keskiviikko 12. elokuuta 2015

Kemia on mielenkiintoista - enpä olisi uskonut

Koulussa kemia ei lukeutunut lempiaineisiini. Ajattelin tästä oppiaineesta kuten ehkä monesta muustakin ja moni muukin koululainen - tätä minä en koskaan elämässäni tule tarvitsemaan. Enpä olisi uskonut, että vietän päivä tolkulla ja aivan innoissani kemian parissa. Nimittäin luonnonväreillä värjääminen on kemiaa!




Atomit, molekyylit, elektonit, orgaaniset- ja epäorgaaniset aineet, ionit, C, O, H, N, leukovärit, hapan, emäksinen...



Myönnettäköön, että kemian oppien sisäistäminen on edelleen hakusessa ja toimin enemmänkin näppituntumalla. Päätin tässä eräänä päivänä paneutua normivärjäilyn lomassa siihen miten happamuus  (ph < 7) ja emäksisyys (ph > 7) vaikuttavat lopputulokseen.




Hyvänä oppaana tähän teemaan on Anna-Karoliina Tetrin kirja "Sienivärjäys". Siinä on oivallinen luku hänen kehittämästään kaksoisvärjäystekniikasta. Sen idea on, että mm. useat sienet sisältävät monia väriaineita, joista osa liukenee happameen ja toiset emäksiseen liemeen. Näin samoista värinlähteistä voidaan saada useampia eri sävyjä.

Sain Karolta vuosi sitten muutaman pullollisen väriliemiä, joita hän oli käyttänyt kirjaa tehdessään. Ajattelin, että nämä pullot pitää nyt vihdoin saada pois seisoskelemasta.
 




Jostakin pullosta oli nimikyltti kadonnut, mutta nimettömien lisäksi mukana olivat ainakin männynsuomuorakkaasta ja tuoksuorakkaasta keitetyt liemet. Liemissä oli jo värjätty ainakin kerran, osasta oli taidettu otettu jo jälkivärikin.

Värjäsin yhden 100 g vyyhden kussakin liemessä ensin emäksisessä ja sitten happamessa liemessä. Liemiä oli vähäinen määrä, joten ne laimenivat entisestään, koska jouduin lisäämään vettä tarpeellisen nestemäärän saavuttamiseksi. Lopputuloksena sain kauniita, vaaleita lankoja. Kaikista langoista pystyy havaitsemaan eron happamen ja emäksisen liemen välillä.




Sienikausi on edessä ja orakkaita voi poimia hyvin vielä ensilumenkin keskeltä. Jos aihe kiinnostaa suosittelen käymään kirjastossa tai hankkimaan Karon kirjan omaksi. Siinä on kaksoisvärjäystekniikan lisäksi paljon muutakin mielenkiintoista liittyen sienien, kääpien, jäkälien ja orakkaiden käytöön värjäyksessä. Perinteisen keittovärjäyksen lisäksi kirjasta löytyy myös vinkkejä kylmä- ja kontaktivärjäykseen.

2 kommenttia:

  1. Oi tuo on jotain jota täytyy päästä kokeilemaan. Itellä ei oo tiloja oikein, mutta vielä mie tungen itteni johonkin kurssille jossa pääsee värjäämään. Ei sillä et mie saisin niistä langoista mitään tehtyä, mut saisimpa kokeilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurssille osallistuminen on aloittelijalle oikein hyvä ratkaisu. Siellä on tarjolla välineet, aineet ja ohjausta. Voihan niitä sitten hankkia itselleen jos innostus kasvaa ja löytyy olosuhteet, joissa voi värjätä. Mene rohkeasti mukaan kurssille!

      Poista