Kansallispuvun 130-vuotisjuhlien tunnelmissa

Suomalaisen kansallispuvun juhlapäivän merkeissä selailin vanhoja valokuva-albumeja. Kuvat toivat mieleen mukavia muistoja ja totesin, että lapsuudessani kansallispuvut liittyivät kiinteästi erilaisiin tilanteisiin. Muistini mukaan ilman sen suurempaa pönötystä tai sääntöpoliiseja.

Mittumaarina ja muina juhlapäivinä parasta ylle.

Äidin vanavedessä tai pitäisi kai sanoa, että äidin kantamana menin myös tanhuamaan. Taisin olla niin pieni, että heti ensi askeleiden jälkeen seuraavat olivatkin hyppelyitä kansanmusiikin tahdissa.

Pienin ja nuorin laitettiin niin pyytämään opetusministeriä Riihimäen tanhujuhlien suojelijaksi kuin avajaiskulkueessa etunenään. Parini Pasi taisi jänistää esiintymistä enemmän kuin minä. Hän otti hatkat ja minä jäin seinäkukkaseksi.

Minä olen - kiitos kansallipuvun

Minua ei taitaisi lainkaan olla olemassa ilman kansallispukuja. Isäni kertoi Saksassa olleista tanhujuhlista, jossa hän nuorena miehenä istui esiintymislavan reunan alla sadetta pitämässä. Siitä vilahti ohi suomalaisen kansallispuvun helma ja silkkisukkiin verhotut nilkat. Se oli äitini. Siitä alkoi heidän koko elämän kestänyt rakkaustarinansa.

Kansallispuvut tulivat ulos kaapista ja tuulettuivat juhlapäivänä

Kymmenillä paikkakunnilla eri puolilla Suomea järjestettiin syntymäpäivänä 5.8. tai  järjestetään tässä viikonlopun tuntumassa kansallispukujen tuuletustapahtumia. Hienoja kuvia tapahtumista ja pukuloistosta on
nähtävillä ainakin facebookissa Kansallispuku -ryhmän sivulla.

Inarissa juhlittiin työn merkeissä

Inarin Siidassa merkkipäivä huomioitiin tuulettamalla tai osatuulettamalla pukuja. Kansallispukujen ja kansanpukujen osien liittäminen normivaatetukseen on mielestäni tervetullut ilmiö. Jos kansallispukujen käyttö rajataan vain juhliin ja tiukkoihin muotoseikkoihin, ne jäävät kaappien kätköihin. Se olisi harmi, sillä laaja pukujen kirjo on paitsi kaunista katseltavaa myös ylistystä uskomattoman hienolle ja monipuoliselle käsityötaidolle.

Pääosin työn lomassa tuulettuivat huivi, hame, Inarinsaamenpuku, sarafaani sekä kesäversio Inarinsaamenpuvusta.

Laatua, joka kestää sukupolvelta toiselle

Jutustelimme Inarissa melkolailla samasta aiheesta kuin minkä Yle uutiset otti esiin tänään. Nykyvaatteiden laatu on osittain niin kehnoa, etteivät vaatekappaleet kelpaa muutaman käyttökerran jälkeen edes kierrätettäviksi.

Toisin on vanhempien vaatteiden ja kansallispukujen laita. Monessa perheessä kansallispuvut ovat periytyneet sukupolvelta toiselle. Kirsi tuuletti perittyä kansallispuvun hametta ylpeänä siitä, että sai kantaa vaatetta, jonka hänen isoäitinsä oli aikanaan itselleen valmistanut kankaiden kutomisesta lähtien.

Korkealaatuinen, käsin kudottu hamekangas vanhenee kauniisti.

Jos pukua ei syystä tai toisesta voi tai halua käyttää sellaisenaan, kannattaa sen korkealaatuiset materiaalit hyödyntää jollakin tavoin.

Netistä löytyy  luovasti ja tyylikkäästi toteutettuja, yksilöllisiä käyttövaatteita, joihin on liitetty kansallispukujen tunnuspiirteitä ja kierrätettyjä tai uusia pukukankaita. Esimerkiksi Marianne Valolan suunnittelema Karkauspäivähame sopii niin arkeen kuin juhlaankin.

Viipurin puku ja tyylikkäitä tuunauksia Karjalan liiton 75-vuotisjuhlassa. Kuva: Karjalan Nuorisoliitto ry

Monet varmasti muistavat Duutsonien komean esiintymisen toissa vuoden itsenäisyyspäivänvastaanotolla. Minusta tämä nelikko onnistui superhienosti asuvalinnoissaan.

Duutsonit itsenäisyyspäivään juhlimassa 2013.

Juhlapuvusta inspiraatiota uudenlaisiin tuotteisiin

On hienoa, että yhä useammat käsityöläiset etsivät perinteistä innoitusta tuotesuunnitteluunsa. Virossa on iät ajat osattu siirtää kansanomaisia koristeluja ja kankaita nykytuotteisiin ja osaksi arkielämää. Saamelaiskulttuurista ja -pukeutumisesta oivaltavia tuotteita jokapäiväiseen käyttöön on luonut mm. Ruotsissa toimiva Stoorstålka. Suomalaisten kädentaitajien tuotannosta olen löytänyt ainakin kauniita kansallispukukankaista tehtyjä laukkuja sekä korvakoruja.

Apua ja neuvoja

 

Jos kaapin perälle unohtunut kansallispuku ei oikein enää ole salonkikelpoinen, niin puvun ja sen osien huoltamiseen löytyy ohjeita ja ammatilaisten apua mikäli omat taidot eivät siihen riitä. Yksi ammattimaisesti kansallispukujen parissa toimiva on  Soja Murto Kansallispuku.com. Soja on nuoren polven yrittäjä, joka jakaa kansallispukutietoutta monin tavoin ja on ollut mm. kätilöimässä tuuletustapahtumien syntymistä.

Pääasia, että ne puvut tulisivat sieltä pukupussien kätköistä päivänvaloon. Kansallispuvut ovat osa kansallista identiteettiämme ja soisin meidän olevan suomalaisuudestamme sekä perinteistämme yhtä ylpeitä kuin virolaiset kanssasisaremme ja -veljemme. Maamme saamelaisvähemmistöt sekä muutkin vähemmistöryhmät tuovat identiteettiään esille vaatetuksellaan valtaväestöä paljon sujuvammin.



Minä panen toivoni teihin nuoret suunnittelijat, muotoilijat, käsityöläiset, stailistit... Todistakaa vääräksi väite, että kansallispuvut ovat arkistoihin ja museoihin joutavaa, haudan partaalla hoippuvan tanhuväen historiaa.