Linnunpöntöt odottavat asukkejaan ja niistä ei taida olla puutetta sen
päiväisen konsertin perusteella, jota minulle illansuussa esitettiin.
Remonttireiskallekin olisi töitä tai ehkä paremminkin uudisrakentajille.
Yksi vanha pönttö oli pudonnut myrskytuulien riepottamana tai oravien
temmellyksen takia alas. Voisi kai sitä ilmoittaa nuo asumukset Miljoona linnunpönttöä - projektin rekisteriin. Jos vielä ehtisi ennen kiivainta pesimäkautta hankkia muutaman uuden olemassa olevien lisäksi.
Katso etäälle, katso lähelle, katso ylös, katso alas... Joka puolella on jotakin kaunista ja mielenkiintoista nähtävää. Ensimmäisellä talven jälkeisellä tarkistusreissulla kului paljon aiottua enemmän aikaa.
Onkohan se iän karttuminen vai mikä lie, kun vanhassa ja rapistuneessa
rupeaa näkemään aina vaan enemmän jotakin viehättävää. ;) Kulunut,
ruosteinen, epätäydellinen näyttäytyy persoonallisesti kauniina ja
puhuttelevana. Kaikenlaisella vanhalla on tarinoita kerrottavanaan -
vaikka ne syntyisivätkin vain katsojan mielessä.
Punaisen lelukettu oli jälleen viettänyt talvensa hankien alla ja sen
löytymisestä lumien sulamisen aikaan on muodostunut jo perinne. Viime
keväänä oli sama juttu ja taas se nökötti metsässä
odottamassa omistajaansa. Karvakaverille lelun löytyminen taisi olla
yksi retken kohokohdista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti