perjantai 10. huhtikuuta 2015
Ylenmääräisen hallitsijaksi
Kaikki paikat tursuilevat tavaroista. Lienee tuttua muillekin kuin minulle. Tavarapaljouden hallitsemiseksi on tarjolla monenkirjavia kikkoja ja ammattiraivaajatkin ovat valmiita rientämään hätiin.
Minä olen yrittänyt viime aikoina päästä niskan päälle pienin askelin ja omin päin. Viime viikolla vaatekaapeista lähti kaksi suurta kestokassillista päälle pantavaa kierrätykseen. Hieman häpeillen täytyy sanoa, että joukossa oli jopa jokunen täysin käyttämätön vaatekappale. Merkittävästi lisätilaa ei kaappeihin syntynyt, mutta oli mukava saada tavaroita vähemmäksi etenkin jos niistä on jollekulle toiselle hyötyä.
Työhuoneeni on ollut jo pidemmän aikaa siivousurakan kohteena. Eteneminen on tuskastuttavan hidasta. Lienevätkö kaikki käsityöläiset samanlaisia hamstereita? Otan selvitettäväksi jonkun laatikon, jota en ole vuosiin edes koskenut. Jospa näitä materiaaleja nyt kuitenkin vielä jossakin projektissa tarvitsisi. Heikosti etenee karsiminen. Roskapussi tekee ajatuksenakin kipeää, mutta jos löytyy tarvitsija, niin mielihyvin laitan kiertoon.
Suomen Käsityöyrittäjät ovat muuten avanneet hiljattain Facebookissa Tarviketorin, jossa yritykset myyvät varastoistaan pois tarpeettomaksi käyneitä materiaaleja. Kannattaa käydä tutustumassa.
Kelpo periaate tavaramäärän hallitsemiseksi olisi ainakin yrittää pitää summa vakiona. Jos tuot yhden uuden tavaran sisään, niin yhden pitää myös poistua.
Kuluneella viikolla hankin perinteikkään Helmi Vuorelta Oy:n (valitettavan) konkurssin tarjousmyynnistä palasen kansallispuvun hamekangasta sekä muutaman esiliinakankaan. Käsityöyrittäjien tarviketorilta löysin joitakin vyyhtejä korkealaatuisia lankoja. Siinä työhuoneelle saapuneet tulokkaat.
Jotakin piti siis laittaa myös pois. Kaksi täpö täyttä, reilun kokoista kassillista nauhoja, nappeja, tilkkuja, lankoja, nahkajämiä, kuteita ... ja vaikka mitä löysivät uuden kodin paikallisesta päiväkodista.
Voi miten iloinen olin tästä mahdollisuudesta antaa nämä materiaalit paikkaan, jossa niille on käyttöä. Karsimisessa ei kohdallani useinkaan ole kyse luopumisen tuskasta vaan ongelmaksi muodostuu löytää paikka, johon ylimääriset tavarat voisi lahjoittaa. Sielu ei anna myöden heittää kelvollista roskiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti