"Perheemme sitoutuu ostamaan 15.3.2015 alkaen vain suomalaisten yritysten tuotteita. Pyrimme erityisesti suosimaan made in Finland tuotteita."
Motivaationa tähän tempaukseen ovat olleet mm. suomalaisten työpaikkojen väheneminen ja oivallus siitä, kuinka merkittävä vaikutus yksittäisen ihmisen ostokäyttäytymisellä on kansantaloudellemme.
Suomalainen yritys ja suomalaiset tuotteet eivät ole sama asia. Tämä tosiseikka on viime aikoina tullut esille kaikissa kotimainen ei olekaan kotimainen -tapauksissa. Samoja asioita on Karoliinakin joutunut pohtimaan. Blogikirjoituksessaan Little mrs Finland: Made in Finland or not? hän tarkastelee perinteisiä suomalaisia brändejä kuten Iittala, Marimekko, Fiskars, Arabia, Artek ja joutuu toteamaan, että läheskään kaikista niiden tuotteista ei löydy made in Finland -leimaa.
Ryhdyin miettimään tällaisen tempauksen toteuttamista. Miten helppoa tai haastavaa se olisi? Päätin rajata tutkimukseni ensi alkuunsa keittiöön ja ruokakaappeihini.
Käytän runsaasti itse poimittuja sieniä, tatteja ja marjoja. Ne ovat kiistatta 100 % suomalaisia, mutta koska niissä ei liiku rahaa, en tältä osin ole tukemassa suomalaisten työpaikkojen säilymistä.
Seuraavaksi otin sattumanvaraisesti muutamia elintarvikepakkauksia ja tutustuin niihin hieman tarkemmin.
Puolikarkeissa vehnäjauhoissa luki alkuperämaana Suomi, punaiset linssit ovat Kanadasta, oliiviöly Espanjasta, kahvisekoituksen raaka-aineet Brasiliasta, Kolumbiasta, Keski-Amerikasta ja Afrikasta. Luomu kaurahiutalepakkauksesta en löytänyt kauran alkuperää eikä hapankorpuissakaan ilmoitettu ovatko ne leivottu suomalaisesta rukiista. Piehingin Marjat Oy:n valmistamassa karpalojauheessa sanotaan tuotteen olevan 100 % luonnon karpaloa, mutta suoraan ei mainita sitä mistä marjat on poimittu.
Ja minä kun luulin olevani kohtuullisen tiedostava ja kotimaisia elintarvikkeita suosiva kuluttaja.
Taannoin tutkistelin kaupassa mm. maissi-herne-paprika -sekoituksen alkuperää. Koska pakkauksessa luki valmistaja, mutta ei sitä mistä sisältö on peräisin käännyin henkilökunnan puoleen. Myymälänhoitaja sanoi tuotteen olevan suomalainen - sen näkee viivakoodin numeroista. Herneet lienevät kotimaan mullissa kasvaneita, mutta en vieläkään saanut varmuutta siihen ovatko paprikat ja maissit kotimassa vai ulkomailla kasvatettuja.
Rakastan kovasti esimerkiksi kookosta, ananasta ja avokadoa. Tiedän, etteivät ne kasva Suomessa. Se on sitten valintakysymys syönkö niitä vai en.
Näyttääkin olevan melko haasteellista yrittää suosia suomalaisia tuotteita. Yritykset kyllä voivat olla täällä toimivia, mutta niiden käyttämät raaka-aineet saattavat tulla maapallon toiselta puolelta. Riittääkö panoksekseni kansantaloudellemme ja suomalaisten työpaikkojen säilymiselle se, että valitsen suomalaisten yritysten tuotteita? Saavatko elintarvikealan työntekijät pitää työpaikkansa vaikkapa sen tähden, että nämä tuotteet pakataan Suomessa. Vai pakataanko?
Tämä aihe taisikin olla jopa kookospähkinää suurempi pala purtavaksi. Taidan ottaa askeleen kerrallaan. Pyrin ostamaan lähellä tuotettuja raaka-aineita ja tutkin entistä tarkemmin myös suomalaisyritysten tuotteiden tuoteselosteet. Lisäksi aion jossakin vaiheessa lähestyä samasta näkökulmasta myös muita kuluttamiseni osa-alueita sekä vaikkapa itse valmistamiani ja tarjoamiani tuotteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti