Sienillä värjääminen on yksi maailman ihmeistä

Japanin televisiossa esitetään suosittua ja vuosia jatkunutta sarjaa, jossa etsitään maailmalta ihmeitä. Yhdeksi ihmeeksi ohjelmaan valittiin Lapin ruskamaisemissa tapahtuva sienillä värjääminen. Sienien käyttö muuten kuin ruuaksi ei kuulemma ole japanilaisille kovinkaan tuttu juttu.

Päivä aloitettiin suunnittelulla ja kuvausryhmän tutustuttamisella värjäysprosessiin. Ideoinnin ja aivosolujen aktivoimiseksi olin kattanut tarjolle mustikkamehua sekä Lapin syksyisen luonnon ihmeellisiä värejä ja muotoja.

Kuvaaja ja äänimies kantamuksineen sekä muu kuvasryhmä tallustivat urhoollisesti sienimetsälle. Tavoitteena oli löytää verihelttaseitikkejä ja sudenkääpiä. Näin huonona sienivuonna päätin sääliä porukkaa ja säästää heidät ylenmääräiseltä ravaamiselta tyhjän perässä. Olin etukäteen käynyt katsastamassa paikat, josta varmuudella löysimme korjattavaa satoa.

Pikkuruisten verihelttaseitikkien kuvaaminen on keskittymistä vaativaa puuhaa. :)

Ohjaaja oli tarkkaakin tarkempi mies - tulkin mukaan yksityiskohtien viilaaminen on osa japanilaisten luonteenlaatua. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja selkeiden ohjeiden ansiosta melkein kaikki saatiin purkkiin ensimmäisellä otolla. Syyskuinen koleus tihkusateineen kiusasivat koko session ajan ja kameramies-raukka oli sormet kohmeessa.

Vilusta värisi ottojen välillä myös sievä juontajaneitonen. Ihana tulkkimme Takumi yritti pitää hänellä veret kiertämässä ja ehkäistä perinpohjaisen kylmettymisen.

Ohjaaja tuntui olevan lopputulokseen tyytyväinen. Tavoitteena oli ruskan sävyjä ja niitähän me saimme verihelttaseitikki- ja sudenkääpäkeitoksista. Kun kuvausryhmän auton perävalot hävisivät pihastani, niin tihkusade loppui ja aurinkokin kurkisteli pilvien lomasta. Niin tyypillistä!

 Sain Japanista tuliaisiksi suklaata - teemaan sopivasti tietysti pienten sienten muotoisina.