Mikrovuodenajoistako ratkaisu?

Päivät lyhenevät ja huolimatta siitä, että tämä alkusyksy on mieliaikaani, pimeän vuodenajan kohtaaminen on jo mielessäni. Vuodenaikojen vaihtelu on ihana asia, mutta joskus tuntuu, että etenkin syksyn häntäpää ja talvi ovat loputtoman pitkiä. Vaikka sen tietää, ettei mikään jakso kestä ikuisesti, toivon ylläpitäminen uudesta keväästä on kärsimättömälle ihmiselle haastavaa.

Luin juuri Marko Leppäsen ja Adela Pajusen Luonnon rytmissä yli vaikeiden aikojen -kirjan. Siinä esiteltiin vanha japanilainen tapa tunnistaa vuodenajat. Neljän sijasta ajatellaan, että lisäksi on 24 välivuodenaikaa ja 72  mikrovuodenaikaa. Pohjoisessakin on käsitys kahdeksasta vuodenajasta, mutta japanilaiset pistävät reilusti paremmaksi. Välivuodenajan pituus on puoli kuukautta ja mikrovuodenaika on viisi päivää. Mielenkiintoni heräsi.

Toivon ylläpitämistä mikrovuodenaikojen avulla

Ideana on, että havainnoit luonnossa jonkun konkreettisen asian, joka kuvaa leimallisesti juuri sillä hetkellä tapahtuvaa luonnonkiertoa ja joka ei ole jatkuvaa vaan toistuu tietyn rytmin mukaan. Ajattelen, että tällaisia voisivat olla vaikkapa syyskuun alun sumuiset aamut, järripeippojen kevätmuutto kohti pohjoista, ensilumen päivät tai suopursun kukinta. Kaikki kertovat vuoden kiertokulusta ja ovat ohimeneviä.

En varmaankaan onnistu tarkkailemaan ja nimeämään 72 eri mikrovuodenaikaa, mutta jos jonkun silloin tällöi ja sovellettuna viikon mittaisina. Ehkä jakson pituus ei ole niin päivän päälle vaan perusajatus ratkaisee ja se on, että jokainen mikrovuodenaika muistuttaa vuodenpyörän koko ajan liikkuvan. Tämä on hyvä muistaa kun seuraavan kerran meinaa masentua sateisen ja pimeän syyspäivän ankeudesta.


Minun ensimmäinen mikrovuodenaikani alkoi tänään ja sen nimi on "oranssit hillanlehdet".  🍁

Olisi pitänyt osata olla kaukaa viisas

 

...ja todellakin kaukaa. Noin 30 vuotta sitten kun rupesin puuhaamaan pihan somistukseksi pensaita. Hain Kaamasen Toivoniemen tilalta puutarhurin karsimia pihlaja-angervon alkuja. Kukapa olisi silloin aavistanut, että 2025 elokuusta alkaen käynnistyy taistelu kyseisen vieraslajin nitistämiseksi.

Olen hieman hämilläni ja ratkaisun tekeminen raivauksen aloittamisesta oli vaikea. Valtava määrä työtä ja vaivaa vuosikymmenien saatossa laitettu siihen, että täällä karuissa olosuhteissa saa edes jotakin kukoistamaan. Eniten minua kuitenkin mietitytti se, että pihlaja-angervopuskat olivat tänäkin kesän täynnä elämää. Valehtelematta samanaikaisesti satoja pörriäisiä ja lisäksi perhosia, yökköjä sekä kukkakärpäsiä. Mistä niille korvaavia kasveja?

Olen myös jättänyt kukkavanat talventörröttäjiksi ja ne ovat olleet mieluisia ruoka-apajia useille pikkulinnuille syksyn ja talven aikana.

Ymmärrän vieraslajien hävittämisen perustelut, mutta asia ei ole kaikilta osin ihan yksioikoinen.
Tein sitten kuitenkin lainkuuliaisen ratkaisun ja aloitin hävittämisen. Vähenevän kuun aikana, juuri ennen Uuttakuuta, joka pitäisi perimätiedon mukaan olla suotuisaa aikaa vesaikon raivaukselle.
Pensaita on kuitenkin niin paljon, työ melko raskasta ja kasvi tunnetusti sitkeä leviämään, että kahden vuoden siirtymäaika saattaa jäädä tämän pihan kohdalla liian lyhyeksi. 

Hieman haikealla mielin ja huolissani yritän pohtia minkälaisen rakennelman saan pystytettyä keittiön ikkunan eteen perinteiselle ruokintapaikalle pikkulintujen laskeutumispaikoiksi ja suojaksi isompien lintujen hyökkäyksiltä.

Aina ei ole helppoa rakastaa luontoa! 💚

Vuodenpyörä kiepsahti kepeästi kevään puolelle

Kevätpäiväntasaus käynnisti oikein todella kevään odotuksen. Tällä viikolla toivotettiin aurinko tervetulleeksi eteläiseltä pallonpuoliskolta tänne pohjoiseen. Valon määrä lisääntyy päivä päivältä, yöpakkasista huolimatta päivälämpötilat kohoavat plussan puolelle ja lumet saavat kohta kyytiä. Ennen vanhaan ihmiset elivät tiukasti vuodenkierron rytmissä ja kaikki tasaus- ja seisauspäivät olivat suurten juhlien aikaa.

Nykyisin ihmiset ovat monesti jossakin määrin etääntyneet luonnosta ja siksi erilaisia vuodenkiertoon liittyviä merkkejä ja merkityksiä ei enää huomata tai niistä ei tiedetä. Silti monet kevätpäiväntasauksen  vanhat symbolit ovat meille ihan tuttuja. Sellaisia ovat hedelmällisyyttä kuvaavat puput, munat, pajunkissat, vihreä - ja keltainen väri jne. Ne ovat kulkeutuneet esikristilliseltä ajalta näihin päiviin saakka ja näyttäytyvät nyt esimerkiksi pääsiäisen yhteydessä.

Lapissa kaksitoista kuukautta on aina tavattu jakaa neljän sijasta kahdeksaan vuodenaikaan. Nyt eletään kevättalvea. Aurinko ja hohtava lumi houkuttelevatkin ihan syystäkin maalis - huhtikuulle matkailijoita niin koti- kuin ulkomailtakin nauttimaan upeista maisemista sekä hiihtämisestä ja laskettelusta.

Kiertokulku teos näyttää vuodenpyörän ja kaikki vuodenajat keväästä kesään ja syksystä talveen.
  Tämän teemaiset taideteokset tuovat sisälle symbolisen luontoyhteyden. 

Monissa kodeissa vaihdetaan eri sesongeiksi vaikkapa verhot tai matot. Nämäkin ovat perinteitä, jotka symboloivat taitekohtia ja ovat eräänlaisia siirtymäriittejä yhdestä ajasta toiseen. Sisustukseen on helppo tuoda vaihtelua esimerkiksi kynttilöillä, kukkasilla, koriste-esineillä, väreillä ja taiteella. 

💚 Iloa ja ja valoa kevään etenemisen seurantaan! 💛