Tästä se alkaa...

 ... metsässä joukseminen. Lumet ovat sulaneet niin pitkälti, että voi lähteä etsimään väripataan laitettavaa. Kovin paljoa ei vielä ole kerättävää, mutta aloitetaan siitä mitä on. Jokirannasta löytyi lepän käpyjä. Nyt ne saavat liota viikon tai pari. Sen jälkeen toiveena olisi ruskeita lankoja. Etelämpänä vikkelimmät ovat jo tainneet saada värinlähteiksi yhtä ja toista vihreää kasvillisuutta. Lapissa niitä saa vielä odotella tovin.

Metsä on paitsi luontoäidin hyvin varusteltu sekatavarakauppa myös paikka, jonne stressinpoikaset karisevat hetkessä. Voi että minä nautin kuljeskelusta joen rantatörmällä ja välillä vanhojen mäntyjen lomassa. Ei tule mieleen heikot taloussuhdanteet eikä paha maailma.

Lepän käpyjen lisäksi keräilin suuresta, kaatuneesta männystä kaarnaa. Ne eivät ole matkalla värikattilaan vaan todennäköisesti idea-asteella olevaan seinätekstiiliin. Aika näyttää millaisen muodon ajatukset saavat.

Kaverikin lepäilee tyytyväisenä metsäreissun jälkeen. On haukuttu oravat ja haisteltu mättäiden keväisiä tuoksuja.