lauantai 28. maaliskuuta 2015

Langat kohentavat henkistä hyvinvointia


Käsityökortteli - Suomesta käsin on yli 250 suomalaisen käsityöyrityksen yhteinen sivusto. Sieltä löytyvät helposti  käsityöyritykset ja -tuotteet sekä kaupat ja avoimet työhuoneet. Sivustolle on koottu myös yritysten blogit, ajankohtaisia asioita ja karttasivu, jolta näet lähialueesi käsityöyritykset.

Mukana olevat yrittäjät järjestävät mm. Käsityökortteli-tapahtumia eri puolilla maata. Tulevan kevään ja alkukesän aikana Käsityökortteli- toritapahtumia nousee ainakin Jyväskylään, Helsingin Kamppiin, Tampereelle, Vantaalle, Seinäjoelle, Ouluun ja Kuopioon. Näissä tapahtumissa on tarjolla suomalaisia käsityötuotteita ja usein kojulla on mahdollisuus tavata henkilökohtaisesti tuotteiden tekijät.



Jos Käsityökortteli ei ole tulossa juuri sinun kulmillesi, niin voit osallistua nettitapahtumiin. Perinteisesti joka kuukauden kolmena viimeisenä päivänä järjestetään Käsityökorttelin ETUpäivät. Maaliskuun ETUpäiviin 29. - 31.3. osallistuu 26 yritystä tarjoten sinulle erilaisia etuja alennuksista  uniikkituottesiin ja varastojen aarteista toimituskuluttomuuteen. Saattaapa sieltä löytyä ilmaisia ilojakin kuten vaikkapa arvontoja ja kilpailuja. Täältä löydät kaikki maaliskuun ETUpäivillä mukana olevat  yritykset .

Jussakkassa on käynyt ETUpäiviä silmällä pitäen läpi kasvivärjättyjen villalankojen hyllyt.


Vaikka Lapissa on vielä hanget korkeat nietokset ja hiihtokelit parhaimmillaa, saapuu se kevät ennen pitkään myös pohjoiseen. Siksi nyt on aika laittaa edellisen kesän ja syksyn aikana värjätyt langat ETU-hinnoin näppärien sormien käyttöön.

Kasveilla värjätyt langat ovat niin herkullisia, että ne saavat käsityöihmisten luovuuden puhkeamaan kukkaan. Lisäksi langat tarjoavat väriterapiaa ja väittämän mukaan niillä on muitakin terveysvaikutuksia.  Jussakka osallistuu siis omalta osaltaan myös henkisen hyvinvoinnin edistämiseen ;)

Ihanan  rentouttavia hetkiä kasvivärjättyjen lankojen ja käsitöiden parissa!

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Tehdäkö "karoliinat"?

Italehdessä oli 26.3. 2015 artikkeli otsikolla  Perheenäidin tempaus: Vain suomalaista, kiitos! Luin jutun mielenkiinnolla. Iso hatunnosto Little mrs Finland Karoliinalle ja perheelleen. Vuoden tempauksen punainen lanka on tämä:

"Perheemme sitoutuu ostamaan 15.3.2015 alkaen vain suomalaisten yritysten tuotteita. Pyrimme erityisesti suosimaan made in Finland tuotteita."

Motivaationa tähän tempaukseen ovat olleet mm. suomalaisten työpaikkojen väheneminen ja oivallus siitä, kuinka merkittävä vaikutus yksittäisen ihmisen ostokäyttäytymisellä on kansantaloudellemme.

Suomalainen yritys ja suomalaiset tuotteet eivät ole sama asia. Tämä tosiseikka on viime aikoina tullut esille kaikissa kotimainen ei olekaan kotimainen -tapauksissa. Samoja asioita on Karoliinakin joutunut pohtimaan. Blogikirjoituksessaan  Little mrs Finland: Made in Finland or not?  hän tarkastelee perinteisiä  suomalaisia brändejä kuten Iittala, Marimekko, Fiskars, Arabia, Artek ja joutuu toteamaan, että läheskään kaikista niiden tuotteista ei löydy made in Finland -leimaa.

Ryhdyin miettimään tällaisen tempauksen toteuttamista. Miten helppoa tai haastavaa se olisi? Päätin rajata tutkimukseni ensi alkuunsa keittiöön ja ruokakaappeihini.


Käytän runsaasti itse poimittuja sieniä, tatteja ja marjoja. Ne ovat kiistatta 100 % suomalaisia, mutta koska niissä ei liiku rahaa, en tältä osin ole tukemassa suomalaisten työpaikkojen säilymistä.


Seuraavaksi otin sattumanvaraisesti muutamia elintarvikepakkauksia ja tutustuin niihin hieman tarkemmin.



Puolikarkeissa vehnäjauhoissa luki alkuperämaana Suomi, punaiset linssit ovat Kanadasta, oliiviöly Espanjasta, kahvisekoituksen raaka-aineet Brasiliasta, Kolumbiasta, Keski-Amerikasta ja Afrikasta. Luomu kaurahiutalepakkauksesta en löytänyt kauran alkuperää eikä hapankorpuissakaan ilmoitettu ovatko ne leivottu suomalaisesta rukiista. Piehingin Marjat Oy:n valmistamassa karpalojauheessa sanotaan tuotteen olevan 100 % luonnon karpaloa, mutta suoraan ei mainita sitä mistä marjat on poimittu.

Ja minä kun luulin olevani kohtuullisen tiedostava ja kotimaisia elintarvikkeita suosiva kuluttaja.



Taannoin tutkistelin kaupassa mm. maissi-herne-paprika -sekoituksen alkuperää. Koska pakkauksessa luki valmistaja, mutta ei sitä mistä sisältö on peräisin käännyin henkilökunnan puoleen. Myymälänhoitaja sanoi tuotteen olevan suomalainen - sen näkee viivakoodin numeroista. Herneet lienevät kotimaan mullissa kasvaneita, mutta en vieläkään saanut varmuutta siihen ovatko paprikat ja maissit kotimassa vai ulkomailla kasvatettuja.

Rakastan kovasti esimerkiksi kookosta, ananasta ja avokadoa. Tiedän, etteivät ne kasva Suomessa. Se on sitten valintakysymys syönkö niitä vai en.

Näyttääkin olevan melko haasteellista yrittää suosia suomalaisia tuotteita. Yritykset kyllä voivat olla täällä toimivia, mutta niiden käyttämät raaka-aineet saattavat tulla maapallon toiselta puolelta. Riittääkö panoksekseni kansantaloudellemme ja suomalaisten työpaikkojen säilymiselle se, että valitsen suomalaisten yritysten tuotteita? Saavatko elintarvikealan työntekijät pitää työpaikkansa vaikkapa sen tähden, että nämä tuotteet pakataan Suomessa. Vai pakataanko?

Tämä aihe taisikin olla jopa kookospähkinää suurempi pala purtavaksi. Taidan ottaa askeleen kerrallaan. Pyrin ostamaan lähellä tuotettuja raaka-aineita ja tutkin entistä tarkemmin myös suomalaisyritysten tuotteiden tuoteselosteet. Lisäksi aion jossakin vaiheessa lähestyä samasta näkökulmasta myös muita kuluttamiseni osa-alueita sekä vaikkapa itse valmistamiani ja tarjoamiani tuotteita.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Värjärin syyhy


Nyt se sitten iski. Pengoin tänään kasvivärjättyjen lankojen hyllyjä. Tarkoituksena oli suunnitella jotakin kivaa tarjottavaksi Käsityökorttelin ETUpäivillä 29. - 31.3. Kesken kaiken alkoivat tutut oireet ilmaantua. Sormet rupesivat syyhyämään väripatojen kimppuun.



Vaan kovasti liian varhain alkoi taas tämä kutina. Värjäyspaikkaa peittää vielä paksu lumivaippa. Taitaa mennä vielä kuukausi jos toinenkin, ennenkuin kattiloiden alle saa viritettyä tulet. Pitkään joutuu värjäri  odottelemaan myös Lapin luonnon heräämistä ja sitä, että maaemo tarjoilee kasveja väriliemiä varten.


perjantai 20. maaliskuuta 2015

Viho viimeinen pölypesä...

... vai suurta intohimoa?

Kevätaurinko kurkistelee ikkunoista sisään ja paljastaa pyyhkimättömät pölyt. Ja niitä riittää ainakin kirjahyllyssä. Ovatko kirjat menneiden aikakausien jäänteitä, jotka korvautuvat sähköisillä vaihtoehdoilla?
Onko kirjahamsteri minussa jäänyt kehityksen junasta kun aina vaan himoitsen lisää kirjoja?Minulle ei riitä ainoastaan kolme metriä leveä ja kattoon saakka kurottuva kirjahylly. Kirjoja on kaikkialle mihin vain katseensa kääntää.


Missä vaiheessa mopo karkasi käsistä? Tässä kohdin voin varmaan hyvällä omalla tunnolla syyttää sekä perimää että ympäristöä. :) Isäni oli parantumaton vanhojen kirjojen keräilijä ja kirjansidonnan harrastaja.


Riippuvaisen kootut selitykset

 

Olen löytänyt hyviä perusteluja kirjojen haalimiselle. Syitä vanhojen ja uusien opusten hamstraukselle löytyy vaikka kuinka paljon.


1. Kirjojen lukemisella on terveyttä edistäviä vaikutuksia

- Lukeminen vähentää stressiä. Tutkimuksen mukaan kirjan lukeminen voi vähentää stressiä jopa 68 prosenttia, oli kyseessä sitten fiktiivinen romaani tai tietokirja.

- Lukeminen saa aivot pysymään terässä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että mielen pitäminen stimuloituna hidastaa Alzheimerin ja dementian etenemistä. Ajattele lukemista aivojumppana, treenaathan muutakin kehoasi pitääksesi sen kunnossa. Muistiliittokin kehoittaa ihmisiä lukemaan ja keskustelemaan kirjoista muiden kanssa.

- Lukeminen parantaa keskittymistä. Päivät voivat olla hektisiä ja vaatia monen asian hallitsemista samaan aikaan. Jokapäiväinen vartin lukeminen esimerkiksi bussissa tai metrossa ennen työpäivän alkua auttaa aivojasi keskittymään yhteen asiaan kerrallaan.


2. Suuri joukko ihmisiä ei voi olla väärässä


Suomalaisista noin 45 % omistaa yli 100 kirjaa. Ruotsissa ja Norjassa ison kirjaston omistaa 55 % väestöstä ja Virossa sekä Latviassakin on selvästi enemmän kirjahamstereita kuin Suomessa.
Tosin suomalaiset ostavat kirjoja nuukasti. Lähes viidennes omistaa vain alle 25 kirjaa. Luettava haetaan kirjastosta.

3. Joku on nähnyt paljon vaivaa ja sitä pitää arvostaa

 



Ajatelkaa miten paljon hikeä, kyyneleitä ja käsityötaitoa on  vuosisatojen ajan uhrattu kirjojen tekemiseen.
Niihin on kirjoitettu kuolemattomia ajatuksia ja suunnattomia määriä tietoa. Tietysti saman sisällön voi saada kätevästi myös internetistä - tiedän. Kädessä hypisteltävä kirja on kuitenkin parhaimmillaan kuin taideteos ja hieno, perinteisen käsityötaidon näyte.

Minä opin jo lapsena, että kirja on arvokas esine. Sen lehtiä ei saa taitella eikä kirjaa muutenkaan saa kaltoin kohdella. Tästä seuraa se, että jos haluaisin karsia kirjahyllyni sisällöstä jotakin pois, se voi tapahtua vain kirjalle uuden kodin löytämällä. Kirjan laittaminen vaikkapa paperinkeräykseen tuntuu pyhäinhäväistykseltä.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Vanha koira oppii uusia temppuja



Vajaa vuosi sitten koirien taivaaseen siirtynyt Täppi osoitti minulle monet kerrat, että vanhakin koira voi oppia uusia temppuja. Oppiiko vanheneva kaksijalkainenkin? Päätin rohkeasti ryhtyä tutustumaan blogien maailmaan. Aika näyttää sujuuko tämän median käyttö vai ei.

Nuoremmat ja nykylapset kasvavat sujuvasti facebookin, instragramin, twitterin, pinterestin, älypuhelimien, tablettien ja jos jonkinmoisten vempainten sekä ohjelmien parissa. Jos on syntynyt yli puolivuosisataa sitten, nämä kaikki ovat outoja ja niiden haltuunotto vaatii ponnisteluja. Me, jotka kävimme kansakoulua totuimme aivan muunlaisiin viestintävälineisiin.


Tikkukirjainten jälkeen opeteltiin kaunokirjoitusta.

Pulpetin kannessa oli pieni kotelo mustekynälle ja mustepullolle. Ei, en minä ihan niiiiin vanha ole, että olisin kirjoittanut linnunsulalla.


Kansakoululaisen mustekynä.... sitten tulivat täytemustekynät.

Käsityötunnilla jokainen teki pienistä tilkuista ja napista itselleen pyyhkimen, johon mustekynän terä kuivattiin kirjoittamisen jälkeen. Taisi olla peräti yksi ensimmäisistä kädentaitojen harjoitteista minunkin kohdallani.

                                                                                                                      (Kuva: Suomen museot online)

Ehkäpä oleellista eivät sittenkään ole välineet, joiden avulla ihmiset viestivät toisilleen vaan se, että on mahdollisuus saavuttaa toiset, ilmaista vapaasti omia ajatuksiaan ja saada vastakaikua. Kirjeen asemesta voi kirjoittaa sosiaaliseen mediaan ja mustekynän voi korvata näppäimistöllä. Eläköön uuden oppiminen!