Värjärin syyhy

Nyt se sitten iski. Pengoin tänään kasvivärjättyjen lankojen hyllyjä. Tarkoituksena oli suunnitella jotakin kivaa tarjottavaksi Käsityökorttelin ETUpäivillä 29. - 31.3. Kesken kaiken alkoivat tutut oireet ilmaantua. Sormet rupesivat syyhyämään väripatojen kimppuun.

Vaan kovasti liian varhain alkoi taas tämä kutina. Värjäyspaikkaa peittää vielä paksu lumivaippa. Taitaa mennä vielä kuukausi jos toinenkin, ennenkuin kattiloiden alle saa viritettyä tulet. Pitkään joutuu värjäri  odottelemaan myös Lapin luonnon heräämistä ja sitä, että maaemo tarjoilee kasveja väriliemiä varten.

Onneksi ensiavuksi löytyy viime syksynä kuivattuja sieniä ja kääpiä. Lisäksi pakasteessa on saavillinen marja-aronioita odottamassa minun kohdallani ensimmäisiä värjäyskokeiluja. Ruokapöydässä - sekä minun että ystävien - on tarjoiltu pitkin talvea avokadoja sangen runsaasti. Kompostin sijasta kaikki kuoret ovat päätyneet pannuhuoneeseen kuivamaan. Avokadon kuorilla värjäämisen suhteen olen myös aivan uuden värilähteen äärellä. Odotan mielenkiinnolla tuttavuuden syntymistä!

Lankojen seuraksi väriliemiin on mukava upotella kaikenlaista muutakin. Jussakan koruissa on monesti kasviväreillä värjättyjä huopapalloja, puuhelmiä sekä poronsarvea ja -luuta. Luonnonväreillä saa kauniita, murrettuja värisävyjä, jotka ovat selvästi pehmeämpiä kuin teollisesti tuotetut värit.

Värjärin syyhy kuuluu varmasti tautiluokituksessa sinne vaikeimpaan päähän. Se uusiutuu vuosittain. Yleensä oireet ilmaantuvat kevään ensi merkkien kanssa samanaikaisesti. Yllä  kuva viime kesän Värjärikillan väripäiviltä Inarista. Uskoisin, että tämä näkymä kertoo kaiken ja saa myös asiaan vihkiytymättömän ymmärtämään, mistä tämä ankara syyhy on syntyjään.