Yrittäjän päivä aamusta iltaan

Julkaisin tämän päivän aikana Jussakan fb-sivulla jonkinlaista tapahtumaraporttia työpäivästäni. Yrittäjän päivän merkeissä halusin kertoa yhden yrittäjän yhdenlaisen päivän sisällöstä.

Monissa tutkimuksissa on tiettävästi todettu, että yrittäjyyskin on periytyvää. Meidän perheessämme se ainakin pitää paikkansa. Isäni oli yrittäjä, minusta ja veljestäni tuli yrittäjiä. Ja vaikka kuinka ajattelin toisenlaisen työn tuovan vähemmän pään vaivaa, niin tyttärestänikin tuli yrittäjä. Osaava, ahkera, asiaansa paneutuva ja ansaitusti arvostusta nauttiva alansa ammattilainen. Olen hänestä erittäin ylpeä.

Meillä  kaikilla, veljelläni, tyttärelläni ja minulla oli ennen yrittäjäksi ryhtymistä työkokemusta vieraan palveluksessa.

Yrittäjyydessä on puolensa ja puolensa. 1990-luvun alun lama koetteli minuakin rajulla kädellä. Tiedän, mitä on viettää unettomia öitä miettien, mistä rahat seuraaviin maksuihin. Rähmältäni nousin kuitenkin ensin varovasti polvilleni ja lopulta takaisin jaloilleni.

Kaduttaako yrittäjäksi ryhtyminen? Ei kaduta. Rakastan työtäni ja kuten eräs ystävättäreni sanoi, ei kohdallani taida oikein voida puhua työstä, vaan enemmänkin tavasta elää.

Tässäpä koottuna vuoden 2016 Yrittäjän päiväni.

Hyvää huomenta! Almanakassa lukee, että tänään on Yrittäjän päivä. Minäpä yritän kertoa minkälainen tämän yrittäjän yksi työpäivä on. Ja niitä on viikossa sitten yleensä 7 enemmän ja vähemmän erilaista tai samanlaista.
5.30 aamukahvilla. Lammen päällä leijuu usva ja lämpömittarin lukema on karvan verran plussan puolella. Mukavaa päivää vaan kaikille yrittäjille ja muillekin kansalaisille!

Yrittäjän päivä klo 6.30 - 9.00
Kasvivärjättyjen lankojen viimeistelyä myyntiä varten ja omaan käyttöön. Sivussa vilkuilin Ylen aamu-TV:stä lähinnä säätiedoitusta, jos vaikka iltapäivästä pääsisi laittamaan värjäyspatoja tulille. Nyt sähköpostit ja mietitään mille sitä seuraavaksi ryhtyisi.

Yrittäjän päivä klo 10.00 - 11.20
Rytmi-riipuksen käsittelyssä. Nahkanauhojen valmistamista, rasioiden tarroittamista ja korujen laittoa rasioihin. Huomenna pitäisi saada vietyä riipuksista täydennystä Siida shopiin Siida - Saamelaismuseo ja luontokeskus. Homma jäi pahasti kesken kun tuli nälkä.
Yrittäjän päivä klo 11.20 - 12.00
Lounastauko. Pikaruokaa wokkipannulla. Minä jopa oikein istuin syömään. Olen yrittänyt käskyttää itsenäni lounaan syömiseen vaikka kuinka olisi kiire.

Yrittäjän päivä klo 12.00 - 15.30 Muutama tarjouspyyntö, pari tilausta, jokunen lasku kirjoitettu, sometettu.... Yllättävän paljon aikaa kuluu kaikkeen sellaiseen, josta ei juuri näy työn tulosta. Tähän hurahti melkein kaksi tuntia.
Aamupäivällä kesken jäänyt Rytmi-riipus savotta hoidettu luovutuskuntoon.
Pari kuivurillista värjäyssieniä ja muuta kivaa viimeistelty säilytykseen ja uusi satsi saatettu kuivuriin. Taas hurisee!
Nyt klo 15.30 on se ns. lakisääteinen kahvitauko, jota vietän tätä kirjoittamalla. Vieressä mukillinen hyvää vaniljakahvia (juu, tiedän, ettei tietokoneen luo saisi tuoda juomia).

Yrittäjän päivä klo 16.00 - 18.20
Sain laitettua alulle yhden triptyykin kelokehykset. Viiden jälkeen meni sitten puolisen tuntia taas syöpöttelyyn.
Nyt olisi vielä suunnitelmissa muutama materiaalitilauksen teko ja jotakin pientä niiden lisäksi. Tavoitteena olisi ehtiä nojatuoliin puoli yhdeksän uutisiin mennessä. Siinä sivussa voi näprätä jotakin, jos sopivasti sattuu käsille.

Näissä merkeissä hurahti tämä Yrittäjän päivä.

Tavoite ei ihan toteutunut, mutta tuleehan ne kymppiuutisetkin. :) Ja huomenna on uusi päivä.

Variaatioita väripadoista

Tänään tulilla ei ollut kuin neljä keittoastiaa; rautapata, saunan muuripadan sisus ja kaksi alumiinikattilaa. Lopputuloksena oli kuitenkin melkoinen sävyjen valikoima. Samasta kattilasta nousi useita muunnelmia, riippuen käytetystä langasta. Värin lähteenä olivat sudenkääpä, verihelttaseitikki, sipulinkuoret ja sekoitus kokenillia ja punapuuta.

Päivä oli sään puolesta mitä parhain. Ehkä viimeinen tai ainakin viimeisiä värjäyspäiviä, jolloin aurinko paistoi ja oli sen verran lämmintä, etteivät sormet kohmettuneet.

Saunanpadassa oli edellisenä päivänä keitetyt sudenkäävät. Kauhoin suurimman osan sienistä pois liemestä ennen värjäämistä. Lankoina oli Pirtin kehräämön 100 % suomenlampaan villa luonnonvalkoisena ja vaaleanharmaana. Toisena lankana silkkivillasekoite, jossa on 52 % silkkiä ja 48 % villaa.

Variaatioita sudenkääpäliemestä; alhaalla vasemmalla silkkivilla, oikealla valkoinen villalanka. Yläpuolella jälkiväristä kaksi pohjaväriltään erisävyistä silkkivillaa ja vaalenharmaa villa.

Variaatioita verihelttaseitikkiliemestä; alhaalla vasemmalla silkkivilla, oikealla valkoinen lampaanvilla. Ylhäällä vasemmalla jälkivärissä silkkivilla, vaaleanharmaa ja valkoinen lampaanvilla.

Sipulinkuoret oli keitetty ja värjääminen tapahtui vanhassa valurautapadassa. Puretteena aluna 5% ja viinikivi 5 %. Rautapadasta luonnostaan irtoava rauta on omalta osaltaan vaikuttamassa värisävyihin ja toimii myös osapuretteena.

Variaatioita sipulinkuoriliemestä; alhaalla vasemmalla silkkivilla, vaaleanharmaa villa ja valkoinen villa. Ylhäällä samasta liemestä jälkivärjäys. Vasemmalla silkkivilla, vaaleanharmaa ja valkoinen lampaanvilla.

Neljännessä kattilassa oli vanha liemenpohja, jota jatkoin kokenillilla ja ripauksella punapuuta. Puretteena aluna 10 % ja viinikivi 5 %.

Variaatioita yhdistelmäliemestä; vasemmalla silkkivilla, valkoinen lampaanvilla ja vaaleanharmaa villa.

Kuten kuvista näkyy, muutamalla väriliemellä syntyi komea sävyjen kirjo muuttamalla ainoastaa lankalaatua ja langan väriä. Käyttämäni villalanka on kampalankaa. Monet värjäävät mielummin karstalankaa, koska siinä on kuitujen päitä tiuhemmassa ottamassa vastaan väriä eli karstalanka värjääntyy paremmin kuin kampalanka.

Kaikista voimakkaimman värin saa yleensä superwash käsiteltyyn lankaan. Käsittelyn kemikaalit muuttavat langan ominaisuusia ja siksi sen imasee eniten väriä.

Joten näistäkin väriliemistä olisi saanut vieläkin enemmän muunnelmia, jos olisi käyttänyt materiaalina usemman värisiä ja laatuisia lankoja.

Ihana sää teki sellaisen kepposen, että viimeiset vyyhdit jouduinkin sitten huuhtelemaan rankassa vesisateessa.

Moni saa värinsä helpommalla

Tuli mieleeni Matti Eskon laulu "Mä oon rekkamies... vaikka moni saa puuronsa helpommalla". Sanoitusta vähän muuttamalla saisi laulun "Mä oon luonnonvärjäri...vaikka värejä saa helpommalla". 

Lankakaupojen hyllyt notkuvat ihastuttavan värisiä, teollisesti värjättyjä lankoja. Ei tarvitse kuin päättää mikä miellyttää. Olen värjännyt lankoja käsin esimerkiksi happoväreillä. Sekin on kivaa puuhaa, antaa tilaa mielikuvitukselle ja kokeilunhalulle. Lisäksi värjääminen on helppoa ja suhteellisen nopeaa.

ColorOda langat ovat Jussakan käsinvärjättyjä lankoja.

Miksi värjätä itse ja vieläpä luonnonväreillä? Syitä saattaa löytyä moniakin. Omalla kohdallani on varmaan vain todettava, että kun parikymmentä vuotta sitten menin kerran kokeilemaan luonnonväreillä värjäämistä, niin siihen syntyi parantumaton riippuvuus.

Jokainen vähänkään kasvivärjäystä kokeillut tiettää, että kyseessä on vaarallisen koukuttava harrastus/työ.
Huolimatta siitä, että se vie tolkuttomasti aikaa, on sotkuista ja jopa kallista.

Värinlähteitä voi hankkia ostamalla, mutta iso osa koko iloa on se, että kerää itse luonnosta kasvit ja sienet.
Ihan pikkuhommasta ei kuitenkaan ole kyse. Karkeasti voi sanoa, että yhden 100 g lankavyyhdin värjäämiseen tarvitaan kilo värinlähdettä.

Ajatellaanpa vaikka hienoa oranssia väriä antavia verihelttaseitikkejä (Cortinarius semisanguineus). Kiloon mahtuu melkoinen määrä näitä pieniä sieniä, joiden lakin halkaisija on 2 - 8 cm.

Värin irroittamiseen keittämällä menee ainakin tunti, ja huomasin tässä viimeksi, että motti polttopuita hupenee yllättävän nopeasti. Kulupuolelle on lisättävä myös puretusaineet eli aineet, joiden avulla väri saadaan kiinnittymään kuituihin. Tosin luonnosta löytyy myös puretukseen sopivia kasveja kuten vaikkapa oksaalihappoa sisältävä suolaheina ja kasvimaalta raparperi.

Lankojen värjäämiseen sitten seuraava tunti. Sen päälle pesu, huuhtelu, kuivaus, vyyhdin siistiminen ja mahdollisesti vyöttäminen myyntiä varten.

Hyvänä sienivuonna, kuten nyt, on kerättävä yli tämän värjäilykauden tarpeen - huonojen aikojen varalle. Kuivuri on surissut yötä päivää, sillä viimeiset kuivatut verihelttaseitikit jouduin käyttämään mennä syksynä japanilaisen TV-ryhmän iloksi. Luonnosta löytyi juuri ja juuri rekvisiitaksi tuoreita sieniä.

 

Reilu pari kiloa tuoreita verihelttaseitikkejä kutistuu kuivurissa n. 250 grammaan. Sillä saa värjättyä kolme, neljä 100 g vyyhtiä voimakkaan oranssiksi ja muutaman vyyhdin hennompaa sävyä jälkivärjäyksessä.

Värjäyssienet säilyvät kuivattuina vuosia. Vas. kokonaisia verihelttaseitikkejä, keskellä sienten jalkoja ja oikealla yksinomaan  lakkeja.

Oikein kun rupeaa laskemaan, niin eihän tässä ole mitään järkeä - ainakaan taloudellisesti.
Teollisesti tuotetun lankakerän saa muutamalla eurolla. Kasvivärjätyn langan tekemiseen menee runsaasti vettä (minulla se tulee sähkövoimalla järvestä), apuaineita, pesu- ja huuhteluaineita, etikkaa, mahdollisesti ostettuja värinlähteitä, itse lankaa, polttopuita, kaasua tai sähköä, pikkutarvikkeita, lankavyötteitä.... värjärin tuntipalkkaa ei edes toimita laskea. Niin, ja jos luonnonvärjättyjä lankoja valmistaa myyntiin, tuleehan siitä maksettavaksi vielä arvonlisäveroakin 24 %.

Tämän kaiken asiaan tutustuneet tietävät. Teille, jotka ette ole luonnonväreillä värjäämiseen vielä perehtyneet, tämä antanee jonkinlaisen osviitan siitä, miksi kasvivärjättyä lankavyyhtiä ei saa ostettua samalla hinnalla kuin lankakerän marketin hyllyltä.

Kaikesta huolimatta voi lämpimästi suositella lankojen värjäämistä kerrassaan mahtavaksi harrastukseksi. Tähän kuitenkin vakava varoituksen sana. Jos annat luonnonvärjäämiselle pikkusormesi, se vie mahdollisesti koko käden. :)

Kasvivärjätyt langat ovat suomalaista käsityötä.

Elokuu on hienoa aikaa

Päättymässä olevan viikon säät täällä ylisessä Lapissa eivät todellakaan jättäneet toivomisen varaa. Aurinko on paistanut aamusta iltaan ja lämmintä ollut lähemmäs 20 astetta. Viikon työsuunnitelmakin osui nappiin. Juuri nämä päivät oli varattu lankojen värjäämiseen.


Padat tulille ja töihin. Kymmenen kiloa Pirtin kehräämön 100 % villalankaa odotti säkeissä. Käytän värjäämiseen kampalankaa vaikkakin väri ottaa yleensä paremmin karstalankaan. Kampalanka on kuitenkin lopputuotteissa miellyttävän pehmeä.

Keltasipulin-, avocadon- ja punasipulinkuoret pääsevät keittiöstä kompostin sijasta värikattiloihin. Langat ovat kaikissa tämän kertaisissa värjäyksissä luonnonvalkoisia ja harmaita. Puretteena olen käyttänyt pääasiassa alunan ja viinikiven yhdistelmää. Vihreät värit keltasipulinkuorista ovat vanhan rautapadan ansiota.

Hyviksi havaitut sudenkääpä ja verihelttäseitikit eivät petä milloinkaan. Paitsi viime vuonna, kun ne loistivat poissaolollaan. Nyt sitä vastoin vaikuttaa olevan näiden molempien osalta satoisa syksy. Sudenkäävästä tein kolme keittoa. Kokeilin Anna-Karoliina Tetrin Sienivärjäys -kirjassaan ohjeistamaa kaksoisvärjäystekniikkaa sudenkääpiin. Ensimmäisessä keitossa emäksinen liemi, sitten hapan ja viimeiseen lisäsin ripauksen kuparia. Verihelttaseitikit on puretettu samanaikaisesti alunalla ja viinikivellä.

Ulkomaisista kasviväreistä keittelin annattoa, indigoa, sinipuuta ja punapuuta. Indigolla värjääminen on oma lukunsa, mutta muut langat on puretettu samanaikaisesti alunalla ja viinikivellä. Sini- ja punapuu ovat niin voimakkaita värinlähteitä, että samasta kattilasta tuli hyvinkin kolme eri vahvuista sävyä. Siniseen väriin ihastuneiden kannattaa tehdä tuttavuutta myös Suomessa kasvatettavaksi sopivan värimorsingon kanssa.

Kaksi minulle uutta tuttavuutta pääsivät värikattiloihin, kiitos Pohjois-Norjassa reissanneen värjärituttavan, jolta sain tuliaisiksi saniaisia ja rakkolevää. Saniaisliemessä kävivät alunalla esipuretetut, valkoinen ja vaaleanharmaa vyyhti. Rakkolevää keittelin hyvän tovin ja liemi oli todella vahvaa, punaisen ruskeaa. Langat olivat alunalla esipuretettuja. Tulos oli liemen väriin nähden melko vaatimaton. En vielä kuitenkaan anna periksi. Levät ovat nyt toistamiseen padassa kiehumassa soodalla terästettynä. Katsotaan mitä keitoksesta aikanaan nousee.

Tämän syksyn haasteeksi olen ottanut puumaiset, kovat orakkaat. Niiden tunnistamisessa minulla on suuria aukkoja tiedoissa. Olen jo monena vuonna harmitellut tätä osaamattomuuttani, sillä mäntykankaat ovat pullollaan kaikenlaisia orakkaita. Niitä on useimmiten lähes rajattomasti, joten kerääminen olisi helppoa. Saas nähdä, miten selätän tämän haasteen. Riihivillan blogissa on mielenkiintoista tietoa orakkailla värjäämisestä.

Nyt sunnuntaina tätä kirjoittaessani huomaan yllättäen, että päivän väri on harmaa. Vettä sataa, mutta antaa sataa. Kosteus kasvattaa metsässä odottavia sienten alkuja ja nostattaa pintaan vielä runsaasti uutta satoa.

Minun kaunis maailmani

 

Äitienpäivää on kiva viettää ihan itsekseenkin kun tietää, että lapset ja lastenlapset maailmalla ovat turvassa ja voivat hyvin. Olen nauttinut omassa kuplassani olemisesta, omassa kauniissa maailmassani.

Lisää kuvateksti

Aamukahvit eivät tulleet sänkyyn, mutta tarjoilin ne kuten myös lounaan itselleni aurinkoiselle terassille. Koko päivää ei kuitenkaan voi ihan jouten olla. Ajattelin tehdä juhlapäivän kunniaksi jotakin kivaa. Se tarkoitti, että hain esille nahkoja ja värejä. Minä sitten nautin värien kanssa puuhailusta.

Illansuussa lähdettiin karvakaverin kanssa katselemaan jäätilannetta. Kyllä sinne kohta (?) pääsee uimaan. ;) Vesilinnut ainakin olivat jo löytäneet sulapaikkoja.

Lammen rannalta kaarrettiin mäntykankaalle. Miten ihanan helppoa ja selkeää maastoa kuljettavaksi. Minne silmänsä kääntääkään, niin aina näkee jotakin kaunista ja mielenkiintoista.

Ihana auringonpaiste kruunasi kaiken ja sai juuri heräämässä olevan luonnon värit hehkumaan. 

Sielu lepää ja mieli rauhoittuu. Tämä on kansanterveystyötä parhaimmillaan - ja edullisimmillaan. Tätä kaikkea ei voi olla rakastamatta!

Luonnon itse tekemää  "riimukirjoitusta" ja uskomattoman hienoja värisävyjä.

Kohtasimme myös metsäkoiran. Metsässä saattaa tulla vastaan  Staalon (jättiläisen) kiiluvasilmäinen ja ärisevä koira, mutta tämä ei ollut se. Varsin säyseä yksilö, suostui kuvattavaksi, ja halusi palata meidän kanssamme kotiin. Taitaa olla vähäruokainen, joten antaa sen asettua taloksi.

Äitienpäiväterveiset minun kauniista maailmastani! :)

Lumen alta paljastuu yhtä ja toista

Paksu valkoinen peite on piilottanut alleen kaiken useiden kuukausien ajan. Tänään pääsin ensimmäistä kertaa tutkimaan lumen alta paljastunutta pihametsää. Olipa taas ihanaa kuljeskella vielä jäisen lammen rantaa ja lumettomassa maastossa puiden lomassa.

 

Linnunpöntöt odottavat asukkejaan ja niistä ei taida olla puutetta sen päiväisen konsertin perusteella, jota minulle illansuussa esitettiin. Remonttireiskallekin olisi töitä tai ehkä paremminkin uudisrakentajille. Yksi vanha pönttö oli pudonnut myrskytuulien riepottamana tai oravien temmellyksen takia alas. Voisi kai sitä ilmoittaa nuo asumukset Miljoona linnunpönttöä - projektin rekisteriin. Jos vielä ehtisi ennen kiivainta pesimäkautta hankkia muutaman uuden olemassa olevien lisäksi.

Katso etäälle, katso lähelle, katso ylös, katso alas... Joka puolella on jotakin kaunista ja mielenkiintoista nähtävää. Ensimmäisellä talven jälkeisellä tarkistusreissulla kului paljon aiottua enemmän aikaa.

Onkohan se iän karttuminen vai mikä lie, kun vanhassa ja rapistuneessa rupeaa näkemään aina vaan enemmän jotakin viehättävää. ;)  Kulunut, ruosteinen, epätäydellinen näyttäytyy persoonallisesti kauniina ja  puhuttelevana. Kaikenlaisella vanhalla on tarinoita kerrottavanaan - vaikka ne syntyisivätkin vain katsojan mielessä.

Punaisen lelukettu oli jälleen viettänyt talvensa hankien alla ja sen löytymisestä lumien sulamisen aikaan on muodostunut jo perinne. Viime keväänä oli sama juttu ja taas se nökötti metsässä odottamassa omistajaansa. Karvakaverille lelun löytyminen taisi olla yksi retken kohokohdista.

Lounaspöydässä palan painikkeeksi pohdintoja yksinyrittäjyydestä

Kahdentoista ja yhden välillä tuli nälkä. Eikä mikään ihme, kun huomasin aamulla ryhtyneeni niin innoissani töihin, että aamupala unohtui. Siinä keittiön pöydän ääressä pohdimme yksinyrittäjyyttä - minä, kukkakaali ja soijapullat.

Suomen kaikista yrittäjistä jo noin 65 % on yksinyrittäjiä. Meitä on yli 160 000 ja oletan, että suurin osa käsityöyrittäjistä kuuluu tähän joukkoon. Mikä tässä houkuttaa? Täytyy olla erinomaisen hyviä asioita, koska niin monet tähän alkavat. (Tiedän, että osa yrittäjistä on ns. pakkoyrittäjiä.)

Listataanpa tekijöitä, joiden takia on kiva olla yksinyrittäjä:

- voi toteuttaa "oma tupa, oma lupa" -periaatetta

- ei tarvitse käydä työehtoneuvotteluja; saa tehdä sen pituisia päiviä kuin haluaa, päättää loma-ajoista ja  myös siitä, pitääkö lomaa laisinkaan (palkkaneuvottelut on sitten ihan oma lukunsa)

- saa tehdä työtä, johon on intohimo (toivottavasti kukaan ei ryhdy yrittäjäksi alalle, josta ei pidä)

- kun onnistuu, voi reilusti sanoa: "Minä, ihan itse, tein sen".

No, entä se kääntöpuoli?

- olet yksin - ihan kaikessa: vastuunkannossa, virheiden tekemisessä, kiireessä, taloudellisissa vaikeuksissa...

- kukaan ei tule olan takaa sanomaan, että nyt ollaan menossa pahasti hakoteille

- kiireen keskellä tai sairauden iskiessä ei ole lisäkäsiä helpottamassa tilannetta

- pitäisi olla kaikkien alojen asiantuntija: luovan osaston johtaja, tuotekehittelijä, 110 % tuottava tuotantoyksikkö, konttoripäällikkö, siivooja, huoltomies/-nainen, laskuttaja, veroasiantuntija, myyntitykki, markkinointiosasto, messurakentaja, hankintapäällikkö, mainosguru, ATK-expertti, some-osaaja...

 Tukea oman alan kollegoilta

Yksinyrittäjä tarvitsee ja haluaa yhteistyökumppaneita. Käsityöyrittäjänä olen todella kiitollinen Suomen käsityöyrittäjät ry SKYT:n olemassa olosta. Sieltä saa vertaistukea, apua, neuvoja ja yhteistyökumpaneita. Yhdessä tehden asiat hoituvat yksittäisiä ponniteluja paremmin. Hyvä esimerkki tästä ovat porukalla pystytettävät Käsityökortteli - myyntitapahtumat eri puolilla Suomea joko omina tempauksina tai osana esim.alan messuja.

Jos olet kiinnostunut Suomen käsityöyrittäjät SKYT ry:n jäsenyydestä tai haluat olla tukemassa suomalaisen käsityön arvostuksen nostamista ja kehitystyötä kannatusjäsenenä, niin klikkaa tänne http://skytry.fi/liity-yhdistykseen/ 

Hyvä jälleenmyyjä on haluttu ja arvokas yhteistyökumppani

Kun yksi ei ehdi joka paikkaan, ovat hyvät jälleenmyyjät yksinyrittäjälle kullan arvoisia kumppaneita. Monet yrittäjät etsivät aktiivisesti laajennusta jälleenmyyjäketjuunsa. Aloitteellisuus toisinkin päin on varmasti tervetullutta. Jos puodin pitäjä näkee tuotteen, joiden uskoo kiinnostavan omia asiakkaitaan, kannattaa ehdottaa tuotteen valmistajalle yhteistyötä.

Vaikka sitä pitäisikin hallita kaikki maan ja taivaan väliltä, niin on tunnustettava, etten esim. tiedä kovin paljoa miesten muodin myyjistä, paita- ja solmioliikkeitä tai ns. herrain vaatehtimoista. Pitäisi tietää, sillä löytäisin mielelläni yhteistyötahoja, jotka voisivat ottaa asiakkailleen tarjolle Rytmi-sarjan uniikkeja, käsin maalatusta poronnahasta tehtyjä kalvosinnappeja ja solmioneuloja.

  

Asiakkaat mukaan tuotesuunnitteluun ja palautteen antajiksi

Työhuoneella tulee idea, sitä kokeillaan, tehdään protoja ja sitten iskee ajatus: "Haluaako tällaista kukaan? Haluaako sinisenä vai punaisena?

Tuotteen ennakkotestaus on pienille yrittäjille melko haastavaa jos ei peräti ylitsepääsemättömän vaikeaa ja kallista. Some-aikakaudella monet yrittäjät kääntyvät netin ihmeellisessä maailmassa suoraan olemassa olevien tai potentiaalisten asiakkaittensa puoleen.

Jussakkakin kyseli helmikuun lopulla mieltymyksiä korvakoruista. Kummat ovat suositumpia riippuvat- vai nappikorvikset? Saadun palautteen perusteella Rytmi-sarjaan on nyt tullut uutuutena myös nappikorvakorut. Kiitokseksi saadusta avusta Jussakan facebook-sivulla on käynnissä arvonta, jonka voittaja saa mieleisensä korvakoruparin. Jos haluat kokeilla onneasi, niin arvontaan pääset tästä https://www.facebook.com/jussakka/

Kukkakaali ja soijapullat ovat näitä mietittäessä päätyneet hyvässä yhteistyössä yksinyrittäjän vatsaan. Yrittäjä puolestaan huomaa, että pianhan on jo kahvitauon paikka. :)

Nyt on tarinat tarinoitu ja on aika olla hiljaa

Lapin talvimatkailusesonki on minun osaltani päättynyt vaikkakin hiihto- ja pilkkikelit ovat vielä mitä mainioimmat. Hanget hohtavat ja aurinko lämmittää joinakin päivinä jo mukavasti.

 

Tämä talvikausi oli vilkas ja työntäyteinen. Inari-Saariselkä matkailualueella taisi talvikuukausien yöpymisien määrä kasvaa keskimäärin 10 %. Lopullisia lukuja tosin vielä odotellaan.

Joulu - maaliskuussa minulla on ollut ilo kohdata useampi tuhat ihmistä. Eri ikäisiä matkailijoita kymmenistä maista. Kieliä on kuultu ja puhuttu iloisessa sekamelskassa englannista, ranskaan ja saksaan, puhumattakaan kaikista niistä eksoottisista kielistä, joista en ymmärrä sanaakaan. Onneksi on kädet joilla selittää ja keho, jolla esittää pantomiimeja. :)

Poro on monille matkailijoille yksi Lapin symboleista. Inarin porofarmilla heille on tarjoutunut tilaisuus tutustua ilmi eläviin poroihin, eläimiin, joiden ansiosta sanotaan ihmisen ylipäätänsä selviytyneen pohjoisen ankarissa oloissa. Ollaan jutusteltu poron sarvista, koparoiden napseesta ja siitä miten poro hankkii ravintonsa lumisessa maastossa.

Tässä vaiheessa kevättalvea nämä työkaverit nautiskelevat auringosta ja odottelevat kesälaitumille pääsyä. Niillä on edessä valoisa kesä, runsaasti ruokaa ja vapaus vaeltaa mielensä mukaan.


























Kodassa kahvistelun lomassa on ollut kiva jakaa tietoa saamelaiskulttuurista, käsitöistä ja siitä, minkälaista on nykyajan elämä täälltä pohjolan perukoilla.

Inarin yksi ehdoton vetonaula ja aiheestakin ylpeydenaihe on Siida - saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luontokeskus. Esittelen talon näyttelyitä todella mielelläni. Puitteet tuhansine luontokuvineen ovat ihastuttavat ja siellä on loputon määrä aiheita kertomuksiin pohjoisen kulttuureista ja elämästä jääkauden jälkeisistä ajoista aina nykypäivään.

Toinen Inarin kirkonkylällä matkailijoita kiinnostava kohde on Saamelaiskulttuurikeskus Sajos. Siellä tutustun vierailijoiden kanssa mm. saamelaiskäräjien toimintaan ja tämän päivän saamelaiskysymyksiin. Sajoksessa on myös Sámi Duodjin, saamelaiskäsityöyhdistyksen omistama käsityömyymälä Duodji shop. 

Sajoksessa Wikinger Reisenin matkanjohtaja Tobias Riegel ja minä kertomassa saamelaiskäräjien toiminnasta.

Ja jottei talviset työpäivät jäisi lyhyiksi, olen useampana iltana saanut tilaisuuden vetää tarinatuokioita pääasiassa saksankielisille ryhmille. Monta hauskaa hetkeä on tämänkin talven aikana vietetty mm. Hotelli Kultahovin kabinetissa.

Parivaljakko, kuukkeli ja minä, vedämme tarinatuokiota pääasiassa kahdesta teemasta. Kuksasta karvakenkään -illassa tutustutaan luonnonmateriaaleihin ja niiden käyttöön perinteisissä käsitöissä; astioista (kuksa = perinteinen puinen juomakuppi)  vaatetukseen mm. poronkoipinahoista valmistettuihin karvakenkiin.

Mukanani tuon asiakkaille hypisteltäväksi paljon vanhoja esineitä, jotka kertovat omaa kieltään tekijöiden taidosta muokata luonnosta löytyviä materiaaleja käytännöllisiksi ja kauniiksi tarve-esineiksi.
















Ilta ei ole pelkkää tarinointia. Asiakkaat pääsevät myös itse töihin. Tuokion päätteeksi heillä on omin käsin näperrelty poronnahkainen pussukka, johon voi säilöä muistoja Lapin matkalta.

Toinen valtavasti mielenkiintoa herättävä tarinoiden aihepiiri on mytologia. Tuokion aikana tulevat tutuksi niin maahiset kuin voimalliset samaanit, tuulenkauppiaat, pyhät seitapaikat ja luonnonjumalat.

Ja miten se kuukkeli sitten tähän liittyy? No siksi, että olemme samansieluisia ystävyksiä. Kuukkeli hakeutuu metsässä kulkijoiden seuraan ja minä kuljen myös sinne, missä matkailijat ovat ja missä haluavat tarinoita kuunnella.

Niin ikimuistoisia ja ihania kuin nämä kaikki kohtaamiset ovatkin olleet, on hyvä saada vähän taukoa. Kun on reilut kolme kuukautta höpöttänyt aamusta iltaan, niin on kerrassaan ihanaa vetäytyä omiin oloihinsa neljän seinän sisälle. Työhuone ja käsityöt ovat oivallista vastapainoa sosiaalisesti vilkkaille talvikuukausille. Monena päivänä nautin vain hiljaisuudesta ja siitä, että näkee illalla mitä päivän kuluessa on saanut aikaiseksi.