinteet tarjoavat haasteita sellaisia haluaville.

Kolea ja tuulinen sää. Kahvi mukana termosmukissa niin ei avotulille ollut tarvetta. Karvakavereiden vesileikit jätettiin lämpimämpiin päiviin.

Joku jatkaa kasvuaan esteistä ja vaurioista huolimatta. Jonkun matkan on määrä päättyä osana luonnon kiertokulkua.

Elämästä ja asumisesta on jäänyt jälkiä niin sotia edeltävältä kuin niiden jälkeiseltäkin ajalta. Valitettavasti maassa lojuu myös sellaisia roskia, jotka olisi luonnossa liikkumisen hyvien tapojen mukaisesti pitänyt viedä lähtiessään pois.