keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Lumen alta paljastuu yhtä ja toista

Paksu valkoinen peite on piilottanut alleen kaiken useiden kuukausien ajan. Tänään pääsin ensimmäistä kertaa tutkimaan lumen alta paljastunutta pihametsää. Olipa taas ihanaa kuljeskella vielä jäisen lammen rantaa ja lumettomassa maastossa puiden lomassa.



Linnunpöntöt odottavat asukkejaan ja niistä ei taida olla puutetta sen päiväisen konsertin perusteella, jota minulle illansuussa esitettiin. Remonttireiskallekin olisi töitä tai ehkä paremminkin uudisrakentajille. Yksi vanha pönttö oli pudonnut myrskytuulien riepottamana tai oravien temmellyksen takia alas. Voisi kai sitä ilmoittaa nuo asumukset Miljoona linnunpönttöä - projektin rekisteriin. Jos vielä ehtisi ennen kiivainta pesimäkautta hankkia muutaman uuden olemassa olevien lisäksi.




Katso etäälle, katso lähelle, katso ylös, katso alas... Joka puolella on jotakin kaunista ja mielenkiintoista nähtävää. Ensimmäisellä talven jälkeisellä tarkistusreissulla kului paljon aiottua enemmän aikaa.




Onkohan se iän karttuminen vai mikä lie, kun vanhassa ja rapistuneessa rupeaa näkemään aina vaan enemmän jotakin viehättävää. ;)  Kulunut, ruosteinen, epätäydellinen näyttäytyy persoonallisesti kauniina ja  puhuttelevana. Kaikenlaisella vanhalla on tarinoita kerrottavanaan - vaikka ne syntyisivätkin vain katsojan mielessä.



Punaisen lelukettu oli jälleen viettänyt talvensa hankien alla ja sen löytymisestä lumien sulamisen aikaan on muodostunut jo perinne. Viime keväänä oli sama juttu ja taas se nökötti metsässä odottamassa omistajaansa. Karvakaverille lelun löytyminen taisi olla yksi retken kohokohdista.













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti