sunnuntai 21. elokuuta 2016

Elokuu on hienoa aikaa





Päättymässä olevan viikon säät täällä ylisessä Lapissa eivät todellakaan jättäneet toivomisen varaa. Aurinko on paistanut aamusta iltaan ja lämmintä ollut lähemmäs 20 astetta. Viikon työsuunnitelmakin osui nappiin. Juuri nämä päivät oli varattu lankojen värjäämiseen.


Padat tulille ja töihin. Kymmenen kiloa Pirtin kehräämön 100 % villalankaa odotti säkeissä. Käytän värjäämiseen kampalankaa vaikkakin väri ottaa yleensä paremmin karstalankaan. Kampalanka on kuitenkin lopputuotteissa miellyttävän pehmeä.




Keltasipulin-, avocadon- ja punasipulinkuoret pääsevät keittiöstä kompostin sijasta värikattiloihin. Langat ovat kaikissa tämän kertaisissa värjäyksissä luonnonvalkoisia ja harmaita. Puretteena olen käyttänyt pääasiassa alunan ja viinikiven yhdistelmää. Vihreät värit keltasipulinkuorista ovat vanhan rautapadan ansiota.




Hyviksi havaitut sudenkääpä ja verihelttäseitikit eivät petä milloinkaan. Paitsi viime vuonna, kun ne loistivat poissaolollaan. Nyt sitä vastoin vaikuttaa olevan näiden molempien osalta satoisa syksy. Sudenkäävästä tein kolme keittoa. Kokeilin Anna-Karoliina Tetrin Sienivärjäys -kirjassaan ohjeistamaa kaksoisvärjäystekniikkaa sudenkääpiin. Ensimmäisessä keitossa emäksinen liemi, sitten hapan ja viimeiseen lisäsin ripauksen kuparia. Verihelttaseitikit on puretettu samanaikaisesti alunalla ja viinikivellä.




Ulkomaisista kasviväreistä keittelin annattoa, indigoa, sinipuuta ja punapuuta. Indigolla värjääminen on oma lukunsa, mutta muut langat on puretettu samanaikaisesti alunalla ja viinikivellä. Sini- ja punapuu ovat niin voimakkaita värinlähteitä, että samasta kattilasta tuli hyvinkin kolme eri vahvuista sävyä. Siniseen väriin ihastuneiden kannattaa tehdä tuttavuutta myös Suomessa kasvatettavaksi sopivan värimorsingon kanssa.




Kaksi minulle uutta tuttavuutta pääsivät värikattiloihin, kiitos Pohjois-Norjassa reissanneen värjärituttavan, jolta sain tuliaisiksi saniaisia ja rakkolevää. Saniaisliemessä kävivät alunalla esipuretetut, valkoinen ja vaaleanharmaa vyyhti. Rakkolevää keittelin hyvän tovin ja liemi oli todella vahvaa, punaisen ruskeaa. Langat olivat alunalla esipuretettuja. Tulos oli liemen väriin nähden melko vaatimaton. En vielä kuitenkaan anna periksi. Levät ovat nyt toistamiseen padassa kiehumassa soodalla terästettynä. Katsotaan mitä keitoksesta aikanaan nousee.




Tämän syksyn haasteeksi olen ottanut puumaiset, kovat orakkaat. Niiden tunnistamisessa minulla on suuria aukkoja tiedoissa. Olen jo monena vuonna harmitellut tätä osaamattomuuttani, sillä mäntykankaat ovat pullollaan kaikenlaisia orakkaita. Niitä on useimmiten lähes rajattomasti, joten kerääminen olisi helppoa. Saas nähdä, miten selätän tämän haasteen. Riihivillan blogissa on mielenkiintoista tietoa orakkailla värjäämisestä.





Nyt sunnuntaina tätä kirjoittaessani huomaan yllättäen, että päivän väri on harmaa. Vettä sataa, mutta antaa sataa. Kosteus kasvattaa metsässä odottavia sienten alkuja ja nostattaa pintaan vielä runsaasti uutta satoa.



sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Minun kaunis maailmani

 
Äitienpäivää on kiva viettää ihan itsekseenkin kun tietää, että lapset ja lastenlapset maailmalla ovat turvassa ja voivat hyvin. Olen nauttinut omassa kuplassani olemisesta, omassa kauniissa maailmassani.

Lisää kuvateksti
Aamukahvit eivät tulleet sänkyyn, mutta tarjoilin ne kuten myös lounaan itselleni aurinkoiselle terassille. Koko päivää ei kuitenkaan voi ihan jouten olla. Ajattelin tehdä juhlapäivän kunniaksi jotakin kivaa. Se tarkoitti, että hain esille nahkoja ja värejä. Minä sitten nautin värien kanssa puuhailusta.



Illansuussa lähdettiin karvakaverin kanssa katselemaan jäätilannetta. Kyllä sinne kohta (?) pääsee uimaan. ;) Vesilinnut ainakin olivat jo löytäneet sulapaikkoja.



Lammen rannalta kaarrettiin mäntykankaalle. Miten ihanan helppoa ja selkeää maastoa kuljettavaksi. Minne silmänsä kääntääkään, niin aina näkee jotakin kaunista ja mielenkiintoista.



Ihana auringonpaiste kruunasi kaiken ja sai juuri heräämässä olevan luonnon värit hehkumaan. 
Sielu lepää ja mieli rauhoittuu. Tämä on kansanterveystyötä parhaimmillaan - ja edullisimmillaan. Tätä kaikkea ei voi olla rakastamatta!

Luonnon itse tekemää  "riimukirjoitusta" ja uskomattoman hienoja värisävyjä.

Kohtasimme myös metsäkoiran. Metsässä saattaa tulla vastaan  Staalon (jättiläisen) kiiluvasilmäinen ja ärisevä koira, mutta tämä ei ollut se. Varsin säyseä yksilö, suostui kuvattavaksi, ja halusi palata meidän kanssamme kotiin. Taitaa olla vähäruokainen, joten antaa sen asettua taloksi.



Äitienpäiväterveiset minun kauniista maailmastani! :)

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Lumen alta paljastuu yhtä ja toista

Paksu valkoinen peite on piilottanut alleen kaiken useiden kuukausien ajan. Tänään pääsin ensimmäistä kertaa tutkimaan lumen alta paljastunutta pihametsää. Olipa taas ihanaa kuljeskella vielä jäisen lammen rantaa ja lumettomassa maastossa puiden lomassa.



Linnunpöntöt odottavat asukkejaan ja niistä ei taida olla puutetta sen päiväisen konsertin perusteella, jota minulle illansuussa esitettiin. Remonttireiskallekin olisi töitä tai ehkä paremminkin uudisrakentajille. Yksi vanha pönttö oli pudonnut myrskytuulien riepottamana tai oravien temmellyksen takia alas. Voisi kai sitä ilmoittaa nuo asumukset Miljoona linnunpönttöä - projektin rekisteriin. Jos vielä ehtisi ennen kiivainta pesimäkautta hankkia muutaman uuden olemassa olevien lisäksi.




Katso etäälle, katso lähelle, katso ylös, katso alas... Joka puolella on jotakin kaunista ja mielenkiintoista nähtävää. Ensimmäisellä talven jälkeisellä tarkistusreissulla kului paljon aiottua enemmän aikaa.




Onkohan se iän karttuminen vai mikä lie, kun vanhassa ja rapistuneessa rupeaa näkemään aina vaan enemmän jotakin viehättävää. ;)  Kulunut, ruosteinen, epätäydellinen näyttäytyy persoonallisesti kauniina ja  puhuttelevana. Kaikenlaisella vanhalla on tarinoita kerrottavanaan - vaikka ne syntyisivätkin vain katsojan mielessä.



Punaisen lelukettu oli jälleen viettänyt talvensa hankien alla ja sen löytymisestä lumien sulamisen aikaan on muodostunut jo perinne. Viime keväänä oli sama juttu ja taas se nökötti metsässä odottamassa omistajaansa. Karvakaverille lelun löytyminen taisi olla yksi retken kohokohdista.













torstai 21. huhtikuuta 2016

Lounaspöydässä palan painikkeeksi pohdintoja yksinyrittäjyydestä


Kahdentoista ja yhden välillä tuli nälkä. Eikä mikään ihme, kun huomasin aamulla ryhtyneeni niin innoissani töihin, että aamupala unohtui. Siinä keittiön pöydän ääressä pohdimme yksinyrittäjyyttä - minä, kukkakaali ja soijapullat.

Suomen kaikista yrittäjistä jo noin 65 % on yksinyrittäjiä. Meitä on yli 160 000 ja oletan, että suurin osa käsityöyrittäjistä kuuluu tähän joukkoon. Mikä tässä houkuttaa? Täytyy olla erinomaisen hyviä asioita, koska niin monet tähän alkavat. (Tiedän, että osa yrittäjistä on ns. pakkoyrittäjiä.)

Listataanpa tekijöitä, joiden takia on kiva olla yksinyrittäjä:


- voi toteuttaa "oma tupa, oma lupa" -periaatetta

- ei tarvitse käydä työehtoneuvotteluja; saa tehdä sen pituisia päiviä kuin haluaa, päättää loma-ajoista ja  myös siitä, pitääkö lomaa laisinkaan (palkkaneuvottelut on sitten ihan oma lukunsa)

- saa tehdä työtä, johon on intohimo (toivottavasti kukaan ei ryhdy yrittäjäksi alalle, josta ei pidä)

- kun onnistuu, voi reilusti sanoa: "Minä, ihan itse, tein sen".



No, entä se kääntöpuoli?

- olet yksin - ihan kaikessa: vastuunkannossa, virheiden tekemisessä, kiireessä, taloudellisissa vaikeuksissa...

- kukaan ei tule olan takaa sanomaan, että nyt ollaan menossa pahasti hakoteille

- kiireen keskellä tai sairauden iskiessä ei ole lisäkäsiä helpottamassa tilannetta

- pitäisi olla kaikkien alojen asiantuntija: luovan osaston johtaja, tuotekehittelijä, 110 % tuottava tuotantoyksikkö, konttoripäällikkö, siivooja, huoltomies/-nainen, laskuttaja, veroasiantuntija, myyntitykki, markkinointiosasto, messurakentaja, hankintapäällikkö, mainosguru, ATK-expertti, some-osaaja...


 Tukea oman alan kollegoilta



Yksinyrittäjä tarvitsee ja haluaa yhteistyökumppaneita. Käsityöyrittäjänä olen todella kiitollinen Suomen käsityöyrittäjät ry SKYT:n olemassa olosta. Sieltä saa vertaistukea, apua, neuvoja ja yhteistyökumpaneita. Yhdessä tehden asiat hoituvat yksittäisiä ponniteluja paremmin. Hyvä esimerkki tästä ovat porukalla pystytettävät Käsityökortteli - myyntitapahtumat eri puolilla Suomea joko omina tempauksina tai osana esim.alan messuja.

Jos olet kiinnostunut Suomen käsityöyrittäjät SKYT ry:n jäsenyydestä tai haluat olla tukemassa suomalaisen käsityön arvostuksen nostamista ja kehitystyötä kannatusjäsenenä, niin klikkaa tänne http://skytry.fi/liity-yhdistykseen/ 


Hyvä jälleenmyyjä on haluttu ja arvokas yhteistyökumppani


Kun yksi ei ehdi joka paikkaan, ovat hyvät jälleenmyyjät yksinyrittäjälle kullan arvoisia kumppaneita. Monet yrittäjät etsivät aktiivisesti laajennusta jälleenmyyjäketjuunsa. Aloitteellisuus toisinkin päin on varmasti tervetullutta. Jos puodin pitäjä näkee tuotteen, joiden uskoo kiinnostavan omia asiakkaitaan, kannattaa ehdottaa tuotteen valmistajalle yhteistyötä.

Vaikka sitä pitäisikin hallita kaikki maan ja taivaan väliltä, niin on tunnustettava, etten esim. tiedä kovin paljoa miesten muodin myyjistä, paita- ja solmioliikkeitä tai ns. herrain vaatehtimoista. Pitäisi tietää, sillä löytäisin mielelläni yhteistyötahoja, jotka voisivat ottaa asiakkailleen tarjolle Rytmi-sarjan uniikkeja, käsin maalatusta poronnahasta tehtyjä kalvosinnappeja ja solmioneuloja.


  

Asiakkaat mukaan tuotesuunnitteluun ja palautteen antajiksi


Työhuoneella tulee idea, sitä kokeillaan, tehdään protoja ja sitten iskee ajatus: "Haluaako tällaista kukaan? Haluaako sinisenä vai punaisena?

Tuotteen ennakkotestaus on pienille yrittäjille melko haastavaa jos ei peräti ylitsepääsemättömän vaikeaa ja kallista. Some-aikakaudella monet yrittäjät kääntyvät netin ihmeellisessä maailmassa suoraan olemassa olevien tai potentiaalisten asiakkaittensa puoleen.

Jussakkakin kyseli helmikuun lopulla mieltymyksiä korvakoruista. Kummat ovat suositumpia riippuvat- vai nappikorvikset? Saadun palautteen perusteella Rytmi-sarjaan on nyt tullut uutuutena myös nappikorvakorut. Kiitokseksi saadusta avusta Jussakan facebook-sivulla on käynnissä arvonta, jonka voittaja saa mieleisensä korvakoruparin. Jos haluat kokeilla onneasi, niin arvontaan pääset tästä https://www.facebook.com/jussakka/




Kukkakaali ja soijapullat ovat näitä mietittäessä päätyneet hyvässä yhteistyössä yksinyrittäjän vatsaan. Yrittäjä puolestaan huomaa, että pianhan on jo kahvitauon paikka. :)




Nyt on tarinat tarinoitu ja on aika olla hiljaa

Lapin talvimatkailusesonki on minun osaltani päättynyt vaikkakin hiihto- ja pilkkikelit ovat vielä mitä mainioimmat. Hanget hohtavat ja aurinko lämmittää joinakin päivinä jo mukavasti.



Tämä talvikausi oli vilkas ja työntäyteinen. Inari-Saariselkä matkailualueella taisi talvikuukausien yöpymisien määrä kasvaa keskimäärin 10 %. Lopullisia lukuja tosin vielä odotellaan.

Joulu - maaliskuussa minulla on ollut ilo kohdata useampi tuhat ihmistä. Eri ikäisiä matkailijoita kymmenistä maista. Kieliä on kuultu ja puhuttu iloisessa sekamelskassa englannista, ranskaan ja saksaan, puhumattakaan kaikista niistä eksoottisista kielistä, joista en ymmärrä sanaakaan. Onneksi on kädet joilla selittää ja keho, jolla esittää pantomiimeja. :)


Poro on monille matkailijoille yksi Lapin symboleista. Inarin porofarmilla heille on tarjoutunut tilaisuus tutustua ilmi eläviin poroihin, eläimiin, joiden ansiosta sanotaan ihmisen ylipäätänsä selviytyneen pohjoisen ankarissa oloissa. Ollaan jutusteltu poron sarvista, koparoiden napseesta ja siitä miten poro hankkii ravintonsa lumisessa maastossa.

Tässä vaiheessa kevättalvea nämä työkaverit nautiskelevat auringosta ja odottelevat kesälaitumille pääsyä. Niillä on edessä valoisa kesä, runsaasti ruokaa ja vapaus vaeltaa mielensä mukaan.


























Kodassa kahvistelun lomassa on ollut kiva jakaa tietoa saamelaiskulttuurista, käsitöistä ja siitä, minkälaista on nykyajan elämä täälltä pohjolan perukoilla.






Inarin yksi ehdoton vetonaula ja aiheestakin ylpeydenaihe on Siida - saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luontokeskus. Esittelen talon näyttelyitä todella mielelläni. Puitteet tuhansine luontokuvineen ovat ihastuttavat ja siellä on loputon määrä aiheita kertomuksiin pohjoisen kulttuureista ja elämästä jääkauden jälkeisistä ajoista aina nykypäivään.




Toinen Inarin kirkonkylällä matkailijoita kiinnostava kohde on Saamelaiskulttuurikeskus Sajos. Siellä tutustun vierailijoiden kanssa mm. saamelaiskäräjien toimintaan ja tämän päivän saamelaiskysymyksiin. Sajoksessa on myös Ssami duodji mearka.gifámi Duodjin, saamelaiskäsityöyhdistyksen omistama käsityömyymälä Duodji shop. 


Sajoksessa Wikinger Reisenin matkanjohtaja Tobias Riegel ja minä kertomassa saamelaiskäräjien toiminnasta.

Ja jottei talviset työpäivät jäisi lyhyiksi, olen useampana iltana saanut tilaisuuden vetää tarinatuokioita pääasiassa saksankielisille ryhmille. Monta hauskaa hetkeä on tämänkin talven aikana vietetty mm. Hotelli Kultahovin kabinetissa.



Parivaljakko, kuukkeli ja minä, vedämme tarinatuokiota pääasiassa kahdesta teemasta. Kuksasta karvakenkään -illassa tutustutaan luonnonmateriaaleihin ja niiden käyttöön perinteisissä käsitöissä; astioista (kuksa = perinteinen puinen juomakuppi)  vaatetukseen mm. poronkoipinahoista valmistettuihin karvakenkiin.

Mukanani tuon asiakkaille hypisteltäväksi paljon vanhoja esineitä, jotka kertovat omaa kieltään tekijöiden taidosta muokata luonnosta löytyviä materiaaleja käytännöllisiksi ja kauniiksi tarve-esineiksi.
















Ilta ei ole pelkkää tarinointia. Asiakkaat pääsevät myös itse töihin. Tuokion päätteeksi heillä on omin käsin näperrelty poronnahkainen pussukka, johon voi säilöä muistoja Lapin matkalta.


Toinen valtavasti mielenkiintoa herättävä tarinoiden aihepiiri on mytologia. Tuokion aikana tulevat tutuksi niin maahiset kuin voimalliset samaanit, tuulenkauppiaat, pyhät seitapaikat ja luonnonjumalat.




Ja miten se kuukkeli sitten tähän liittyy? No siksi, että olemme samansieluisia ystävyksiä. Kuukkeli hakeutuu metsässä kulkijoiden seuraan ja minä kuljen myös sinne, missä matkailijat ovat ja missä haluavat tarinoita kuunnella.

Niin ikimuistoisia ja ihania kuin nämä kaikki kohtaamiset ovatkin olleet, on hyvä saada vähän taukoa. Kun on reilut kolme kuukautta höpöttänyt aamusta iltaan, niin on kerrassaan ihanaa vetäytyä omiin oloihinsa neljän seinän sisälle. Työhuone ja käsityöt ovat oivallista vastapainoa sosiaalisesti vilkkaille talvikuukausille. Monena päivänä nautin vain hiljaisuudesta ja siitä, että näkee illalla mitä päivän kuluessa on saanut aikaiseksi.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Taidon ja käsityön viikko


Taitojärjestön organisoimaa Taidon ja käsityön teemaviikkoa vietetään vuosittain huhtikuussa sillä viikolla, jolle osuu 14.4. eli Taito-nimen nimipäivä. Taito- ja käsitykeskukset eri puolilla Suomea järjestävät monenlaisia käsityötapahtumia ja lyhytkursseja. Viikon tarkoituksena on nostaa käsityön arvostusta ja innostaa ihmisiä käsillä tekemiseen.


Vuoden 2016 Taidon ja käsityön viikon  teemana on mosaiikki.

Kädentaitojen ylläpitäminen on jo sinällään tärkeää, mutta lisäksi käsillä tekemisellä on todettu edistävän monin tavoin terveyttä.

Nykyinen älypuhelimen hipelöinti tai tietokoneen hiiren liikuttelu eivät ole riittävän suuria käden liikkeitä tuodakseen samoja hyötyjä kuin käsien käyttö vaikkapa kutomiseen, nikkarointiin, takomiseen tai leipomiseen.

Itä-Suomen yliopiston käsityötieteen professori Sinikka Pöllänen toteaa OP Taloudessa artikkelissa muun muuassa, että "Käsitöiden tekeminen on Suomen suosituin harrastus. Niiden parissa rentoudutaan, ystävystytään ja käsitellään murheita. Käsitöiden tekeminen laskee tutkitusti verenpainetta ja sydämensykettä."

Suurten joukkojen suosikin, neulomisen, on mm. todettu parantavan muistia ja käsitöihin uppoutuminen voi myös kohottaa masentuneen mielialaa. Ranskalaistutkijoiden mukaan neulominen alentaa dementiariskiä.

Käsitöiden tekemiseen on aina sisältynyt runsaasti ns. hiljaista tietoa. Se on ollut perinteisesti niin itsestään selvä osa ammattitaitoa ja osaamista, että sitä ei ole pysähdytty sen kummemmin pohtimaan. Hiljainen tieto on alkanut saada huomiota osakseen vasta, kun se on joutunut uhatuksi käsityöläisammattien vähentyessä ja muuttuessa. Sen merkitys on noussut esille erityisesti siinä tilanteessa, kun jollekin alalle on alettu suunnitella muodollista koulutusta.



Taidon ja käsityön viikon viettoon ovat tervetulleita kaikki! Siksi Jussakan facebook-sivulta löytyy viikon jokaisena päivänä julkaisu, johon myös sinä voit kommentoida ajatuksin ja kuvin omaa suhdettasi käsitöihin.

Olen kovasta iloinen siitä, että monille rakas harrastus, käsityöt, ovat minulle ammatti ja toimeentulon lähde. Suomesta löytyy runsaasti alansa osaavia ja luovia ammattikäsityöläisiä. Useat meistä ovat jäseninä Suomen käsityöyrittäjät ry:ssä, joka omalta osaltaan pyrkii edistämään suomalaisen käsityön asemaa ja arvostusta.
Käsityöläisen leipä ei ole leveä, mutta sitävastoin saan tehdä päivittäin työtä, joka tekee minut onnelliseksi.


Mukavaa Taidon ja käsityön viikkoa kaikille!

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Kiireetön aamu on luksusta

Olin jo kokonaan unohtanut, miten ihanalta tuntuu istua kaikessa rauhassa pöydän ääressä ja syödä aamupalaa. Kiireisen talvisesongin aamuina sitä tottui syömään puuronsa seisten tai heittelemään suuhunsa palan ja toisen kaiken muun lähtötouhun lomassa.




Valitsin levyhyllystä unohduksiin jääneitä aarteita. Amerikkalaisen musikaalisäveltäjä Jerry Bockin
 "Fidler on the roof" (Viulunsoittaja katolla) piti soittaa parikin kertaa. Sheldon Harnickin sanoitukset sopivat hyvin aamuuni.




 Yubby dibby dibby dibby dibby dibby dibby dum.
All day long I'd biddy biddy bum.
If I were a wealthy man.
I wouldn't have to work hard.

Rikas mies (nainen) jos oisin, ei tarvitsisi tehdä niin paljon töitä. Ei sitä tarinoimalla ja käsitöitä tekemällä pääse rikastumaan vaikka paahtaisi kuinka pitkää päivää kuukausi toisensa jälkeen putkeen. Tärkeintä on, että saa tehdä asioita, joista pitää.


Kelta- ja punasipulin kuorilla sekä saframilla värjättyjä munia.



Kello käy jo yli yhtätoista (tosin viime yönä siirryttiin kesäaikaan eli ei se vanhaa aikaa ole vasta kuin päälle kymmenen). Kahvia on mennyt pari kupillista, ajatuksia ajateltu ja on ollut aikaa leikkiä Uldankin kanssa. Aivan ihanaa joutilaisuutta.




Pitäisi oppia useammin vain olemaan. Ilman, että koko ajan takaraivossa raksuttavat tekemättömät työt. Otan nyt ainakin kaiken irti tästä pääsiäisaamusta kun kerran heittäydyin oloneuvokseksi. Ja kyllä minä nautin!

Sunrise, sunset
Sunrise, sunset
Swiftly fly the years
One season following another
Laden with happiness and tears

Päivät ja vuodet kuluvat vähemmälläkin hössäämisellä ja aivan liian nopeasti. Kumpa minä muistaisin tämän vielä huomennakin.




Leppoisaa ja iloista pääsiäistä kaikille!