Olisi pitänyt osata olla kaukaa viisas

 

...ja todellakin kaukaa. Noin 30 vuotta sitten kun rupesin puuhaamaan pihan somistukseksi pensaita. Hain Kaamasen Toivoniemen tilalta puutarhurin karsimia pihlaja-angervon alkuja. Kukapa olisi silloin aavistanut, että 2025 elokuusta alkaen käynnistyy taistelu kyseisen vieraslajin nitistämiseksi.

Olen hieman hämilläni ja ratkaisun tekeminen raivauksen aloittamisesta oli vaikea. Valtava määrä työtä ja vaivaa vuosikymmenien saatossa laitettu siihen, että täällä karuissa olosuhteissa saa edes jotakin kukoistamaan. Eniten minua kuitenkin mietitytti se, että pihlaja-angervopuskat olivat tänäkin kesän täynnä elämää. Valehtelematta samanaikaisesti satoja pörriäisiä ja lisäksi perhosia, yökköjä sekä kukkakärpäsiä. Mistä niille korvaavia kasveja?

Olen myös jättänyt kukkavanat talventörröttäjiksi ja ne ovat olleet mieluisia ruoka-apajia useille pikkulinnuille syksyn ja talven aikana.

Ymmärrän vieraslajien hävittämisen perustelut, mutta asia ei ole kaikilta osin ihan yksioikoinen.
Tein sitten kuitenkin lainkuuliaisen ratkaisun ja aloitin hävittämisen. Vähenevän kuun aikana, juuri ennen Uuttakuuta, joka pitäisi perimätiedon mukaan olla suotuisaa aikaa vesaikon raivaukselle.
Pensaita on kuitenkin niin paljon, työ melko raskasta ja kasvi tunnetusti sitkeä leviämään, että kahden vuoden siirtymäaika saattaa jäädä tämän pihan kohdalla liian lyhyeksi. 

Hieman haikealla mielin ja huolissani yritän pohtia minkälaisen rakennelman saan pystytettyä keittiön ikkunan eteen perinteiselle ruokintapaikalle pikkulintujen laskeutumispaikoiksi ja suojaksi isompien lintujen hyökkäyksiltä.

Aina ei ole helppoa rakastaa luontoa! 💚