Mitä tekemistä luostariveljillä ja viinimarjahillolla on toistensa kanssa?

Joulu ja muut loppuvuoden juhlapyhät kokoavat usein yhteen perheenjäseniä, sukulaisia ja ystäviä. Siitä tuli mieleeni tähän astisen elämäni mieleenpainunein kokemus äärimmäisestä vieraanvaraisuudesta.

Tein syksyn sadosta muutaman purkillisen mustaherukkahilloa.

Matkalla Petsamossa

Pari kymmentä vuotta sitten kun osallistuin Pyhittäjä Trifon Petsamolaisen muistoksi järjestettyyn retkeen Petsamoon, joka sijaitsee Murmanskin alueella Venäjällä. 

Ensimmäisen Petsamon luostarin perusti munkki Trifon 1530-luvulla. Moninaisten historian vaiheiden jälkeen luostaritoiminta Petsamossa päättyi II maailmansotaan ja siellä silloin vielä eläneet munkit evakuoitiin Heinäveden Valamon luostariin.

https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=petsamo+luostari&type=AllFields

Venäjän ortodoksinen kirkko elvytti luostaritoiminnan Petsamossa 1997 ja luostari sai nimekseen Trifon Petsamolaisen luostari. Se paloi kuitenkin maan tasalle joulukuussa 2007. Vierailumme osui vuosituhannen vaihteeseen ennen tuhoisaa tulipaloa.

Vaatimatonta ja köyhää

Jos olet vieraillut esimerkiksi Valamon luostarissa Heinävedellä, niin Petsamon munkkien elinolot olivat jotakin aivan muuta kuin Valamossa. Makuutilojen seinille oli naulattu vanhoja täkkejä, mattoja ja huopia eristämään kylmyyttä. Huoneessa oli kerrossänkyjä ja lavereita, joissa oli jonkinlaisia patjoja ja peitteitä, lakanoita ei ollut. 

Yhteinen teehetki

Ruokasali (sali ei kyllä ole paras mahdollinen sana kyseiselle tilalle) oli kalustettu pitkillä puupöydillä ja penkeillä. Pöydille oli katettu valikoima monenkirjavia fajanssikuppeja ja peltimukena sekä pieniä lautasia. Kaikki eriparisia, pääosin kahvikuppien alusia, jotka olivat jääneet jäljelle kuppien palvelusajan päätyttyä. 

Tee oli suurissa, lommoisissa alumiinipannuissa. Sitä tarjoili pari nuorta miestä, jotka olivat, jos oikein ymmärsin, suorittamassa jostakin rikkeestä saamaansa rangaistusta. Teen särpimeksi tarjottiin pieni leipäpalanen ja mustaviinimarjahilloa. Sen saattoi laittaa makeuttamaan teetä tai sipaista leivän päälle.

Minä join, söin ja nieleskelin yhtä palaa, joka ei millään suostunut menemään kurkusta alas. Näiden äärimmäisen köyhissä oloissa elävien munkkien vieraanvaraisuus liikutti. Se tuntui käsittämättömän suurelta ja vähäiset tarjoilut enemmän arvoisilta kuin hienoin juhla-ateria kristallikruunujen loisteessa.

Tuhkan päälle nousi uusi luostari 2012

Levitän itse tehtyä mustaherukkahilloa paksulti paahtoleivälle ja mietin miten vallanhimo ja hulluus ajavat ihmiset sellaiseen tilanteeseen kuin missä me nyt olemme. Tavallisten ihmisten ystävyyssuhteet ja kulttuurivaihto ovat valitettavasti jääneet maailmanpolitiikan jalkoihin.

Minä tiedän, etten tule koskaan näkemään uudelleen rakennettua Petsamon luostaria enkä pääse kokemaan sen nykyistä tunnelmaa, mutta sydämessäni säilytän muiston munkkien vieraanvaraisuudesta. Se nostaa kyyneleet silmiini vielä tänäkin päivänä.

Mukavia yhdessäolon hetkiä parhaassa seurassa toivottaen

💖

Oda K

Jos on pakko... no, ei ole

Kyselin taannoin minkä aihealueen julkaisulle Jussakan sosiaalisen median kanavissa voi tarvittaessa antaa potkut. Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää kaikkia teitä, jotka vastasitte kyselyyn. Tämän kirjoituksen otsikko on jonkinlainen yhteenveto tuloksesta.

Sopeuttamistarpeen arviointi syntyi useista somesisällön koulutuksista, joihin olen osallistunut. Totesin, että Jussakka julkaisut saavat varmaan kaikki kouluttajat repimään hiuksiaan. 

Ihanne some

Sisältökouluttajien oppien mukaan julkaisujen pitäisi olla yhteneväisiä niin sisällön kuin visuaalisen ilmeensäkin osalta. Jokaisen julkaisun tulisi tukea brändiä ja luoda sille tunnistettavaa ilmettä. Tosin kouluttajatkaan eivät ole keskenään aivan yksimielisiä.    

Suuremmat ja pienemmät gurut ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että someen pitäisi tuottaa sellaista materiaalia, joka on seuraajien mielestä kiinnostavaa ja tuo julkaisujen pariin lisää potentiaalisia asiakkaita. Lisäarvo ja viihdyttävyys ovat usein esille tulevia sanoja.

Sinä päätät potkuista

Pyysin kyselyyn vastaukseksi kahta kirjainta, jotka kertovat ne aihealueet, joihin liittyvät julkaisut voisi tarvittaessa jättää pois. Kyselyn sisältö oli seuraavanlainen:

Jussakan somekanavien julkaisut on jaettavissa karkeasti ottaen viiteen eri teemaan. Ne kaikki eivät välttämättä ole mielestäsi yhtä kiinnostavia. Jos teemoja pitäisi vähentää vaikkapa kolmeen, niin mitkä kaksi saisi sinun puolestasi jättää pois?

A. Käsityöt ja valmiit tuotteet

B. Kansanperinne

C. Luonto

D. Kirjallisuus

E. Käsityöläisen elämää 

Sain kirjaimia ja lisäksi useammankin vastauksen perusteluineen. Tässä niistä muutama esimerkki:


Jos pakko niin D. Työsi perustuu kansanperinteeseen ja luonto on keskeistä. Tietysti jos voit sisällyttää luonnon vahvasti siihen käsityöläisen elämään. Kirjallisuusvinkkejä olen sulta nappaillut. Lea K.


Monipuolisuus ja moninaisuus kunniaan 🧡 Mielelläni seuraisin ihan kaikkia. pommeliina

Minä en soisi mitään jätettävän pois. Jos välttämättä pitäisi vähentää tai terävöittää, niin D.

Tuollainen noinkin selkeiden aiheiden kierrätys tuo someen hyvää eloa ja monipuolisuutta. Eri aihealueet lisäävät myös persoonallisuutta, koska ne kaikki kietoutuvat tekijään. Joppe R.

Jos pakko olisi karsia niin D. En kyllä ymmärrä miksi niin pitäisi tehdä. Reetta V.

Mitään ei tarttis jättää pois. Mie tykkään kaikista. D on se joka eniten ehkä poikkeaa muista. Mutta kytkeytyy kaikkeen kuitenkin. Ja mie saan hyviä kirjavinkkejä niin siksi sitä ei saa lopettaa. Virva H.

Johtopäätös

Tulin siihen tulokseen, että gurujen viisauksista riippumatta täältä toimitetaan sitä mitä te tilaatte eli jatketaan suloisella sekamelskalla kunnes toisin päätetään. 

I rest my case 💚