Kylmän ja sateisen kesäkuun viimeisen sunnuntain aamu oli pilivipoutainen. Edellisenä ilta olin jo valmistellut väripatoja odottelemaan seitsemää, kasvivärjäyksestä innostutta vierasta.
Vieraistani viisi oli untuvikkoja kasvivärjäyksen maailmassa, joten aloittelimme päivää kuistilla kahvi- ja teemukien seurassa perusasioiden parissa. Värjättävä materiaali, värin lähde ja puretusaine. Siinä kolme elementtiä, joiden ympärillä tänään hyöritään. Materiaaleista keskityttiin erilaisiin kasvivärjäykseen soveltuviin proteiinikuituhin ja niiden sekoitteisiin. Mukanaan värjärit olivat tuoneet monelaisia lankoja; Virtain villan ja Pirtin Kehräämön 100 % suomenlampaan villaa, sekoitelankoja kuten 7-veljestä ja Nallea sekä monenlaisia "arvoituksia" - lankoja mm. mummolan kätköistä, joiden laatua ei ihan varmaksi tiedetty.
Värin lähteiksi valittiin Lapin luonnossa tällä hetkellä parhaiten tarjolla olevia tuoreita koivunlehtiä, nuoria maitohorsmia sekä aikaisemmin keväällä kerättyjä lepän käpyjä. Yhteen kattilaan otettiin lisää materiaalia raparperipenkistä ja toiseen keittiöstä sipulinkuoret.
Hommaa riitti; vyyhdittiin lankoja, sekoiteltiin puretteita, päivystettiin lämpötiloja ja liikuteltiin värjättäviä lankoja. Tuntien kokkailujen jälkeen rupesi syntymään valmistakin ja vihdoin päästiin huuhtelemaan jäähtyneitä lankoja.
Se "liian äklö vaaleanpunainen", kaapin perälle jäänyt lankakerä sai uuden, paremmin omistajansa makuun sopivan sävyn, mummolan kätköistä löytyneet langat ottivat hyvin väriä ja oli kiva ihastella sitä, miten erilaisia sävyjä saman kattilan kätköistä nousi.
Kursseillahan on perinteisesti aina otettu yhteiskuva. Niin teimme mekin ja siitä kuvakulmasta, joka osallistujien mielestä oli heille edullisin ;)
Seitsemän tuntia hurahti huomaamatta ja selvisimme vain parilla pienellä sadekuurolla. Lopputulokseen voi milestäni olla oikein tyytyväinen. Nämä kauniit langat löytävät varmasti paikkansa syksyn ja talven käsitöissä. Odottelenkin mielenkiinnolla kuvia valmistuvista töistä.
Yksi mukava värjäyspäivä on nyt takana. Olen usein todennut, että kasveilla värjääminen on sellainen tauti, että jos siihen saa tartunnan, niin toivoa paranemisesta ei ole. Tilanne vain pahenee vuosi vuodelta. Saapas nähdä miten käy nyt mukana olleille ensikertalaisille.
Kaunis kiitos värjäyspäivään osallistuneille! Toivotan teille ja kaikille muillekin mukavia keruureissuja ja mielenkiintoisia värjäyskokeiluja Suomen suvessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti