Moni saa värinsä helpommalla

Tuli mieleeni Matti Eskon laulu "Mä oon rekkamies... vaikka moni saa puuronsa helpommalla". Sanoitusta vähän muuttamalla saisi laulun "Mä oon luonnonvärjäri...vaikka värejä saa helpommalla". 

Lankakaupojen hyllyt notkuvat ihastuttavan värisiä, teollisesti värjättyjä lankoja. Ei tarvitse kuin päättää mikä miellyttää. Olen värjännyt lankoja käsin esimerkiksi happoväreillä. Sekin on kivaa puuhaa, antaa tilaa mielikuvitukselle ja kokeilunhalulle. Lisäksi värjääminen on helppoa ja suhteellisen nopeaa.

ColorOda langat ovat Jussakan käsinvärjättyjä lankoja.

Miksi värjätä itse ja vieläpä luonnonväreillä? Syitä saattaa löytyä moniakin. Omalla kohdallani on varmaan vain todettava, että kun parikymmentä vuotta sitten menin kerran kokeilemaan luonnonväreillä värjäämistä, niin siihen syntyi parantumaton riippuvuus.

Jokainen vähänkään kasvivärjäystä kokeillut tiettää, että kyseessä on vaarallisen koukuttava harrastus/työ.
Huolimatta siitä, että se vie tolkuttomasti aikaa, on sotkuista ja jopa kallista.

Värinlähteitä voi hankkia ostamalla, mutta iso osa koko iloa on se, että kerää itse luonnosta kasvit ja sienet.
Ihan pikkuhommasta ei kuitenkaan ole kyse. Karkeasti voi sanoa, että yhden 100 g lankavyyhdin värjäämiseen tarvitaan kilo värinlähdettä.

Ajatellaanpa vaikka hienoa oranssia väriä antavia verihelttaseitikkejä (Cortinarius semisanguineus). Kiloon mahtuu melkoinen määrä näitä pieniä sieniä, joiden lakin halkaisija on 2 - 8 cm.

Värin irroittamiseen keittämällä menee ainakin tunti, ja huomasin tässä viimeksi, että motti polttopuita hupenee yllättävän nopeasti. Kulupuolelle on lisättävä myös puretusaineet eli aineet, joiden avulla väri saadaan kiinnittymään kuituihin. Tosin luonnosta löytyy myös puretukseen sopivia kasveja kuten vaikkapa oksaalihappoa sisältävä suolaheina ja kasvimaalta raparperi.

Lankojen värjäämiseen sitten seuraava tunti. Sen päälle pesu, huuhtelu, kuivaus, vyyhdin siistiminen ja mahdollisesti vyöttäminen myyntiä varten.

Hyvänä sienivuonna, kuten nyt, on kerättävä yli tämän värjäilykauden tarpeen - huonojen aikojen varalle. Kuivuri on surissut yötä päivää, sillä viimeiset kuivatut verihelttaseitikit jouduin käyttämään mennä syksynä japanilaisen TV-ryhmän iloksi. Luonnosta löytyi juuri ja juuri rekvisiitaksi tuoreita sieniä.

 

Reilu pari kiloa tuoreita verihelttaseitikkejä kutistuu kuivurissa n. 250 grammaan. Sillä saa värjättyä kolme, neljä 100 g vyyhtiä voimakkaan oranssiksi ja muutaman vyyhdin hennompaa sävyä jälkivärjäyksessä.

Värjäyssienet säilyvät kuivattuina vuosia. Vas. kokonaisia verihelttaseitikkejä, keskellä sienten jalkoja ja oikealla yksinomaan  lakkeja.

Oikein kun rupeaa laskemaan, niin eihän tässä ole mitään järkeä - ainakaan taloudellisesti.
Teollisesti tuotetun lankakerän saa muutamalla eurolla. Kasvivärjätyn langan tekemiseen menee runsaasti vettä (minulla se tulee sähkövoimalla järvestä), apuaineita, pesu- ja huuhteluaineita, etikkaa, mahdollisesti ostettuja värinlähteitä, itse lankaa, polttopuita, kaasua tai sähköä, pikkutarvikkeita, lankavyötteitä.... värjärin tuntipalkkaa ei edes toimita laskea. Niin, ja jos luonnonvärjättyjä lankoja valmistaa myyntiin, tuleehan siitä maksettavaksi vielä arvonlisäveroakin 24 %.

Tämän kaiken asiaan tutustuneet tietävät. Teille, jotka ette ole luonnonväreillä värjäämiseen vielä perehtyneet, tämä antanee jonkinlaisen osviitan siitä, miksi kasvivärjättyä lankavyyhtiä ei saa ostettua samalla hinnalla kuin lankakerän marketin hyllyltä.

Kaikesta huolimatta voi lämpimästi suositella lankojen värjäämistä kerrassaan mahtavaksi harrastukseksi. Tähän kuitenkin vakava varoituksen sana. Jos annat luonnonvärjäämiselle pikkusormesi, se vie mahdollisesti koko käden. :)

Kasvivärjätyt langat ovat suomalaista käsityötä.