lauantai 4. helmikuuta 2017

Hullaantuneena suomalaisiin raitoihin


Pari vuotta sitten rupesin etsimään tilkkuja ja ylijäämäpaloja suomalaisista kansallispukukankaista. Syynä oli 2018 alkuvuodesta avattava näyttely, johon oli suunnitellut heimoaiheisen teoksen. Sain haalittua tilkkuja useilta tahoilta ja pari käyttökelvottomaksi kulahtanutta kokonaista pukuakin tarttui haaviini. Kiitos kaikille asianosaisille avustanne!


MULTIFORMES - tarinallisia taidekäsitöitä Lapista näyttelyyn tulossa oleva Heimojen tanssi -teos työpöydällä suunnitteluvaiheessa.

Teos on nyt lähes valmis ja sen yhteyteen tuleva muukin reksvisiitta koossa. Kangastilkut jäivät kuitenkin levälleen  työhuoneeseeni. En yksinkertaisesti raaskinut pakata niitä pois kun ne vaan ovat niin ihastuttavia. Hipelöin aina välillä kangaspaloja ja ihailin niiden värikkäitä kuoseja.




Mieleeni tuli kokeilla, mitä kivaa kankaista voisi tehdä. Näin syntyivät mm. Jussakan kansallispukukankaiset riipukset. Laitoin riipukset poronnahkaiseen nauhaan ja hopeaketjussakin ne ovat tosi kivan näköisiä.

 

Suomalaiset raidat ansaitsevat mielestäni tulla käytetyksi ja nähdyksi muuallakin kuin puvuissa. Olen aina ihaillut esimerkiksi virolaisten taitoa hyödyntää omaa kansanomaista käsityöperinnettä nykyaikaan siirrettynä. Heillä pukujen kuosit ja kirjonnat näkyvät niin vaatesuunnittelijoiden tuotoksissa kuin vaikkapa sisustustuotteissa.



Etnowerk Külluslikud Etnokudumid
OÜ Olgitex-rahvuslikud puuvillased triibukangad


Sähköpostia valtioneuvoston kansliasta

Pari päivää sitten sain valtioneuvoston kansliasta sähköpostia, jossa ilmoitettiin Jussakan kansallispukukankaisten riipusten tulleen hyväksytyksi ehdokkaaksi 100 hyvää Suomesta -tuotteeksi. Voi, miten riemastuttavaa!


Ehdolle hyväksytyt tuotteet ja palvelut tulevat yleisön äänestettäviksi 15.2. alkaen. Silloin nopeus on todellakin valttia, sillä vain 100 ensimmäiseksi vähintäin 100 ääntä kerännyttä ehdokasta saa oikeuden käyttää virallista Suomi Finland 100-tunnusta. Toivottavasti Jussakan kansallispukukankaisille riipuksille ropisisi tarvittavan äänimäärän ja ne saisivat kunnian olla yksi Suomen juhlavuoden tuotteista.



maanantai 5. syyskuuta 2016

Yrittäjän päivä aamusta iltaan

Julkaisin tämän päivän aikana Jussakan fb-sivulla jonkinlaista tapahtumaraporttia työpäivästäni. Yrittäjän päivän merkeissä halusin kertoa yhden yrittäjän yhdenlaisen päivän sisällöstä.

Monissa tutkimuksissa on tiettävästi todettu, että yrittäjyyskin on periytyvää. Meidän perheessämme se ainakin pitää paikkansa. Isäni oli yrittäjä, minusta ja veljestäni tuli yrittäjiä. Ja vaikka kuinka ajattelin toisenlaisen työn tuovan vähemmän pään vaivaa, niin tyttärestänikin tuli yrittäjä. Osaava, ahkera, asiaansa paneutuva ja ansaitusti arvostusta nauttiva alansa ammattilainen. Olen hänestä erittäin ylpeä.

Meillä  kaikilla, veljelläni, tyttärelläni ja minulla oli ennen yrittäjäksi ryhtymistä työkokemusta vieraan palveluksessa.

Yrittäjyydessä on puolensa ja puolensa. 1990-luvun alun lama koetteli minuakin rajulla kädellä. Tiedän, mitä on viettää unettomia öitä miettien, mistä rahat seuraaviin maksuihin. Rähmältäni nousin kuitenkin ensin varovasti polvilleni ja lopulta takaisin jaloilleni.

Kaduttaako yrittäjäksi ryhtyminen? Ei kaduta. Rakastan työtäni ja kuten eräs ystävättäreni sanoi, ei kohdallani taida oikein voida puhua työstä, vaan enemmänkin tavasta elää.

Tässäpä koottuna vuoden 2016 Yrittäjän päiväni.


Hyvää huomenta! Almanakassa lukee, että tänään on Yrittäjän päivä. Minäpä yritän kertoa minkälainen tämän yrittäjän yksi työpäivä on. Ja niitä on viikossa sitten yleensä 7 enemmän ja vähemmän erilaista tai samanlaista.
5.30 aamukahvilla. Lammen päällä leijuu usva ja lämpömittarin lukema on karvan verran plussan puolella. Mukavaa päivää vaan kaikille yrittäjille ja muillekin kansalaisille!


Yrittäjän päivä klo 6.30 - 9.00
Kasvivärjättyjen lankojen viimeistelyä myyntiä varten ja omaan käyttöön. Sivussa vilkuilin Ylen aamu-TV:stä lähinnä säätiedoitusta, jos vaikka iltapäivästä pääsisi laittamaan värjäyspatoja tulille. Nyt sähköpostit ja mietitään mille sitä seuraavaksi ryhtyisi.



Yrittäjän päivä klo 10.00 - 11.20
Rytmi-riipuksen käsittelyssä. Nahkanauhojen valmistamista, rasioiden tarroittamista ja korujen laittoa rasioihin. Huomenna pitäisi saada vietyä riipuksista täydennystä Siida shopiin Siida - Saamelaismuseo ja luontokeskus. Homma jäi pahasti kesken kun tuli nälkä.
Yrittäjän päivä klo 11.20 - 12.00
Lounastauko. Pikaruokaa wokkipannulla. Minä jopa oikein istuin syömään. Olen yrittänyt käskyttää itsenäni lounaan syömiseen vaikka kuinka olisi kiire.


Yrittäjän päivä klo 12.00 - 15.30 Muutama tarjouspyyntö, pari tilausta, jokunen lasku kirjoitettu, sometettu.... Yllättävän paljon aikaa kuluu kaikkeen sellaiseen, josta ei juuri näy työn tulosta. Tähän hurahti melkein kaksi tuntia.
Aamupäivällä kesken jäänyt Rytmi-riipus savotta hoidettu luovutuskuntoon.
Pari kuivurillista värjäyssieniä ja muuta kivaa viimeistelty säilytykseen ja uusi satsi saatettu kuivuriin. Taas hurisee!
Nyt klo 15.30 on se ns. lakisääteinen kahvitauko, jota vietän tätä kirjoittamalla. Vieressä mukillinen hyvää vaniljakahvia (juu, tiedän, ettei tietokoneen luo saisi tuoda juomia).


Yrittäjän päivä klo 16.00 - 18.20
Sain laitettua alulle yhden triptyykin kelokehykset. Viiden jälkeen meni sitten puolisen tuntia taas syöpöttelyyn.

Nyt olisi vielä suunnitelmissa muutama materiaalitilauksen teko ja jotakin pientä niiden lisäksi. Tavoitteena olisi ehtiä nojatuoliin puoli yhdeksän uutisiin mennessä. Siinä sivussa voi näprätä jotakin, jos sopivasti sattuu käsille.
Näissä merkeissä hurahti tämä Yrittäjän päivä.

Tavoite ei ihan toteutunut, mutta tuleehan ne kymppiuutisetkin. :) Ja huomenna on uusi päivä.


perjantai 2. syyskuuta 2016

Variaatioita väripadoista





Tänään tulilla ei ollut kuin neljä keittoastiaa; rautapata, saunan muuripadan sisus ja kaksi alumiinikattilaa. Lopputuloksena oli kuitenkin melkoinen sävyjen valikoima. Samasta kattilasta nousi useita muunnelmia, riippuen käytetystä langasta. Värin lähteenä olivat sudenkääpä, verihelttaseitikki, sipulinkuoret ja sekoitus kokenillia ja punapuuta.

Päivä oli sään puolesta mitä parhain. Ehkä viimeinen tai ainakin viimeisiä värjäyspäiviä, jolloin aurinko paistoi ja oli sen verran lämmintä, etteivät sormet kohmettuneet.

Saunanpadassa oli edellisenä päivänä keitetyt sudenkäävät. Kauhoin suurimman osan sienistä pois liemestä ennen värjäämistä. Lankoina oli Pirtin kehräämön 100 % suomenlampaan villa luonnonvalkoisena ja vaaleanharmaana. Toisena lankana silkkivillasekoite, jossa on 52 % silkkiä ja 48 % villaa.


Variaatioita sudenkääpäliemestä; alhaalla vasemmalla silkkivilla, oikealla valkoinen villalanka. Yläpuolella jälkiväristä kaksi pohjaväriltään erisävyistä silkkivillaa ja vaalenharmaa villa.



Variaatioita verihelttaseitikkiliemestä; alhaalla vasemmalla silkkivilla, oikealla valkoinen lampaanvilla. Ylhäällä vasemmalla jälkivärissä silkkivilla, vaaleanharmaa ja valkoinen lampaanvilla.


Sipulinkuoret oli keitetty ja värjääminen tapahtui vanhassa valurautapadassa. Puretteena aluna 5% ja viinikivi 5 %. Rautapadasta luonnostaan irtoava rauta on omalta osaltaan vaikuttamassa värisävyihin ja toimii myös osapuretteena.



Variaatioita sipulinkuoriliemestä; alhaalla vasemmalla silkkivilla, vaaleanharmaa villa ja valkoinen villa. Ylhäällä samasta liemestä jälkivärjäys. Vasemmalla silkkivilla, vaaleanharmaa ja valkoinen lampaanvilla.


Neljännessä kattilassa oli vanha liemenpohja, jota jatkoin kokenillilla ja ripauksella punapuuta. Puretteena aluna 10 % ja viinikivi 5 %.
Variaatioita yhdistelmäliemestä; vasemmalla silkkivilla, valkoinen lampaanvilla ja vaaleanharmaa villa.




Kuten kuvista näkyy, muutamalla väriliemellä syntyi komea sävyjen kirjo muuttamalla ainoastaa lankalaatua ja langan väriä. Käyttämäni villalanka on kampalankaa. Monet värjäävät mielummin karstalankaa, koska siinä on kuitujen päitä tiuhemmassa ottamassa vastaan väriä eli karstalanka värjääntyy paremmin kuin kampalanka.

Kaikista voimakkaimman värin saa yleensä superwash käsiteltyyn lankaan. Käsittelyn kemikaalit muuttavat langan ominaisuusia ja siksi sen imasee eniten väriä.

Joten näistäkin väriliemistä olisi saanut vieläkin enemmän muunnelmia, jos olisi käyttänyt materiaalina usemman värisiä ja laatuisia lankoja.

Ihana sää teki sellaisen kepposen, että viimeiset vyyhdit jouduinkin sitten huuhtelemaan rankassa vesisateessa.












tiistai 30. elokuuta 2016

Moni saa värinsä helpommalla


Tuli mieleeni Matti Eskon laulu "Mä oon rekkamies... vaikka moni saa puuronsa helpommalla". Sanoitusta vähän muuttamalla saisi laulun "Mä oon luonnonvärjäri...vaikka värejä saa helpommalla". 

Lankakaupojen hyllyt notkuvat ihastuttavan värisiä, teollisesti värjättyjä lankoja. Ei tarvitse kuin päättää mikä miellyttää. Olen värjännyt lankoja käsin esimerkiksi happoväreillä. Sekin on kivaa puuhaa, antaa tilaa mielikuvitukselle ja kokeilunhalulle. Lisäksi värjääminen on helppoa ja suhteellisen nopeaa.

ColorOda langat ovat Jussakan käsinvärjättyjä lankoja.

Miksi värjätä itse ja vieläpä luonnonväreillä? Syitä saattaa löytyä moniakin. Omalla kohdallani on varmaan vain todettava, että kun parikymmentä vuotta sitten menin kerran kokeilemaan luonnonväreillä värjäämistä, niin siihen syntyi parantumaton riippuvuus.

Jokainen vähänkään kasvivärjäystä kokeillut tiettää, että kyseessä on vaarallisen koukuttava harrastus/työ.
Huolimatta siitä, että se vie tolkuttomasti aikaa, on sotkuista ja jopa kallista.

Värinlähteitä voi hankkia ostamalla, mutta iso osa koko iloa on se, että kerää itse luonnosta kasvit ja sienet.
Ihan pikkuhommasta ei kuitenkaan ole kyse. Karkeasti voi sanoa, että yhden 100 g lankavyyhdin värjäämiseen tarvitaan kilo värinlähdettä.





Ajatellaanpa vaikka hienoa oranssia väriä antavia verihelttaseitikkejä (Cortinarius semisanguineus). Kiloon mahtuu melkoinen määrä näitä pieniä sieniä, joiden lakin halkaisija on 2 - 8 cm.

Värin irroittamiseen keittämällä menee ainakin tunti, ja huomasin tässä viimeksi, että motti polttopuita hupenee yllättävän nopeasti. Kulupuolelle on lisättävä myös puretusaineet eli aineet, joiden avulla väri saadaan kiinnittymään kuituihin. Tosin luonnosta löytyy myös puretukseen sopivia kasveja kuten vaikkapa oksaalihappoa sisältävä suolaheina ja kasvimaalta raparperi.

Lankojen värjäämiseen sitten seuraava tunti. Sen päälle pesu, huuhtelu, kuivaus, vyyhdin siistiminen ja mahdollisesti vyöttäminen myyntiä varten.

Hyvänä sienivuonna, kuten nyt, on kerättävä yli tämän värjäilykauden tarpeen - huonojen aikojen varalle. Kuivuri on surissut yötä päivää, sillä viimeiset kuivatut verihelttaseitikit jouduin käyttämään mennä syksynä japanilaisen TV-ryhmän iloksi. Luonnosta löytyi juuri ja juuri rekvisiitaksi tuoreita sieniä.





Reilu pari kiloa tuoreita verihelttaseitikkejä kutistuu kuivurissa n. 250 grammaan. Sillä saa värjättyä kolme, neljä 100 g vyyhtiä voimakkaan oranssiksi ja muutaman vyyhdin hennompaa sävyä jälkivärjäyksessä.



Värjäyssienet säilyvät kuivattuina vuosia. Vas. kokonaisia verihelttaseitikkejä, keskellä sienten jalkoja ja oikealla yksinomaan  lakkeja.















Oikein kun rupeaa laskemaan, niin eihän tässä ole mitään järkeä - ainakaan taloudellisesti.
Teollisesti tuotetun lankakerän saa muutamalla eurolla. Kasvivärjätyn langan tekemiseen menee runsaasti vettä (minulla se tulee sähkövoimalla järvestä), apuaineita, pesu- ja huuhteluaineita, etikkaa, mahdollisesti ostettuja värinlähteitä, itse lankaa, polttopuita, kaasua tai sähköä, pikkutarvikkeita, lankavyötteitä.... värjärin tuntipalkkaa ei edes toimita laskea. Niin, ja jos luonnonvärjättyjä lankoja valmistaa myyntiin, tuleehan siitä maksettavaksi vielä arvonlisäveroakin 24 %.

Tämän kaiken asiaan tutustuneet tietävät. Teille, jotka ette ole luonnonväreillä värjäämiseen vielä perehtyneet, tämä antanee jonkinlaisen osviitan siitä, miksi kasvivärjättyä lankavyyhtiä ei saa ostettua samalla hinnalla kuin lankakerän marketin hyllyltä.






Kaikesta huolimatta voi lämpimästi suositella lankojen värjäämistä kerrassaan mahtavaksi harrastukseksi. Tähän kuitenkin vakava varoituksen sana. Jos annat luonnonvärjäämiselle pikkusormesi, se vie mahdollisesti koko käden. :)


Kasvivärjätyt langat ovat suomalaista käsityötä.






sunnuntai 21. elokuuta 2016

Elokuu on hienoa aikaa





Päättymässä olevan viikon säät täällä ylisessä Lapissa eivät todellakaan jättäneet toivomisen varaa. Aurinko on paistanut aamusta iltaan ja lämmintä ollut lähemmäs 20 astetta. Viikon työsuunnitelmakin osui nappiin. Juuri nämä päivät oli varattu lankojen värjäämiseen.


Padat tulille ja töihin. Kymmenen kiloa Pirtin kehräämön 100 % villalankaa odotti säkeissä. Käytän värjäämiseen kampalankaa vaikkakin väri ottaa yleensä paremmin karstalankaan. Kampalanka on kuitenkin lopputuotteissa miellyttävän pehmeä.




Keltasipulin-, avocadon- ja punasipulinkuoret pääsevät keittiöstä kompostin sijasta värikattiloihin. Langat ovat kaikissa tämän kertaisissa värjäyksissä luonnonvalkoisia ja harmaita. Puretteena olen käyttänyt pääasiassa alunan ja viinikiven yhdistelmää. Vihreät värit keltasipulinkuorista ovat vanhan rautapadan ansiota.




Hyviksi havaitut sudenkääpä ja verihelttäseitikit eivät petä milloinkaan. Paitsi viime vuonna, kun ne loistivat poissaolollaan. Nyt sitä vastoin vaikuttaa olevan näiden molempien osalta satoisa syksy. Sudenkäävästä tein kolme keittoa. Kokeilin Anna-Karoliina Tetrin Sienivärjäys -kirjassaan ohjeistamaa kaksoisvärjäystekniikkaa sudenkääpiin. Ensimmäisessä keitossa emäksinen liemi, sitten hapan ja viimeiseen lisäsin ripauksen kuparia. Verihelttaseitikit on puretettu samanaikaisesti alunalla ja viinikivellä.




Ulkomaisista kasviväreistä keittelin annattoa, indigoa, sinipuuta ja punapuuta. Indigolla värjääminen on oma lukunsa, mutta muut langat on puretettu samanaikaisesti alunalla ja viinikivellä. Sini- ja punapuu ovat niin voimakkaita värinlähteitä, että samasta kattilasta tuli hyvinkin kolme eri vahvuista sävyä. Siniseen väriin ihastuneiden kannattaa tehdä tuttavuutta myös Suomessa kasvatettavaksi sopivan värimorsingon kanssa.




Kaksi minulle uutta tuttavuutta pääsivät värikattiloihin, kiitos Pohjois-Norjassa reissanneen värjärituttavan, jolta sain tuliaisiksi saniaisia ja rakkolevää. Saniaisliemessä kävivät alunalla esipuretetut, valkoinen ja vaaleanharmaa vyyhti. Rakkolevää keittelin hyvän tovin ja liemi oli todella vahvaa, punaisen ruskeaa. Langat olivat alunalla esipuretettuja. Tulos oli liemen väriin nähden melko vaatimaton. En vielä kuitenkaan anna periksi. Levät ovat nyt toistamiseen padassa kiehumassa soodalla terästettynä. Katsotaan mitä keitoksesta aikanaan nousee.




Tämän syksyn haasteeksi olen ottanut puumaiset, kovat orakkaat. Niiden tunnistamisessa minulla on suuria aukkoja tiedoissa. Olen jo monena vuonna harmitellut tätä osaamattomuuttani, sillä mäntykankaat ovat pullollaan kaikenlaisia orakkaita. Niitä on useimmiten lähes rajattomasti, joten kerääminen olisi helppoa. Saas nähdä, miten selätän tämän haasteen. Riihivillan blogissa on mielenkiintoista tietoa orakkailla värjäämisestä.





Nyt sunnuntaina tätä kirjoittaessani huomaan yllättäen, että päivän väri on harmaa. Vettä sataa, mutta antaa sataa. Kosteus kasvattaa metsässä odottavia sienten alkuja ja nostattaa pintaan vielä runsaasti uutta satoa.



sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Minun kaunis maailmani

 
Äitienpäivää on kiva viettää ihan itsekseenkin kun tietää, että lapset ja lastenlapset maailmalla ovat turvassa ja voivat hyvin. Olen nauttinut omassa kuplassani olemisesta, omassa kauniissa maailmassani.

Lisää kuvateksti
Aamukahvit eivät tulleet sänkyyn, mutta tarjoilin ne kuten myös lounaan itselleni aurinkoiselle terassille. Koko päivää ei kuitenkaan voi ihan jouten olla. Ajattelin tehdä juhlapäivän kunniaksi jotakin kivaa. Se tarkoitti, että hain esille nahkoja ja värejä. Minä sitten nautin värien kanssa puuhailusta.



Illansuussa lähdettiin karvakaverin kanssa katselemaan jäätilannetta. Kyllä sinne kohta (?) pääsee uimaan. ;) Vesilinnut ainakin olivat jo löytäneet sulapaikkoja.



Lammen rannalta kaarrettiin mäntykankaalle. Miten ihanan helppoa ja selkeää maastoa kuljettavaksi. Minne silmänsä kääntääkään, niin aina näkee jotakin kaunista ja mielenkiintoista.



Ihana auringonpaiste kruunasi kaiken ja sai juuri heräämässä olevan luonnon värit hehkumaan. 
Sielu lepää ja mieli rauhoittuu. Tämä on kansanterveystyötä parhaimmillaan - ja edullisimmillaan. Tätä kaikkea ei voi olla rakastamatta!

Luonnon itse tekemää  "riimukirjoitusta" ja uskomattoman hienoja värisävyjä.

Kohtasimme myös metsäkoiran. Metsässä saattaa tulla vastaan  Staalon (jättiläisen) kiiluvasilmäinen ja ärisevä koira, mutta tämä ei ollut se. Varsin säyseä yksilö, suostui kuvattavaksi, ja halusi palata meidän kanssamme kotiin. Taitaa olla vähäruokainen, joten antaa sen asettua taloksi.



Äitienpäiväterveiset minun kauniista maailmastani! :)

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Lumen alta paljastuu yhtä ja toista

Paksu valkoinen peite on piilottanut alleen kaiken useiden kuukausien ajan. Tänään pääsin ensimmäistä kertaa tutkimaan lumen alta paljastunutta pihametsää. Olipa taas ihanaa kuljeskella vielä jäisen lammen rantaa ja lumettomassa maastossa puiden lomassa.



Linnunpöntöt odottavat asukkejaan ja niistä ei taida olla puutetta sen päiväisen konsertin perusteella, jota minulle illansuussa esitettiin. Remonttireiskallekin olisi töitä tai ehkä paremminkin uudisrakentajille. Yksi vanha pönttö oli pudonnut myrskytuulien riepottamana tai oravien temmellyksen takia alas. Voisi kai sitä ilmoittaa nuo asumukset Miljoona linnunpönttöä - projektin rekisteriin. Jos vielä ehtisi ennen kiivainta pesimäkautta hankkia muutaman uuden olemassa olevien lisäksi.




Katso etäälle, katso lähelle, katso ylös, katso alas... Joka puolella on jotakin kaunista ja mielenkiintoista nähtävää. Ensimmäisellä talven jälkeisellä tarkistusreissulla kului paljon aiottua enemmän aikaa.




Onkohan se iän karttuminen vai mikä lie, kun vanhassa ja rapistuneessa rupeaa näkemään aina vaan enemmän jotakin viehättävää. ;)  Kulunut, ruosteinen, epätäydellinen näyttäytyy persoonallisesti kauniina ja  puhuttelevana. Kaikenlaisella vanhalla on tarinoita kerrottavanaan - vaikka ne syntyisivätkin vain katsojan mielessä.



Punaisen lelukettu oli jälleen viettänyt talvensa hankien alla ja sen löytymisestä lumien sulamisen aikaan on muodostunut jo perinne. Viime keväänä oli sama juttu ja taas se nökötti metsässä odottamassa omistajaansa. Karvakaverille lelun löytyminen taisi olla yksi retken kohokohdista.