Työntäyteisen viikon päätteeksi päätin pitää lauantain vapaata ja lähteä retkelle. Pakkasin koirat autoon, otin mukaani kiikarit ja kahvia ja sitten menoksi. Reissuun meni vajaat viisi tuntia ja ajoa noin 80 km.
.jpg)
Lähdin ensin kohti pohjoista. Tarkoitus oli kiikaroida vähän kosteikkoja ja jänkiä. Tulos oli laiha. Muutama pötköttelevä poro ja yksi tunnistamattomaksi jäänyttä kahlaajaa. Taisin olla tänäkin vuonna myöhässä suokukkojen suhteen.
Palasin kotikylälle ja Tuuruharjulle. Se on pitkä, kapea ja mutkitteleva selänne, joka on syntynyt viimeisen jääkauden jälkeen yli 9000 vuotta sitten. Harjulla risteilee runsaasti metsäautoteitä ja maasto on helppokulkuista mäntykangasta. Jyrkät rinteet tarjoavat haasteita sellaisia haluaville.
Kolea ja tuulinen sää. Kahvi mukana termosmukissa niin ei avotulille ollut tarvetta. Karvakavereiden vesileikit jätettiin lämpimämpiin päiviin.
Joku jatkaa kasvuaan esteistä ja vaurioista huolimatta. Jonkun matkan on määrä päättyä osana luonnon kiertokulkua.
.jpg)
Elämästä ja asumisesta on jäänyt jälkiä niin sotia edeltävältä kuin niiden jälkeiseltäkin ajalta. Valitettavasti maassa lojuu myös sellaisia roskia, jotka olisi luonnossa liikkumisen hyvien tapojen mukaisesti pitänyt viedä lähtiessään pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti