Kesä inventoitu

Tänään on siirrytty takaisin normaaliaikaan. Nyt viimeistään täytyy todeta, että kesä on ohi. Ja millainen kesä? Koleaa, koleaa, koleaa...  mutta mahtui  kesään paljon muutakin.

Oravanpoikasia lähdössä suureen maailmaan autokatokseen rakennettun pesän suojasta. Lapin pienet ja vaatimattomattomat, mutta kauniit kukkaset avautuivat viileistä säistä huolimatta - jos eivät ihan ajallaan, niin sitten hieman tavallista myöhemmin.

 

 

  

Talviturkki tuli heitettyä kotirannassa juuri ja juuri tavoitteen mukaisesti toukokuun puolella. Karvakaveri Ulda juhli 5-v. synttäreitä heinäkuussa. Sitä ennen oli tietysti suven kohokohta, juhannus. Vietimme sitä tyttären pojan kanssa nuotion lämmössä ja yöttömän yön auringon alla. Siinä korvilla satoi myös sormenpään kokoisia rakeita. 

 

Matkailukesä oli Inarissa vilkas. Saamelaismuseo ja Ylä-Lapi luontokeskus Siida paukutteli päivänä jos toisenakin kävijäennätyksiä uusiksi. Minulla oli ilo tarinoida karkean laskeltaman mukaan pitkälti päälle tuhannelle ulko- ja kotimaiselle vierailijalle Siidan näyttelyissä ja ulkomuseossa.

 

Elokuisena lauantaina pienessä Inarin kylässä kuultiin jyrinää, kromi kiilsi ja parkkipaikat täyttyivät sadoista Jänkhällä Jytisee -tapahtuman moottoripyöristä. Mustaan nahkaan pukeutunut väki valloitti ulkomuseoalueella Tirron tilan pihan ja torpat. Ja kaikki kuuntelivat ihan kiltisti kun minä jutustelin elämästä inarilaisella uudistilalla 1850-luvulla.

Inariviikkojen Lemmenjoen retkipäivään sain kivan tehtävän Metsähallituksen Ylä-Lapin luontokeskukselta.

Pääsin käsikirjoittamaan ja toteuttamaan Lemmenjoen kansallispuistossa sijaitsevalle Kaapin Jounin tilalle opastetun kierroksen.

 

 

Kesän ehkä aurinkoisimpana ja lämpöisimpänä päivänä pestauduin päiväksi tilalle piiaksi viihdyttämään vieraita entisaikojen muisteluilla. Kaapin Jounin tila on hieno paikka upeiden maisemien keskellä. Jos vaan tulee tilaisuus, niin siellä kannattaa järjestää vaikka sukutapaamisia, yrityksen virkistyspäiviä tai mukavaa yhdessäoloa ystävien kanssa. Piian saa sopimuksesta paikalle jutustelemaan tilan kuuluisimmasta asukkaasta, Lapin legendasta, Kaapin Jounista ja elämästä tiettömän taipaleen takana sijainneella tilalla.

Meillä kaikilla oli niin mukavaa! Näin voi uskoakseni sanoa Kasvivärjäyspäivästä, joka pidettiin pihassani iloisella ja innostuneella porukalla. Lopputuloksena monta, monta ihanan väristä lankavyyhtiä syksyn ja talven käsitöihin.

Elokuun 5. päivänä eri puolilla Suomea juhlittiin suomalaisen kansallispuvun 130-vuotispäivää. Kansallispukujen saamiseksi ulos kaapeista ja pukupusseista järjestettiin suuri määrä kansallispukujen tuuletustapahtumia, joihin asiasta kiinnostuneet saapuivat upeisiin asukokonaisuuksiin pukeutuneina tai tuulettivat puvun osia. Ehkä ihanimpana pukukoodina pidin toteamusta, että juhlaa voi viettää ilman pukuakin, pukeutumalla kansallispukuasenteeseen. Siidan ulkomuseolla kokoonnuttiin pienellä porukalla tuulettamaan saamenpukuja ja feresejä sekä hameita ja huiveja.

 

Kesän päiviin ja valoisiin iltoihin mahtui matkailijoiden kanssa touhuamisen lisäksi tietysti käsitöitä. Väripadat porisivat kesäkuusta ensimmäisiin yöpakkasiin saakka siitäkin huolimatta, että syyskesän sato värjäyssienien osalta Ylä-Lapissa oli olematon. Sen verran kuitenkin on kasvivärjättyjä lankoja varastossa, että jokunen vyyhti riittää joulumyyjäisistä vaikkapa pukin konttiin hankittavaksi. 

 

Kasvivärjäys toi yhdeksi päiväksi luokseni myös japanilaisen kuvausryhmän. Japanin televisiossa esitetään erittäin suosittua ohjelmaa, jossa juontaja kiertää eri maissa etsimässä "maailmalta löytyviä ihmeitä". Yhdeksi ihmeeksi valikoituivat Lapin metsien sienet, joista saadaan ruskan sävyjä lankoihin.

Menneen kesän aikana näki päivänvalon myös jonkin aikaa kehittelemäni uutuus, Rytmi-korut. Niissä on lasin alla käsin maalattua poronnahkaa. Halusin luoda tuotteen, jota voi käyttää ja jossa on modernissa muodossa pieni palanen lappilaista materiaalia, jota on käytetty perinteisissä rummuissa. Rytmi-sarjan esikoinen on riipus poronnahkaisessa nauhassa. Sittemmin riipusten seuraan ovat liittyneet korvakorut, kalvosinnapit, solmioneulat ja sormukset. Ja lisää on tulossa...

Tässäpä viime kesä pääpiirteissään summattuna. Kun muistelee muutamaa kuukautta taakse päin huomaa, että melko lyhyeen ajanjaksoon mahtuu aika paljon kaikenlaista. Kohtaamisia, arkisia askareita, pieniä ja vähän suurempiakin iloja. 

Kiitollisena siitä, että olen saanut tämän kaiken elää ja kokea.