Lapin matkailun talvisesonki päättyi minun osaltani pääsiäisviikolla. Vaikka väki väheneekin näiltä kairoilta, parhaat hiihto- ja pilkkikelit ovat juuri nyt ja vielä koko huhtikuun - joskus jopa toukokuulle saakka.
Tilastokeskus on julkaissut vasta ennakkotiedot tammikuun matkailijamääristä Lapissa. Niiden mukaan tänä vuonna olisi hienoista laskua edelliseen talveen verrattuna. Siitä huolimatta Inari-Saariselkä matkailualueella kylänraitit olivat piukassa väkeä ja tunnelmat ovat olleet kuin Baabelissa - kaiken kokoisia, kaiken näköisiä ja kaiken kielisiä vierailijoita on riittänyt läpi talven.
Laskeskelin tuossa, että kolmen kuluneen kuukauden aikana minulla on ollut 2 500 - 3 000 kohtaamista. Vuoden alussa vierailijoita ihastutti kaamoksen eksotiikka. Hämyiset maisemat, lumi, pakkanen ja tietysti revontulet. Jotenkin tuntui, että tammikuun puolen välin tietämillä täällä olleet asiakkaat osasivat aavistaa, miksi täkäläiset tähyilivät riemuissaan taivaanrantaan ilmaantuvia ensimmäisiä auringonsäteitä. Valon saapuminen merkiksi puolentoista kuukauden kaamoksen taittumisesta on joka vuosi yhtä ilahduttavaa!
Tämän päivän matkailijat keräävät elämyksiä Lapin luonnosta ja sen lisäksi he haluavat saada kosketuksen paikallisiin ihmisiin ja kulttuuriin. Monikulttuurisessa Inarissa kohtaavat suomalainen ja kolme eri saamelaiskulttuuria; inarinsaamelaisuus, pohjoissaamelaisuus sekä itäinen kolttasaamelaisuus.
Esittelen vierailijoille mielelläni Saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luontokeskus Siidan näyttelyitä. Siellä on tiivistetysti esillä pohjoisen historia, luonto ja ihmisten elämä vaativissa olosuhteissa.
 | |||||||||
| Kuva:Siida |
Lähes mistä tahansa päin maailmaa tulevat matkailijat liittävät porot oleellisesti osaksi Lappia. Inarin Porofarmi on oiva paikka tutustua poroihin, poronhoitoon sekä saada tietoa porojen ja ihmisten rinnakkaiselosta niin entisaikoina kuin nykyisinkin.
 | |
| Muutama nelijalkainen ja yksi kaksijalkainen työkaverini Inarin Porofarmilta. Kuva: J-E Paadar /Paadar Images |
Moni ilta kului rattoisasti hotelli Inarin Kultahovin kabinetissa.... ihan vain työn merkeissä tarinatuokioita vetäessä. "Kuksasta kasvakenkään" on Jussakan ohjelma, jossa tutustutaan luonnonmateriaalien käyttöön perinteisissä käsitöissä ja illan päätteeksi osallistujat pääsevät koettelemaan omien sormiensa näppäryyttä. Käsityömatkailu on saavuttanut suuren suosiot. Siinä asiakkaille tarjoutuu tilaisuus oppia uutta ja myös mahdollisuus itse osallistua tekemiseen.
Joinakin iltoina kerron hirmuisista staaloista, maahisista ja samaaneista. Juuri sellaisia sopivasti mystisiä ja pelottavia tarinoita iltasaduiksi.
Niin mieluusti kun tarinoinkin kuulijoille ja palvelen matkailijoita on pakko myöntää, että tässä vaiheessa kevätalvea poskilihakset ja äänijänteet ovat saaneet riittävästi voimistelua.
Suuntaan oikein tyytyväisenä työhuoneen rauhaan villasukat jalassa, ehkäpä yöpaitasillani, tukka kampaamatta ja naama niin väärinpäin kuin minäkin päivänä tuntuu. Onneksi niitä mutruaamuja on perin harvoin. Pääsääntöisesti nautin tekemisestä, lisääntyvästä valosta, elämästä ja hymyilen ilman poskilihaksia - sisäisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti