Seisoin vesisateessa ja vajaan kymmenen asteen lämpötilassa kertomassa austraalialaisille ja hongongilaisille matkailijoille poroista ja elämästä Lapissa. Ei tullut korostettua, että Suomessa vietetään keskikesän juhlan aattoa. ;)
Yhdeksän vuotiaalle lomalaiselle olin luvannut, että jos sää paranee, niin vietämme aattoiltaa nuotiolla. Lämpömittarin elohopeapylväs on juminut koko alkukesän viiden ja kymmenen asteen vaiheilla. Tuulen sekä sateen puolesta säätila on tuntunut lähinnä syksyltä. Kuluneiden viikkojen jälkeen odotukset eivät olleet kovin korkealla. Kun kesästä ei ole ollut tietoakaan, niin sitä on varsin vähään tyytyväinen. Jos ei sataisi. Taivaan siniset tilkut ja auringon pilkistely iltapäivän lopuilla tuntuivat lähes ihmeeltä.
Muutamasta hieman tummemmasta pilvestä huolimatta olimme lomalaisen kanssa toiveikkaita illan suhteen. Haettiin koivunoksia ja valmisteltiin nuotiota. Nelijalkainen kaveri juoksenteli innoissaan mukana ja koristeli korvansa omaan tyylisellään juhannusseppeleellä.
Viimein aurinko näytti meille ihanat kasvonsa. Nuotion loimussa kypsyivät makkarat ja maissit, maisteltiin ensimmäiset uudet potut ja jälkkäriksi lomalaisen toivomuksesta lakritsijäätelöä. Tuleen tuijotellen jutusteltiin Ukko- ylijumalasta, tuulen jumalasta, tuulenkauppiaista ja kodassa asuneista hyvistä hengistä, jotka suojelivat lapsia. Lomalainen kuunteli ja kyseli. Totesi lopuksi, että sinä mummi voisit joskus tulla meidän kouluun kertomaan Lapin tarinoita.
Juhannusyönä saa valvoa - niin oli sovittu. Ennen nukkumaanmenoa
ihmeteltiin vielä aurinkoa, joka köllötteli taivaalla vaikka oli
keskiyö.
Lomalainen, nelijalkainen kaveri ja minä toivotamme kaikille ihanaa mittumaaria!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti