Tarina Texas-Johnista ja kutsu kirjeenvaihtoon

Annapa kun kerron koulukaveristani Leenasta ja
hänen kirjeystävyydestään amerikkalaisen Johnin kanssa.

Minä luin pitkää saksaa, mutta Leena puolestaan englantia. Hänellä oli jo kielen alkeet hallussaan, kun hän aloitti kirjeenvaihdon Texasissa asuvan Johnin kanssa.

Yhtenä päivänä menin tapaamaan Leenaa hänen kotiinsa. Leena oli polvillaan lattialla sänkynsä vieressä. Sängylle oli levitetty avattu kirje, kynä, tusseja, kirjepapereita sekä suomi – englanti- ja englanti – suomi-sanakirjat. Johnilta oli tullut postia, ja Leena oli rustaamassa vastauskirjettään. Useita sanoja piti etsiä ja oikeinkirjoitus tarkistaa, joten tehtävä eteni varsin verkkaisesti. Seuraavana päivänä koulumatkalla kävimme kuitenkin viemässä Johnille kirjeen ostoskeskuksen postilaatikkoon.

Alatko sinä minun kirjekaverikseni?

Kyselen sinua kirjekaveriksi, mutta en odota vastauskirjeitä – vaikka toki niitäkin olisi kiva saada. Ensisijaisesti toivon sinulta lupaa lähettää sähköpostilla Jussakan uutiskirjeitä.

Jos haluat ryhtyä tällaiseen kirjeenvaihtoon kanssani, voit antaa suostumiksesi tilaamalla uutiskirjeen täältä.

Lupaan, ettet tarvitse Leenan tavoin sanakirjaa kirjeen lukemiseen. Pyrin kertomaan aisani ymmärrettävällä suomen kielellä. 😊 Minusta olisi kiva kertoa sinulle ajankohtaisia kuulumisia, vinkkejä ja ajatuksia vaikkapa kirjoista, luonnosta, koruista, kansanperinteestä, taiteesta – kaikesta sellaisesta, mitä nyt kirjekaverien kesken on tapana jakaa. Joskus kirjeessä voi olla myös pieni lahja, kuten alennuskoodi.

Mitä sanot? Rupeatko minulle kirjekaveriksi? Se käy helposti tilaamalla uutiskirje osoitteesta https://www.jussakka.fi/newsletter

Kirjoittelemisiin! 

Milloin kirjoista on tullut (ongelma)jätettä?

En olisi uskonut koskaan tekeväni tätä!

Kotikasvatukseeni on kuulunut kirjojen arvostaminen ja niiden kunnioittava käsittely. Isäni keräsi vanhoja kirjoja ja harrasti kirjansidontaa. Ja mitä tekee tytär vuonna 2026? Repii kirjoja kappaleiksi. Kylläkin itse itseään kauhistellen ja suoraan sanottuna häveten.
 

Miten tähän on tultu? Kirjoille ei enää taida olla kysyntää eikä niitä saa mitenkään järkevästi kierrätettyä muiden lukijoiden ulottuville. Kirpputorit eivät huoli kirjoja, antikvariaateista en tiedä kun sellaisia ei näillä selkosilla ole, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tutustua Lapin Jätehuolto Kuntayhtymän hävitysohjeisiin. Kannet sekajätteeseen poltettavaksi ja sivut paperinkeräykseen.

Pyörittelin muutamaa kirjapinoa parin kuukauden verran. Ajattelin kaikkea sitä kirjailijoiden luomistyötä ja kirjapainotyöntekijöiden aherrusta, jota menee hukkaan. Osaa kirjoista tarjosin Facebookin paikalliseen roskalavaryhmään tuloksetta. Vieläkään ei sielu taipunut kauniiden kansien hävittämiseen. Hilloan niitä nyt jonkin aikaa mahdollisen inspiraation varalle.

Vaikka yleensä tuntee saaneensa jotakin hyödyllistä aikaiseksi kun on raivannut kotoa pois liikaa tavaraa, niin melkein kestokassillinen kirjojen sivuja paperinkeräykseen ei tuottanut tavanomaista tyydytyksen tunnetta.

Oletko sinä raaskinut luopua kirjoista, vai pursuavatko hyllysi jo yli?

Naps ja niin katkesi talven selkä

Tänään on lopputalven ensimmäinen päivä. Talven selkä katkesi eilen ja kävin koirien kanssa katsomassa miltä luonto nyt näyttää kun ollaan menossa kohti valoisampaa aikaa.

Vanhan uskomuksen mukaan Paavon päivänä 25. tammikuuta talvi on puolivälissä, ja karhu kääntää kylkeä talvipesässään. Yöllä oli satanut vähän uutta lunta, joka lepäsi tyynessä säässä kuorrutteena puiden oksilla.

Lyhytjalkaisimmat saivat oman osansa parin sentin tuoreesta lumikerroksesta, mutta se ei haitannut yhtään tahtia. Koirat nauttivat, kun saavat juosta sydämensä kyllyydestä. Niille kertyi taas moninkertainen määrä kilometrejä omiini verrattuna.

Valo ja sen erilaiset variaatiot ovat juuri nyt todella hienoja. Kaamoksen jälkeen horisontin yläpuolelle on kivunnut aurinko, joka ei kuitenkaan vielä nouse kokonaan näkyviin. Matala valo näyttäytyy pehmeänä ja kuitenkin jostakin kulmasta katsottuna todella kirkkaana. Valon voima tuntuu, kun sitä on ollut niin rajallisesti.

Erilaiset pilvet yhdessä valon kanssa loivat suorastaan maagista tunnelmaa. Yhtäällä oli pelkkiä kevyitä hattaroita, toisella suunnalla mystisiä kerroksia. Keskipäivällä, samanaikaisesti auringon kanssa, loisti puolikuu.

Päivä on ollut lauha. Pakkasta vain viitisen astetta, mutta paukkupakkasiakin on ollut. Talvi koettelee myös luontoa ja luonnonvaraisia eläimiä. Jokainen päivä on selviytymistaistelua. Nyt ollaan puolivälissä. Näillä korkeuksilla lumi peittää maan noin seitsemän kuukauden ajan. Esimerkiksi porot hankkivat luontaisesti talviravintonsa kaivamalla varpuja ja jäkälää lumen alta. Ravinnon hankinta on kovaa työtä niin pienille kuin suurillekin eläväisille.

Ennen vanhaan oli tapana sanoa, että talven selän katkeamisen aikaan karjan rehuista piti olla vielä puolet jäljellä, jotta eläimet selviävät keväällä alkavaan laidunkauteen saakka.  

"Jos paavalina paistaa aurinko sen aikaa,

että juopunut ehtii hevosen valjastaa,

tulee kaunis kevät ja hyvä hernevuosi."

                                                                                                
                                                                                                    Vanha uskomus Vihdistä