Samulin merkkipäivä

Tänään 14. huhtikuuta tulee kuluneeksi 140 vuotta Samuli Paulaharjun syntymästä. Viime viikolla julkaistu Yle Pohjanmaan uutinen havahdutti minut siihen tosiaan, että paulaharjunsa lukeneet eivät välttämättä hoksaa kyseisen herran ja tuotantonsa olevan joillekin melko tuntemattomia.

Kurikan Kampinkylässä 14.4.1875 syntynyt Samuli Paulaharju tunnetaan kirjailijana ja kansanperinteen kerääjänä. Hän syntyi Jaakko Paulaharjun ja Kaisa Sofia Reinikan kahdeksantena lapsena. Valmistuttuaan opettajaksi Jyväskylän seminaarista vuonna 1901 hän hakeutui Viipurin läänin Uudenkirkon Kirstinälään lähelle runonlaulajien seutuja. Sieltä alkoi hänen yli nelikymmenvuotinen keruu- ja tutkimustyönsä, jonka tuloksena kertyi suunnaton, maailman laajimmaksi yhden miehen keräämäksi mainittu kansanperinnearkisto. Hän kuoli Oulussa 6.2.1944. (Kuva ja lainaus: Paulaharju Säätiö)

 

Kansanperinteen kerääjänä Lönnrotin veroinen

Paulaharjun elämäntyö vetää vertojaan  Elias Lönnrotin uralle. Lönnrot edusti edeltävää sukupolvea ja onnistui kuitenkin hankkimaan Kalevalan sekä Kantelettaren runojen keräämisellä enemmän tunnettuutta kuin Paulaharju. Korkean arvostuksen elämäntyöstään ansaitsevat mielestäni molemmat samoin mitoin.

Taitavana kynänkäyttäjänä, etevänä piirtäjänä ja valokuvaajana hän kokosi valtavan elämän-
työn: Sanamuistiinpanoja on noin 65 000, kansantieteellisiä kertomuksia 4 000 sivua ja piirroksia on tuhansia, valokuvia yli 8 000. Kirjoja hän kirjoitti 21, lehtiartikkeleita yli 500.

Paulaharju kulki keruumatkoillaan Karjalasta Kainuun kautta Suomen Lappiin, Kuolan Lappiin, Ruijaan ja Länsipohjaan ja lopuksi Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle. Hän kulki 42 vaellusvuotensa aikana noin 80 000 kilometriä, kävi ainakin 800 paikkakunnalla ja kokosi ennätysmäärän kansantietoutta.

Paulaharju sai professorin arvonimen lokakuussa 1943. (Kuva ja lainaus: Paulaharju Säätiö)

Samuli ja minä - tiivistä yhdessäolon aikaa

Vuosina  2009-2010 vietin runsaasti aikaa herraseurassa, johon kuuluivat mm. Olaus Magnus Gothus, Johannes Schefferus, Karl Nickul, T.I. Itkonen ja Samuli Paulaharju.

Lapin Yliopiston Tarinamestari -koulutuksen kestäessä vierähti tunteja, päiviä, viikkoja ja kuukausia edellä mainittujen herrojen teosten parissa. Oli mahtavaa saada lukea ihan luvan kanssa ja vaikka keskellä päivää, tuntematta omantunnontuskia. Perusteluna oli opiskelu. Silloin lukeminen ei ole pelkästään viihdyttävää ajankulua, joka on poissa tärkeämmästä työstä ja aherruksesta. :)

Kiitos Paulaharjun sekä muiden pohjoisten kansojen tutkijoiden ja kansanperinteen kerääjien sain ylitsepursuavan repullisen tietoa ja tarinoiden aiheita käytettäväksi työssäni matkailijoiden parissa.

Näiden oppien varaan olen rakentanut useita tarinallisia matkailutuotteita kuten näyttötyönä Siidan ulkomuseoalueelle luomani teemaopastuksen Tirron tilalla, Kuksasta karvakenkään -käsityömatkailuohjelman sekä mytologiasta ammentavaan tarinatuokioon.

    --------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Samuli Paulaharjun tuotantoa:
 
Kansatieteellinen kuvaus asuinrakennuksista Uudellakirkolla Viipurin läänissä (1906), Matkakertomuksia Karjalan kankahilta (1908), Kuvauksia Hailuodosta (1914), Kuva tuolta, toinen täältä kautta Suur-Suomen (1919), Kolttain mailta (1921), Lapin muisteluksia (1922), Kainuun mailta (1922), Vanhaa Lappia ja Perä-Pohjaa (1923), Syntymä, lapsuus ja kuolema (1924), Vanha Raahe (1925), Taka-Lappia (1927), Ruijan suomalaisia (1928), Suomenselän vieriltä (1930), Seitoja ja seidan palvontaa 1932, Härmän aukeilta (1932), Tunturien yöpuolta (1934), Ruijan äärimmäisillä saarilla (1935), Kiveliöitten kansaa (1937). Sompio (1939), Rintakyliä ja larvamaita (1943), Kuva sieltä, toinen täältä Kautta Suur-Suomen (1944, 2.korj.p.), Metsän satua ja totta (1945, postuumi)
.
Linkkejä: Paulaharju Säätiö , http://fi.wikipedia.org/wiki/Samuli_Paulaharju