Suomen kieltä ja muutamia muitakin

Tänään on suomen kielen isän, Mikael Agricolan nimikkopäivän ja tästä alkaa myös Taidon ja käsityön viikko. Näissä merkeissä ajattelin avata vähän Multiformes -näyttelyn Tarinapuu-teoksen syntyvaiheita.

Tapasimme näyttelyn toisen taiteilijan, Irene Kangasniemen kanssa 2009 Lapin yliopiston Tarinamestari-koulutuksessa. Olemme kumpikin vuosittain tekemisissä satojen ja tuhansien matkailijoiden kanssa. Kerromme tarinoita Lapista, poroista ja luonnonmateriaalien käytöstä käsitöissä. Tämän kokemuksemme perusteella tarinnallisuudesta tuli yksi yhteisnäyttelymme teemoista. Halusimme tehdä teoksia, jotka kuiskivat katsojille jotakin. Viestiä vahvistamaan kirjoitimme jokaiseen teokseen pienen tarinan, sillä uskomme, että tarinat auttavan hahmottamaan todellisuutta ja lisäävät ymmärrystämme mennyttä, tulevaa sekä vieraita kulttuureja kohtaan.

Kelo-oksia ja silputtuja kirjoja

Tarinat ovat minulle tärkeitä. Siksi halusin ehdottomasti tehdä näyttelyyn jonkin teoksen, joka kuvaa sanojen merkitystä siltojen rakentajana.

Raahasin metsästä kauniita kelo-oksia, kaatopaikalta löytyi hylätty ikkuna, kirjahyllyssä oli aikansa eläneitä sanakirjoja ja muita syystä tai toisesta kovia kokeneita kirjallisia tuotoksia. Rouheasta nahasta tulisi puulle tunturimaisemaa kuvaava tausta. Näistä tuli Tarinapuun rakennusaineita.

Tarinapuu

Oda-Liv Koivisto, 2016

Nuotiopiirissä on ikiajat kerrottu tarinoita ja laulettu lauluja. Jaetut kertomukset yhdistävät ihmisiä ja luovat turvallisuuden tunnetta vieraassakin ympäristössä, sillä samat aiheet sankareineen, hyvän ja pahan taisteluineen, selviytymisineen ja opetuksineen löytyvät kaikkialta maailmasta hieman erilaisina muunnoksina.

Eräänä syksynä kerroin 5-vuotiaalle tyttärenpojalleni jatkokertomuksena iltasatua tunturikoivun ja pienen Lotta-Marian ystävyydestä. Tarina edetessä tutustuimme pikkukoivun elämään eri vuodenaikoina.


" Lotta-Maria lähti kipuamaan tuttua reittiä tunturiin. Hänellä oli kova kiire joutua korkeammalle, koska siellä odotti kesällä tavattu ystävä. Hänen oma lastenkoivunsa, jonka juurelle hän oli kerännyt kainiisti sammaloituneita kiviä. ”Voi miten hieno. Vielä kauniimpi kuin kesällä! Keltaista ja oranssia lehdissä. Tulkaa pian tänne!” hihkui Lotta-Maria innnoissaan.


Kului päiviä, kului viikkoja. Yhtenä aamuna pikkukoivu heräsi outoon tunteeseen. Se oli vielä ihan unenpöpperössä ja raotti silmiään varovasti. Kuulosteli, tunnusteli oloaan ja sitten se räväytti silmänsä avoimiksi. Valoa! Tunturin takaa pilkisti aurinko! Päivä päivältä aurinko kipusi korkeammalle... "

Kuva: Arktikum / Asko Leskinen

Lapin maakuntamuseossa Arktikumissa Tarinapuu-teos on sijoitettu rauhalliseen nurkkaukseen. Sen edessä on pieni pöytä ja pöydällä kirja, johon kukin voi kirjoittaa oman tarinansa tai muutamia itselleen merkityksellisä sanoja.

***

Multiformes-näyttely on nähtävillä Rovaniemellä 15.4.2018 saakka.