Villen, Oskarin, Annan, Vuokon ja joukon muita nyt jokaista erikseen mainitsematta. Olen kiitollinen heistä jokaisesta. He lukevat minulle työn lomassa korviani miellyttävällä äänellä monenlaista kirjallisuutta.
 |
| Kesäkuussa olen kuunnellut tarinoita Koirien Kalevalasta Hattulan Pyhän Ristin kirkon kirkkomaalareihin. Rönnbackan Tulen aika menetteli. Odotin sen ilmestymistä, koska olin kuunnellut kaikki komisario Antti Hautalehdon aikaisemmat rikostapaukset. Ei ehkä ihan vastannut odotuksiani. |
Joskus työhistoriani alkuaikoina kun vielä olin ns. palkkatöissä, oli olemassa odotettu, oikea kesäloma. Muistan miten ihanaa oli asettua sileälle, auringon lämmittämälle kalliolle lukemaan dekkareita. Huoletonta, leppoisaa ja niin kesäistä.
Nyt kesälukemisto, kuten muutenkin pääosa nauttimastani kirjallisuudesta, on äänikirjoja. Juhannusaaton ja -päivän vietin Hattulassa yhdessä Pyhän Ristin kirkkoa koristelevien kirkkomaalareiden ja muiden aikalaisten seurassa. Tänään siirryin Islantiin Satu Rämön kirjoittaman tarinan mukana.
Luotettavat "oikeat kädet"
 |
| Muutama poiminta toukokuulta. Susanna Alakosken Pumpulienkelistä pidin ja odotan tälle sarjan ensimmäiselle osalle luvattua jatkoa. Kirjat kuten monet muutkin asiat ovat jossakin määrin makuasioita. Minulle käy usein niin, etten mielly samoihin taideteoksiin kuin kriitikot. Joskus tuntuu, että minun kannataa valita esimerkiksi elokuva, jotka ei ole saanut erityisen kiittäviä arvosteluja. Samaan törmään joskus myös kirjojen kohdalla. |
Kun esittelin teille työkavereitani, niin halusin sanoa, että ilman upeita äänikirjojen lukijoita minulla ei olisi mahdollisuutta ahmia kirjoja nykyisellä tavalla. Käsityöläisen työt eivät joudu, jos pitelee hyppysissä kirjaa, mutta kuunnella voi oikein mainiosti.
Työporukassa on aina jokunen luottohenkilö, sellainen oikea käsi. Minulle kirjojen lukijoista tällaisia ovat mm. Erja Manto ja Krista Putkonen-Örn. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta olen valinnut kirjoja en kirjailijan vaan kirjan lukijan perusteella.
Helmet2021 lukuhaaste
Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa ottanut osaa Helmet lukuhaasteeseen. En juurikaan etsi kirjoja 50 haastekohdan mukaan vaan sijoitan teoksen jälkikäteen sopivaan kohtaan. Joitakin poikkeuksiakin toki on. Seuraamalla lukuhaasteen Facebook-ryhmän keskusteluja saa vinkkejä ja löytää sellaisia kirjoja, joihin ei ehkä muuten olisi tullut tartuttua. Monet ovat jo tehneet vuoden haasteen loppuun. Minä en ole pitänyt erityisen kiirettä ja lukenut tai kuunnellut välillä myös sellaisia kirjoja, jotka eivät sovi mihinkään haastekohtaan. Tällä hetkellä listassani on 38 suoritettua kohtaa ja vielä 12 avoinna, mutta eihän vuosi ole vasta kuin puolessavälissä.
Oma kirjahylly, Inarin kunnan kirjastoauto (joka tulee melkein kotiovelle) ja Bootbeat-palvelu ovat sellaisia runsaudensarvia, ettei aina oikein tiedä mihin seuraavaksi tarttua. Nämä teokset nyt joka tapauksessa odottavat jo puhelimessa kuuntelemista.
Äänikirjojen kohdalla ei voi liikaa korostaa lukijan merkitystä. Vaikka tarina olisi kuinka hyvin kirjoitettu, kaunista kieltä, osuvasti käännetty ja mukaansatempaava, jos lukijan ääni tai tapa lukea ei miellytä, johtaa se ainakin minulla kirjan hylkäämiseen.
Jo aikaisemmin mainitsemieni Erja Mannon ja Krista Putkonen-Örnin ohella minun työkavereihini ja luottotiimiini kuuluvat mm. Krista Kosonen, Lars Svedberg, Satu Paavola, Ville Tiihonen, Oskari Katajisto, Vuokko Hovatta ja Anna Saksman, joka välitti oivallisesti puheen paikallisvärin lukiessaan Itä-Lappiin sijoittuvan Juhani Karilan Pienen hauen pyydystyksen.
Jatkan luottotiimini kanssa ja toivotan mukavaa kesää lempikirjojesi parissa! 🌞
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti