Viho viimeinen pölypesä...

... vai suurta intohimoa?

Kevätaurinko kurkistelee ikkunoista sisään ja paljastaa pyyhkimättömät pölyt. Ja niitä riittää ainakin kirjahyllyssä. Ovatko kirjat menneiden aikakausien jäänteitä, jotka korvautuvat sähköisillä vaihtoehdoilla?
Onko kirjahamsteri minussa jäänyt kehityksen junasta kun aina vaan himoitsen lisää kirjoja?Minulle ei riitä ainoastaan kolme metriä leveä ja kattoon saakka kurottuva kirjahylly. Kirjoja on kaikkialle mihin vain katseensa kääntää.

Missä vaiheessa mopo karkasi käsistä? Tässä kohdin voin varmaan hyvällä omalla tunnolla syyttää sekä perimää että ympäristöä. :) Isäni oli parantumaton vanhojen kirjojen keräilijä ja kirjansidonnan harrastaja.

Riippuvaisen kootut selitykset

 

Olen löytänyt hyviä perusteluja kirjojen haalimiselle. Syitä vanhojen ja uusien opusten hamstraukselle löytyy vaikka kuinka paljon.

1. Kirjojen lukemisella on terveyttä edistäviä vaikutuksia

- Lukeminen vähentää stressiä. Tutkimuksen mukaan kirjan lukeminen voi vähentää stressiä jopa 68 prosenttia, oli kyseessä sitten fiktiivinen romaani tai tietokirja.

- Lukeminen saa aivot pysymään terässä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että mielen pitäminen stimuloituna hidastaa Alzheimerin ja dementian etenemistä. Ajattele lukemista aivojumppana, treenaathan muutakin kehoasi pitääksesi sen kunnossa. Muistiliittokin kehoittaa ihmisiä lukemaan ja keskustelemaan kirjoista muiden kanssa.

- Lukeminen parantaa keskittymistä. Päivät voivat olla hektisiä ja vaatia monen asian hallitsemista samaan aikaan. Jokapäiväinen vartin lukeminen esimerkiksi bussissa tai metrossa ennen työpäivän alkua auttaa aivojasi keskittymään yhteen asiaan kerrallaan.

2. Suuri joukko ihmisiä ei voi olla väärässä

Suomalaisista noin 45 % omistaa yli 100 kirjaa. Ruotsissa ja Norjassa ison kirjaston omistaa 55 % väestöstä ja Virossa sekä Latviassakin on selvästi enemmän kirjahamstereita kuin Suomessa.
Tosin suomalaiset ostavat kirjoja nuukasti. Lähes viidennes omistaa vain alle 25 kirjaa. Luettava haetaan kirjastosta.

3. Joku on nähnyt paljon vaivaa ja sitä pitää arvostaa

 

Ajatelkaa miten paljon hikeä, kyyneleitä ja käsityötaitoa on  vuosisatojen ajan uhrattu kirjojen tekemiseen.
Niihin on kirjoitettu kuolemattomia ajatuksia ja suunnattomia määriä tietoa. Tietysti saman sisällön voi saada kätevästi myös internetistä - tiedän. Kädessä hypisteltävä kirja on kuitenkin parhaimmillaan kuin taideteos ja hieno, perinteisen käsityötaidon näyte.

Minä opin jo lapsena, että kirja on arvokas esine. Sen lehtiä ei saa taitella eikä kirjaa muutenkaan saa kaltoin kohdella. Tästä seuraa se, että jos haluaisin karsia kirjahyllyni sisällöstä jotakin pois, se voi tapahtua vain kirjalle uuden kodin löytämällä. Kirjan laittaminen vaikkapa paperinkeräykseen tuntuu pyhäinhäväistykseltä.

4. Kummipoika tarvitsee nuuskuteltavaa

Jos ei olisi oikeita kirjoja - tässä tapauksessa niitä uusia - niin mitä minun kummipoikani (7v) nuuskuttelisi. Hänelle on suuri ilo uuden kirjan saadessaan nuuhkia sitä ihan vain siksi, kun se tuoksuu uudelle kirjalle. <3



Eiköhän tässä nyt ole jo riittävästi perusteluja kirjojen puolustukseksi. Lisäksi minulla on omasta mielestäni pääasiassa hyödyllisiä, suorastaan elintärkeitä kirjoja. Pari hyllymetriä täyttyy Lappi-aiheisella kirjallisuudella, josta voin ammentaa tarinoita matkailijoille kerrottavaksi. Käsityökirjoja tarvitsen myös työssäni. Jos en ihan välttämättä, niin ainakin kauniita kuvia sisältäviä kirjoja on ihana aika ajoin silmäillä. Saattaa niistä joskus löytyä ideoita myös omiin tuotoksiin.


Olisi kiva päästä kurkistelemaan muiden kirjafriikkien hyllyihin. Mitä kaikkea sieltä löytyisi ja mitä kirjavalikoima kertoisi hyllyn haltijasta?

Ihania pölynkerääjiä, mutta liian vähän aikaa

Ongelma eivät ole kirjat, vaan ajan puute. Pakko tunnustaa, että hyllyt, pöydät, tuolit ja tasot notkuvat kirjoista, joita en ole ehtinyt lukea. Tässä viimeisimmät hankinnat joulu-maaliskuulta. Kolme kirjaa. Se ei ole paljon. Vain yksi kirja per kuukausi.

Suomalaiset käyttävät  kohtuullisen runsaasti aikaa lukemiseen. Jospa itse joskus pääsisin edes tilastolliseen keskiarvoon. Nuorempana kun olin ns. palkkatyössä olivat kesälomat kirjojen kulta-aikaa. Yrittäjanä ei ole liiemmin ollut vapaa-aikoja eikä lukulomia. Luterilaisen kasvatuksen sivutuotteena on myös iskostunut sellainen ajatus, että aina pitää olla tekemässä jotakin, mutta lukeminen ei liene oikeaa tekemistä. Kirja kädessä vaikkapa arkipäivänä saa minussa synnintunnon heräämään. Poikkeuksen tekee opiskelun verukkeella tapahtuva lukeminen.

Pitää varmaan keksiä itselleen jokin opintorupeama tai hankkia lääkäriltä muistisairauksia ehkäisevä hoitokehoitus, jotta voisi ihan luvan kanssa lukea vaikka keskellä päivää. Tätä ajatusta muhittaessa pitänee tyytyä pyyhkimään pölyjä kirjahyllystä.


Edit: Tämän kirjoitettuani löysin Susannan Työhuoneen blogikirjoituksesta heti uuden kirjavinkin Susannan Työhuone - päiväkirja vanhalta rautatieasemalta: Käsitöillä ei elä tai sitten elää