Pientä sievää pelastetuista ja säilötyistä

Luonneanalyysi; henkilö, joka ei raaski heittää mitään pois, pelastaa sitä sun tätä mm. kaatopaikalta ja ajattelee, että kaikkea voidaan vielä joskus tarvita. Tunnustan. Siksi työhuoneen laatikoihin, rasioihin ja koreihin kertyy jos jonkinlaisia aarteita. Viime päivinä olen penkonut näitä varastoja ja päätin ottaa edes pienen murto-osan uusiokäyttöön ja laittaa kietoon.

Kysy vaan, mitä ei olisi säästetty ja pelastettu. :)

Minitauluissa on taustana käsin marmoroitua paperia,ja  pienimmät ovat hädin tuskin parin tulitikkurasia kokoisia.

Kahvipaketti on edelleen oiva mökkituliainen. Päivän sankaria ilahduttaa ihan varmasti kukkanen ja kaunis kortti, mutta voisiko vaihtelun vuoksi ojentaa jotakin tällaista?

Käsinkudotut pitsiliinat muuntuivat seinäkoristeiksi.

Näitä oli tosi hauska näperrellä eikä vähiten siksi, että mitään uutta ei tarvinnut hankkia. Kaikki materiaalit olivat valmiiksi vuosien varrella kertyneitä. Osittain toisten hylkäämiä, käytöstä poistettuja tai roskiin menossa olleita ylijäämäpaloja. Uusiokäyttöä parhaimmillaan. Tuli himpun verran sellainen maailmanpelastaja -fiilis. :)

Lisää kuvateksti

Kiva välipalaprojekti on nyt tältä erää ohi ja on aika palata ns. normitöiden pariin. Toivottavasti nämä pääsevät ilahduttamaan jotakuta vaikkapa muistoksi kivoista juhlista tai mukavasta yhteisestä ajasta suloisessa Suomen suvessa.