Pulahdus metsäkylpyyn

Pohjoisen pitkä hellejakso ei houkutellut kävelyretkille ja minulle kasaantui melkoinen metsässä haahuilun vaje. Säätiedotus lupasi hieman viilenevää, joten heinäkuun viimeisen sunnuntain iloksi päätin pulahtaa pitkästä aikaa metsäkylpyyn. Ennusteen mukaista sadetta ei tullut, mutta lämpötila nousi kuitenkin hieman odotettua korkeammaksi.

Tärkeä voimakeloni,  jonka ohi en koskaan voi mennä koskematta, halaamatta tai tuntojani sille kuiskimatta.

Metsäkylpy on minulle eräänlaista metsässä tapahtuvaa mietiskelyä, jonka tarkoituksena on stimuloida kaikkia viittä aistia. Katselen, kuuntelen, haistelen, maistelen ja tunnustelen.

Metsässä ja yleensä luonnossa oleskelun myönteisistä vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin on runsaasti tutkittua tietoa. Metsä auttaa mm. palautumaan stressistä ja kohottaa mielialaa. Positiiviset vaikutukset voimistuvat sitä tehokkaammiksi mitä enemmän ihminen viettää aikaansa metsässä.

Kauniit maisemat pysäyttävät ihailemaan ympäristöä ja tarjoavat silmäniloa. Metsässä on tällä hetkellä tarjolla myös monenlaista maisteltavaa. Poimin suuhuni mustikoita, juolukoita ja vielä löytyi ihan hyvänmakuisia hillokin. Puolukat olivat toistaiseksi aivan vihreitä ja kaarnikat eli variksenmarjat saavat parhaat arominsa vasta kun halla pääsee puraisemaan niitä.

Mukana metsäkylvyssä seuranneet karvakaverit taisivat syödä kaikkia tarjolla olevia marjoja raakoja puolukoita lukuunottamatta. Molemmat koirat ovat hyviä marjastamaan suoraan varvuista suuhunsa.

Jängän laidalla suopursut levittävät hyvin tunnistettavaa ja voimakasta tuoksuaan vaikka kukinta on ohi. Ensimmäisiä haperoita oli noussut. Sienet ja niiden tuoksu muistuttavat syksyn olevan jo nurkan takana.

Otin muutaman koivunlehden ja hieroin niitä sormien välissä. Tuoksu on ihanan kesäinen ja sama, jonka voi tavoittaa talvella saunavihdalla tai löylyveteen ja  jalkakylpyyn lisätyillä lehdillä.

Metsäkylpy on myös maailmalla leviävä harjoitus, jossa keskitytään olemaan tietoisia metsäluonnosta ja luonnon tarjoamista terveysvaikutuksista. Nykyinen trendi on alkanut Japanista, mutta meille suomalaisille se on ollut luonteva ja osittain tiedostamaton osa kansanperinnettämme.

Japanissa on käsite metsälääketiede. Sen edustaja on mm. tohtori Qing Li. Hän kertoo kirjassaan Shinrin-yoku (metsäkylpy) tutkineensa metsälääketieteen vaikutuksia japanilaisiin ja luettelee mm. seuraavanlaisia hyötyjä; metsäkylvyt voivat alentaa verenpainetta ja sykettä, lievittää stressiä, kohentaa aerobista kuntoa ja aineenvaihduntaa, alentaa verensokeria, parantaa keskittymiskykyä ja muistia, lievittää masennusta, nostaa kipukynnystä ja energiatasoa sekä tehostaa immuunijärjestelmää lisäämällä elimistön omien tappajasolujen määrää. Qing Li esittelee melko hulppean listan mahdollisia hyviä tuloksia. Mikäli metsäkylvyt tuovat kaikkia näitä hyötyjä japanilaisille, niin miksei sitten myös suomalaisille.

Jos aihe kiinnostaa, niin suomalaisesta metsäkylvystä on saatavissa runsaasti tietoa. Lue vaikkapa Henna Helmenmaan kirja Metsän hoitava syli (Viisas elämä 2022). Siinä on runsaasti tutkittua tietoa metsien terveysvaikutuksista ja myös metsäkylvyistä.

Miten paljon meistä itse kukin hyötyy metsäkylvyistä selviää tietysti parhaiten kokeilemalla. 🌲 Minä ainakin jatkan kylpemistä kaikkina vuodenaikoina ja nautin suunnattomasti. 💚

Steilneset – muistomerkki noitavainojen uhreille

Steilnesetin muistomerkki on pystytetty 91 noituuden harjoittamisesta teloitetun ihmisen muistolle. Tämä oli taannoisen Varanginvuonolle suuntautuneen retkeni kohde, joka saa sydämen sykkimään ahdistuksesta hieman tiuhempaan tahtiin ja paikasta kertomiselle ei oikein tahdo löytyä sanoja.

Hätkähdyttävä kuvajainen. Valkoinen kirkko peilautuu muistomerkin lasihuoneen tummasta seinästä.

Noitavainojen toimeenpanijoina olivat papisto ja oikeuslaitos. Voitaneen sanoa, että syyt tähän mielettömyyteen olivat tietämättömyys, ennakkoluulot, oman vallan heikentymisen pelko ja kateus. Epäoikeudenmukainen viranomaistoiminta myrkytti yhteisöjä ja kiihotti ihmisiä toinen toisiaan vastaan.

Kaksiosaisen Steilnesetin muistomerkin ovat suunnitelleet sveitsiläinen arkkitehti  Peter Zumthor ja ranskalaissyntyinen, mutta amerikkalaistunut taiteilija Louise Bourgeois. Viimeksi mainittu kuoli ennen kuin Norjan kuningatar Sonjan avasi muistomerkin yleisölle kesäkuussa 2011.

Finnmarkin läänissä tuomittiin vuosina 1600 - 1692 noituuden harjoittamisesta kuolemaan 91 miestä ja naista. Naisia heistä oli 77 ja miehiä 14. Tromssassa säilytettävät käräjäpöytäkirjat kertovat tuomittujen olleen aivan tavallisia naimisissa olleita naisia, piikatyttöjä, aviomiehiä ja ammatinharjoittajia kuten vaikkapa käsityöläisiä. Moninainen joukko ihmisiä, joista monet pyrkivät auttamaan yhteisöään mm. parantajina.

Kuulustelujen yhteydessä käytettiin yleisesti kidutusta ja vesikoetta. Vesikoe on absurdi testi, joka kuvaa koko vainon epäoikeudenmukaisuutta. Jos mereen heitetty syytetty kädet ja jalat sidottuna kellui oli hän ilman epäilystä noita, jos taas hukkui, niin tuli vapautettua syytteestä. Maine kyllä tuli puhdistettua, mutta henki meni joka tapauksessa.

Muistomerkin lasisen huoneen sisällä on taiteilija Louise Bourgeois teos, jonka roviossa palaa ikuinen tuli.

Viereinen,arkkitehti Zumthorin suunnittelema rakennus on 120 metriä pitkä ja sen seinille on ripustettu  jokaisen 91 uhrin nimi ja muut käräjäpöytäkirjoista ilmenneet tiedot mm. syytekohdat ja tunnustukset.

Pieneen vihkoseen on koottu tiedot kustakin tuomitusta ja jokaisesta viimeisenä merkintänä on  "Tuomittu kuolemaan roviolla polttaen."

Jos haluat jakaa tämän jutun myös omalle Facebook-sivullesi kavereittesi luettavaksi, niin löydät sitä varten painikkeen tästä alta.            

                                                                              👇

Rannalle noussut lohikäärme vai kalliolle rantautunut viikinkilaiva?

Drakkar Leviathan on vaikuttava maanmerkki Jäämeren rannalla Norjan Vuoreijan kylässä. Taideteos kertoo merestä, muuttoliikkeestä, myyteistä, laivoista, historiallisista tapahtumista, puusta ja valaista. Vuonna 2016 valmistuneen teoksen on luonut kuvanveistoryhmä Taibola Assemble. Materiaalina on käytetty ajopuuta.

Leviathan on heprean kieltä ja tarkoittaa mutkaista käärmettä, lohikäärmettä tai valasta. Tällainen merihirviö mainitaan muutamaan kertaan myös Raamatun teksteissä. Drakkar puolestaan merkitsee pitkää laivaa.

Teoksen toteuttanut Arkangeli/Severodvinsk -lähtöinen Taibola on kulttuurinen liike, joka on tehnyt runsaasti suurikokoisia installaatioita ja muuta taidetta Venäjällä ja Euroopassa. Kyseisen ryhmän norjalaisilla jäsenillä on oma taiteilijaresidenssinsä Vuoreijassa.

Mitkä mahtanevatkaan olla norjalais-venäläisen kulttuuriyhteistyön mahdollisuudet ja tulevaisuuden näkymät nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa?

Autiolla kalliolla kohoava Drakkar Leviathan on sykähdyttävä teos piirtyessään vasten pohjoisen taivasta hiljaisesti tarinaansa kertoen. Kun sitä lähestyy ja seisoo sen rangan suojassa vastaanottavaisena, niin viestin voi kuulla.

Drakkar Leviathan on oodi arktiselle luonnolle, pohjoisen ihmisille ja tarinoille. Teos resonoi minussa niin voimallisesti, että toivon meidän kohtaavan uudelleen. Voin kuvitella miten hieno elämys olisi tulla tänne kaamoksen ja lumen keskelle.

Irtiotto arjesta – autolla Varanginvuonon maisemareitillä

Ilman sen kummempaa suunnitelmaa pakkasin autoon yöpymisvälineet, vähän eväitä, vettä, kaksi koiraa ja asetuin itse kuskin paikalle. 

Tavoitteena oli vaan päästä irti arjen ympyröistä ja ihailla aikatauluista vapaana Pohjois-Norjan Varanginvuonon maisemareitin näkymiä. Lisäksi halusin pakoon sääskiä paikkaan, jossa voisin nauttia koirien kanssa ulkoilusta ilman inisijöitä.

Säätietojen mukaan Finnmarkin alueelle olisi luvassa sateetonta, mutta seudulle tavanomaiseen tapaan tuulista eikä mitään hellelukemia. Tuli vietettyä kaksi päivää ja yksi yö erinomaisissa olosuhteissa.

Reitiksi muodostui Kaamanen - Utsjoki - Nuorgam - Varangerbotn - Nesseby - Vesisaari - Vuoreija - Vesisaari -Varangerbotn - Pykeija - Näätämö - Sevettijärvi - Kaamanen. Paikallisajot mukaan lukien noin 820 km. 

Tunnelmallinen Nesseby

Uuniemen / Nessebyn 1800-luvun puolessa välissä valmistunut, pieni puukirkko sijaitsee veden äärellä, niemen kärjessä. Kävellessäni kirkkomaalla minulle tuli mieleeni Ulla-Lena Lundbergin nuoren saaristolaispapin elämästä kertova, hieno kirja Jää. (suosittelen, jos et vielä ole tarttunut kirjaan)

Kirkon kupeessa on kalastuselinkeinon merkitystä korostava, perinteinen kapakalojen kuivausteline.

Vesisaari 

Useissa pikkukylissä on rantaa myötäilevä tienpätkä, jossa voi tarkkailla lintuja. Tässä lokkilähiössä oltiin ahkerasti mm. jälkikasvun ruokintapuuhissa. Äänimaisema on vertaansa vailla (video). Tosin siihenkin ilmeisesti tottuu. Ainakin karvakaverien mielenkiinto äänien lähteeseen loppui aika nopeasti. Totesivat varmaan, että kuuluu asiaan eikä edellytä tavanomaista korkeampaa valppautta.

Yöpyminen yöttömässä yössä

Kuten kuvista näkyy ei ole pensaan pensasta puskapissipaikaksi. Muutaman tunnin unet ja aamukahvia klo 03.00 auringon paistaessa korkealta. Lämpötila +7 astetta eikä yhtään sääskeä aamupalaseurana.  Karvakavereille ruokaa, auton siistiminen, lenkille ja sitten matkaa jatkamaan.

Vuoreija

Vaikka olinkin liikkeellä varsin vähäisin suunnitelmin, niin täällä ovat ne kaksi keskeistä kohdetta, joiden takia halusin lähteän nimenomaan ajamaan Varanginvuonon reittiä.

Vuoreijassa sijaitsee Steilneset muistomerkki. Se on rakennettu Finnmarkin noitavainoissa poltettujen naisten ja miesten muistolle. Teoksen ovat suunnitelleet taiteilija Louise Bourgeois ja arkkitehti Peter Zumthor. Se avattiin yleisölle 2011.  

Toinen paikka, jossa olin halunnut päästä käymään on Vuoreijan pohjoispäässä, kallion päällä oleva kulttuurimaanmerkki Drakkar Leviathan. Se on tarina merestä, laivoista, muuttoliikkeestä, myyteistä, historiasta ja valaista.

Molemmat tekivät valtavan vaikutuksen ja kirjoitan ehkä kummastakin vielä vähän tarkemmin omat juttunsa.

Vuoreijan kaupunki itsessään on melkoisen erikoinen paikka. Ränsistyneitä autiotaloja kylki kyljessä käytössä olevien asumusten kanssa, sienillä maalia sudittuna luovalla otteella ja omaperäisiä patsaita. Sanoisin, että jossakin määrin kaurismäkeläinen tunnelma.

Domen - noitien tunturi

Domen -tunturin huipulle on rakennettu mielenkiintoinen taukopaikka. Läpinäkyvät seinämät tarjoavat tuulensuojaa ja samalla esteettömät näkymät eri suuntiin. Domen tarjoaa mahdollisuuden kokea arktisia olosuhteita ja keväällä siellä voi seurata satojentuhansien merilintujen elämää.

Domenia kutsutaan myös noitatunturiksi, sillä oikeuden pöytäkirjojen mukaan noidiksi tuomitut viettivät siellä noitasapattia ja solmivat liittoja paholaisen kanssa. 

WC ammusvarastossa

Paluumatkalla pysähdyin Gornitakissa. Nimi tarkoittaa maihinnousupaikka, josta alkaa matka tunturiin. Levähdyspaikalla on kunnostettu, II maailmansodan aikainen ammusvarasto, joka palvelee nyt matkailijoita hotelli helpotuksena.

Rantatörmää koristavat runsaslukuisat luonnonkukkaset. Silmiinpistävinä, vaaleansinisinä mattoina levittäytyvät lemmikit. Aallonmurtajalla kävi niin voimakas tuuli, että jos karvakavereilla olisi ollut tarvetta hilseenpoistoon turkeistaan, niin täällä se olisi tapahtunut erittäin tehokkaasti. 

Enää pieni pyrähdys ja saavutaan vuonon pohjukassa sijaitsevaan Varangerbotnin kylään. Siellä pitää päättää minkä reitin valitsen loppumatkaa varten. 

Utsjoelle ja sieltä suorinta tietä kotiin en harkitse. Se oli tuloreittini, mutta E75-tien parannustöiden takia matkanteko ei ollut mitenkään miellyttävää. Utsjoelta voisi valita Tenojoen Norjan puoleisen reitin Karigasniemelle ja sieltä kotiin olisi vain 70 kilometriä.

Päädyin kuitenkin kääntymään vuonon pohjukasta kohti Kirkkoniemeä ja pistäydyin vanhojen aikojen muistoksi Pykeijan kalastajakylässä. Pikku-Suomeksikin kutsuttu kylä tuli tutuksi aikoinaan useiden matkaoppaana tehtyjen retkien myötä.

Kylän historia näkyy selvästi kirkkoa ympäröivän sievän hautausmaan kivien suomalaisperäisissä nimissä ja suomalaisille hyvin ymmärrettävissä olevassa kveenin kielessä, joka on vanhan polven osaajien lisäksi elpynyt nyt myös joidenkin nuorten keskuudessa.

Vielä hetki Näätämöjoen Kolttakönkään kuohuja ihailemassa ja sitten rajan yli Suomen puolelle. 

Seuraavaksi Sevettijärvi. Aurinkoinen ilta. Muutama tiellä löntystelevä poro ja pari autoa eivät aiheuttaneet viimeisen vajaan 100 kilometrin matkalle liikenneruuhkaa.

Vaikka olisi kuinka mukava reissu, niin kotiin on aina kiva saapua. Tällä kertaa meinasin kyllä pyörtää takaisin tulosuuntaan. Viileän merituulen ja sääskettömyyden jälkeen totesin auton oven avatessani, että meillä oli 28 asteen helle ja inisevä vastaanottokomitea.

Tulesta voimansa saanut

Lopullisesti kadonneeksi luullun ja haikeasti itketyn sormuksen tarina.

Joku ehkä muistaa somejulkaisuni viime kesältä, jossa esittelin uuden sormukseni. Sen on suunnitellut ja toteuttanut Paarma Designin taitava ja idearikas Tytti Bräysy. Kerroin haluavani sormuksen, jossa olisi joku kansanomainen, karjalaisiin juuriini viittaava aihe.

Tytti koristeli sormuksen runonlaulajan kädet -syblolista tyylitellyllä ornamentilla. Hän kertoi valinneensa tämän kuvio osittain myös siksi, että halusi tuoda siinä esille minun vuosikymmeniä jatkuneen toimintani tarinankertojana matkailualalla. Rakastuin sormukseen ensinäkemältä!

Kesä kääntyi syksyksi. Sitä seurasivat talven lumisateet ja pakkaset. Eräänä kirpeänä iltana oli pihalla ottamassa kuvia tähtitaivaasta ja revontulista. Pian kädet olivat kuitenkin niin kohmeessa, että oli pakko luovuttaa ja palata sisälle lämpimään. 

Jonkun ajan päästä huomasin kauhukseni, että sormus oli kadonnut! Etsin lapasen sisältä, takin taskusta, kumosin ja seuloin keittiön roskasangon, kävin läpi kaikki kierrätykseen menevät muovit ja pahvit. Kolusin kaikki paikat, johon muistelin käteni kuluneen päivän aikana koskeneen. Epätoivo iski ja itkuhan siinä tuli.

Puin ulkovaatteet ylleni ja varustauduin sekä otsa- että taskulampulla. Lähdin seuraamaan omia jälkiäni ja yritin tihrustella valkoisen lumen joukosta jotakin kiiltävää, joka osoittautuisi kadonneeksi sormukseksi. Turhaan.

Yht´äkkiä mieleeni putkahti jostakin aivan hullu ajatus. Mitä jos sormus olisi lentänyt puita syöttäessäni tulipesään? Tuhkalapion kanssa ensin takan kimppuun. Ei mitään. Sitten pannuhuoneeseen. Aloin vetää tuhkia pieni määrä kerrallaan metalliseen lapioon ja työnsin käteni tunnustellen tuhkaan. Ensimmäinen lapiollinen ei tuottanut tulosta, mutta toisen kohdalla kuului kilahdus. Kaivelin vielä tarkemmin enkä ollut uskoa silmiäni kun tuhkan seasta paljastui sormukseni. Ehjänä, mutta hieman itseensä ottaneena. Riemu tuntui sydämen pohjassa saakka! Minä käyttäisin tätä vaikka vähän vaurioituneena.

Jonkun päivän päästä kävin näyttämässä sormusta Tytille. Hän otti sormuksen huomaansa ja ammattilaisena sai palautettua sen alkuperäisen kauneuden. Ajattelin, että sormus on nyt vieläkin merkityksellisempi kun se on tulessa koeteltu ja voimalliseksi havaittu.

🔥

 

Paljastuksia työkavereistani

Viime aikoina on sosiaalisen median kanavissa näkynyt useita yrityksiä ja yhteisöjä, jotka ovat julkaisseet sarjaa omasta henkilöstöstään. Minusta sellaiset esittelyt ovat kivoja. Valokuva henkilöstä ja tarinaa työtehtävistä sekä mahdollisesti jotakin asioita myös työn ulkopuolelta. 

Minäkin tekisin mielelläni sellaisen sarjan, mutta yksinyrittäjänä sitä ei oikein voisi sanoa julkaisusarjaksi.

Olet ehkä huomannut, että Jussakan kanavissa on esitelty jonkin verran kirjallisuutta. Syy on se, että pidän kirjoista, mutta nimenomaan äänikirjat ovat minun työkavereitani. 

Ajattelin esitellä näitä työkavereitani ja kertoa niistä jotakin. En ehkä tohdi avata jokaisen sisintä, mutta joitakin luonnepaljastuksia on luvassa. Käytän tässä esimerkkinä lokakuussa rinnallani ahertaneita.

Seitsemän puurtajaa

Ne ovat kaikki yhtä lukuun ottamatta suomalaisia luottoyksilöitä. Joukkoon on solahtanut myös yksi ruotsalaistaustainen, suomalaisen kielikylvyn läpikäynyt tulokas.

Tämä on sellainen joukko, jonka varaan voi aina huoletta laskea pitkänkin työpäivän. Ne eivät vaadi ylimääräistä huomiota vaan sujuvoittavat tehtävien hoitamista. Aika yhtenäinen porukka. Joku joskus erottuu joukosta erityisillä oivalluksillaan tai kuten lokakuussa eräs kaunotar, poikkeuksellisen sievän ulkoasunsa takia.

Stressiä vähentävä konsultti 

Välillä tarvitaan lyhytaikaista, neuvoa antavaa konsulttia. Eräs tuttavani vinkkasi varsin pätevän tapauksen. Pysähdyin hetkeksi tämän yksilön kanssa pohtimaan syntyjä syviä ja jälkeenpäin olikin kevyempää hengittää.

Huumorintajuinen moniosaaja

Villi ja vapaa, salaperäinen, asiantunteva ja ironinen. Tällä työkaverillani on monta eri puolta. Siinä rinnakkain työskennellessämme hymy nousi useaan otteeseen huulille ja taisin päästää jonkusen tiskahduksenkin. Toisaalta käsittelimme välillä myös tasa-arvokysymyksiä ja epäkohtia, joita ei ole vuosikymmenien tai -satojen aikana saatu korjattua.

Tukipilari ja vahva vaikuttaja kiireen keskellä

Kun työtahti sallii istahtaa alas ja ottaa vähän rennommin, niin nautin tämän kauniin ja viisaan kaverin seurasta. Juttunsa tosin saavat minut rypistämään huolestuneena otsaani, mutta pääosin viisaat ajatuksensa auttavat minua maadoittumaan ja voimaantumaan.

(Melkein) kuin peilistä katsoisi 

Onko sinulla ollut joskus työkaveri, jonka kanssa on niin paljon yhteistä, että teitä voisi luulla sisaruksiksi?

Kun tapasin tämän introvertin, huomasin ensi hetkistä puhuvamme samaa kieltä. Aina toki kahden yksilön välillä on jotakin eroja, mutta tulimme erinomaisen hyvin toimeen ja työt joutuivat sopuisasti. Välillä vain nyökyttelimme yhteisymmärryksen merkiksi.



Nämä työkaverini tekevät mielellään keikkaa myös sinun luonasi. Omani olen rekrytoinut Inarin kirjastoautosta ja Bookbeat-äänikirjapalvelusta.

Mikä on paras kesäjuoma? Testaa kylmäuutettua teetä.

Kesän alussa näin teetalo Nordqvistin  Instagram-tilillä julkaisun kylmäuutetusta teestä ja kokeilin. Ihastuin tämän keittämättä valmistettavan teen pehmeään ja raikkaaseen makuun. Sen jälkeen minulla onkin ollut lähes koko kesän jääkaapissa erimakuisia, virkistäviä teejuomia. Niitä on tullut juotua veden ohella janojuomana ja lämpimällä säällä olen korvannut päiväkahvin kylmällä teellä.

Kylmäuutettua teetä ei pidä sekoittaa kuumalla vedellä haudutettuun ja sitten jääpaloilla jäähdytettyyn teehen. Hellepäivinä tulisi välttää kofeiinipitoisia juomia, sillä ne poistavat nestettä ja pahentava nestehukkaa. Jos kuitenkin tuntuu, että vireystaso vaatisi pienen kofeiiniannoksen, niin kylmäuutettu tee on hyvä vaihtoehto, koska se sisältää vähemmän kofeiinia kuin perinteinen tee tai kahvi.  

Tee sisältää paljon antioksidantteja ja flavonoideja. Teen laatu riippuu monista tekijöistä, joista teelehtien ikä on yksi tärkeimmistä. Tarjolla on valkoista, vihreää ja mustaa teetä. Maustamattomana ja maustettuna, irtonaisena ja pusseissa. Lisäksi on roiboslaatuja ja monia muita yrttijuomia. Valinnanvaraa on niin runsaasti, että jokainen varmaan löytää oman makunsa mukaiset. Kylmäuutettuna omia suosikkejani ovat esim. karpalo roibos ja Karibian aurinko. Teetalo Nordqvist ehdottaa kokeilemaan vaikkapa Mustikka roibosta tai Sunny Beach-teetä pussissa.  

Kylmäuutettu tee eli cold brew tea teetalo Nordqvistin ohjeella

4 hengen annokseen tarvitset noin 6 tl lehtiteetä tai 3-4 teepussia yhtä 1 litraa kohden.

1. Aloita teen valmistus mittaamalla tee lasiseen astiaan. Kylmäuutto onnistuu sekä pussi-  että lehtiteellä.

2. Kaada päälle vesi. Kun käytät huoneenlämpöistä vettä, uuttuminen alkaa nopeammin.

3. Peitä astia kannella tai korkilla.

4. Anna teen seisoa ensin huoneenlämmössä 15-30 minuuttia ja nosta sitten jääkaappiin.

5. Tee saa valmistua kylmässä 8-20 tuntia, riippuen hieman teestä ja siitä, kuinka voimakasta teetä haluat.

6. Kun uutosaika on päättynyt, siivilöi tee.

Kaada valmis tee laseihin ja nauti sellaisenaan. Sekaan voi laittaa tuoreita hedelmiä tai marjoja.

Lisämakua yrteistä ja marjoista

Kokeile varioida teejuomiasi esimerkiksi lisäämällä uutosvaiheeseen tuoreita yrttejä tai marjoja. Kaunis, herkullinen ja näyttävä booli juhlapöytään syntyy kylmäuutetusta teestä kun laitat tarjoiluastiaan värikkäitä marjoja tai hedelmiä sekä tuoreita yrttejä.

Nautitaan elokuun lämpimistä säistä. Kippis!