Vuodenpyörä kiepsahti kepeästi kevään puolelle

Kevätpäiväntasaus käynnisti oikein todella kevään odotuksen. Tällä viikolla toivotettiin aurinko tervetulleeksi eteläiseltä pallonpuoliskolta tänne pohjoiseen. Valon määrä lisääntyy päivä päivältä, yöpakkasista huolimatta päivälämpötilat kohoavat plussan puolelle ja lumet saavat kohta kyytiä. Ennen vanhaan ihmiset elivät tiukasti vuodenkierron rytmissä ja kaikki tasaus- ja seisauspäivät olivat suurten juhlien aikaa.

Nykyisin ihmiset ovat monesti jossakin määrin etääntyneet luonnosta ja siksi erilaisia vuodenkiertoon liittyviä merkkejä ja merkityksiä ei enää huomata tai niistä ei tiedetä. Silti monet kevätpäiväntasauksen  vanhat symbolit ovat meille ihan tuttuja. Sellaisia ovat hedelmällisyyttä kuvaavat puput, munat, pajunkissat, vihreä - ja keltainen väri jne. Ne ovat kulkeutuneet esikristilliseltä ajalta näihin päiviin saakka ja näyttäytyvät nyt esimerkiksi pääsiäisen yhteydessä.

Lapissa kaksitoista kuukautta on aina tavattu jakaa neljän sijasta kahdeksaan vuodenaikaan. Nyt eletään kevättalvea. Aurinko ja hohtava lumi houkuttelevatkin ihan syystäkin maalis - huhtikuulle matkailijoita niin koti- kuin ulkomailtakin nauttimaan upeista maisemista sekä hiihtämisestä ja laskettelusta.

Kiertokulku teos näyttää vuodenpyörän ja kaikki vuodenajat keväästä kesään ja syksystä talveen.
  Tämän teemaiset taideteokset tuovat sisälle symbolisen luontoyhteyden. 

Monissa kodeissa vaihdetaan eri sesongeiksi vaikkapa verhot tai matot. Nämäkin ovat perinteitä, jotka symboloivat taitekohtia ja ovat eräänlaisia siirtymäriittejä yhdestä ajasta toiseen. Sisustukseen on helppo tuoda vaihtelua esimerkiksi kynttilöillä, kukkasilla, koriste-esineillä, väreillä ja taiteella. 

💚 Iloa ja ja valoa kevään etenemisen seurantaan! 💛

Herkkuja inspiraation nälkään

Mistä tulevat ideat ja inspiraatio tekemiseeni? Vastaan yhdellä sanalla: "luonnosta". Mutta se on aika kliseinen ja usein käytetty selitys luovuuden lähteeksi. Tosiasiaa on kuitenkin vaikea muuksi muuttaa. Näytän tässä muutamalla kuvalla miten vaikkapa talvinen ympäristö avaa luovuutta ja opettaa kauneudentajua.

Kun katselet näitä kuvia, toivon, että voit tuntea Lapin talven lumon ja ymmärtää, kuinka syvästi luonto vaikuttaa käsityöläiseen. Inspiraatio löytyy usein yksinkertaisista asioista kuten hiljaisuudesta, jonka sylissä on hyvä luoda ja jakaa käsissä syntynyttä kauneutta muillekin.

Kuuletko pauhun ja tarinat, joita joki kertoo? Kosken kohdalla vesi näyttää mahtinsa eikä suostu taipumaan pakkasen edessä vaan käyttää sitä hyväkseen luodakseen mitä upeimpia taideteoksia.

"Minä tulin vaikka sinä et paluuseeni pitkän kaamoksen aikana aina jaksanutkaan uskoa." Tämä näkymä herättää aina syvän kiitollisuuden tunteen siitä, että valo on voittanut pimeyden. Auringon näkeminen ensimmäisen kerran kaamoksen jälkeen on sellainen hetki, jota on vaikea kuvitella jos sitä ei ole saanut elää. Auringon paluuta on vuosisatojen ajan juhlittu erilaisin rituaalein.

Kuutar tuo taivaan huoneessa hopea- ja kultalangoilla kutova, kaunis neito. Kuun jumalattarella on lumovoimaa, jota on vaikea – melkeinpä mahdotonta – vastustaa.

Kun muu luonto nukkuu lumen ja jään alla, niin joen virtaus kuulostaa korvissani taianomaiselta loitsulta. Sen säkeet kertovat päättymättömästä kiertokulusta sekä joen ja kuun ikiaikaisesta liitosta. 

Yksityiskohdat, ohikiitävät hetket ja äänet lahjoittavat käsitöihin siirrettäviä muotoja, värejä ja tunnelmia.

Lapin talvi on kuin satumainen taulu, jossa jokainen lumikide ja jääkukkanen kertoo omaa tarinaansa. Talven kimmeltävät maisemat herättävät mielikuvituksen ja innostavat luomaan ainutlaatuisia koruja ja käsityötuotteita.


Jokainen piipahdus pihan vanhojen mäntyjen keskelle tai retki ympäristön metsiin, harjuille, jokivarsiin ja järvien rannoille tarjoilevat yltäkylläisesti niitä upeita ja herkullisia vaikutelmia, joiden pohjalta nousee ideoita seuraaviin töihini.

"Tiedätkö sen tunteen kun olet luomassa jotakin ja aika tuntuu pysähtyvän?

Sillä ei ole merkitystä saatko tekemäsi hienon neulepuseron myytyä
tai kerääkö postauksesi uusimmasta huivistasi miljoona tykkäystä.

Tärkeää on, että löydät sen taian, joka elää käsissäsi ja sydämessäsi."

Lainattu ja vapaasti käännetty @markevitch

Mitä tekemistä luostariveljillä ja viinimarjahillolla on toistensa kanssa?

Joulu ja muut loppuvuoden juhlapyhät kokoavat usein yhteen perheenjäseniä, sukulaisia ja ystäviä. Siitä tuli mieleeni tähän astisen elämäni mieleenpainunein kokemus äärimmäisestä vieraanvaraisuudesta.

Tein syksyn sadosta muutaman purkillisen mustaherukkahilloa.

Matkalla Petsamossa

Pari kymmentä vuotta sitten kun osallistuin Pyhittäjä Trifon Petsamolaisen muistoksi järjestettyyn retkeen Petsamoon, joka sijaitsee Murmanskin alueella Venäjällä. 

Ensimmäisen Petsamon luostarin perusti munkki Trifon 1530-luvulla. Moninaisten historian vaiheiden jälkeen luostaritoiminta Petsamossa päättyi II maailmansotaan ja siellä silloin vielä eläneet munkit evakuoitiin Heinäveden Valamon luostariin.

https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=petsamo+luostari&type=AllFields

Venäjän ortodoksinen kirkko elvytti luostaritoiminnan Petsamossa 1997 ja luostari sai nimekseen Trifon Petsamolaisen luostari. Se paloi kuitenkin maan tasalle joulukuussa 2007. Vierailumme osui vuosituhannen vaihteeseen ennen tuhoisaa tulipaloa.

Vaatimatonta ja köyhää

Jos olet vieraillut esimerkiksi Valamon luostarissa Heinävedellä, niin Petsamon munkkien elinolot olivat jotakin aivan muuta kuin Valamossa. Makuutilojen seinille oli naulattu vanhoja täkkejä, mattoja ja huopia eristämään kylmyyttä. Huoneessa oli kerrossänkyjä ja lavereita, joissa oli jonkinlaisia patjoja ja peitteitä, lakanoita ei ollut. 

Yhteinen teehetki

Ruokasali (sali ei kyllä ole paras mahdollinen sana kyseiselle tilalle) oli kalustettu pitkillä puupöydillä ja penkeillä. Pöydille oli katettu valikoima monenkirjavia fajanssikuppeja ja peltimukena sekä pieniä lautasia. Kaikki eriparisia, pääosin kahvikuppien alusia, jotka olivat jääneet jäljelle kuppien palvelusajan päätyttyä. 

Tee oli suurissa, lommoisissa alumiinipannuissa. Sitä tarjoili pari nuorta miestä, jotka olivat, jos oikein ymmärsin, suorittamassa jostakin rikkeestä saamaansa rangaistusta. Teen särpimeksi tarjottiin pieni leipäpalanen ja mustaviinimarjahilloa. Sen saattoi laittaa makeuttamaan teetä tai sipaista leivän päälle.

Minä join, söin ja nieleskelin yhtä palaa, joka ei millään suostunut menemään kurkusta alas. Näiden äärimmäisen köyhissä oloissa elävien munkkien vieraanvaraisuus liikutti. Se tuntui käsittämättömän suurelta ja vähäiset tarjoilut enemmän arvoisilta kuin hienoin juhla-ateria kristallikruunujen loisteessa.

Tuhkan päälle nousi uusi luostari 2012

Levitän itse tehtyä mustaherukkahilloa paksulti paahtoleivälle ja mietin miten vallanhimo ja hulluus ajavat ihmiset sellaiseen tilanteeseen kuin missä me nyt olemme. Tavallisten ihmisten ystävyyssuhteet ja kulttuurivaihto ovat valitettavasti jääneet maailmanpolitiikan jalkoihin.

Minä tiedän, etten tule koskaan näkemään uudelleen rakennettua Petsamon luostaria enkä pääse kokemaan sen nykyistä tunnelmaa, mutta sydämessäni säilytän muiston munkkien vieraanvaraisuudesta. Se nostaa kyyneleet silmiini vielä tänäkin päivänä.

Mukavia yhdessäolon hetkiä parhaassa seurassa toivottaen

💖

Oda K

Jos on pakko... no, ei ole

Kyselin taannoin minkä aihealueen julkaisulle Jussakan sosiaalisen median kanavissa voi tarvittaessa antaa potkut. Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää kaikkia teitä, jotka vastasitte kyselyyn. Tämän kirjoituksen otsikko on jonkinlainen yhteenveto tuloksesta.

Sopeuttamistarpeen arviointi syntyi useista somesisällön koulutuksista, joihin olen osallistunut. Totesin, että Jussakka julkaisut saavat varmaan kaikki kouluttajat repimään hiuksiaan. 

Ihanne some

Sisältökouluttajien oppien mukaan julkaisujen pitäisi olla yhteneväisiä niin sisällön kuin visuaalisen ilmeensäkin osalta. Jokaisen julkaisun tulisi tukea brändiä ja luoda sille tunnistettavaa ilmettä. Tosin kouluttajatkaan eivät ole keskenään aivan yksimielisiä.    

Suuremmat ja pienemmät gurut ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että someen pitäisi tuottaa sellaista materiaalia, joka on seuraajien mielestä kiinnostavaa ja tuo julkaisujen pariin lisää potentiaalisia asiakkaita. Lisäarvo ja viihdyttävyys ovat usein esille tulevia sanoja.

Sinä päätät potkuista

Pyysin kyselyyn vastaukseksi kahta kirjainta, jotka kertovat ne aihealueet, joihin liittyvät julkaisut voisi tarvittaessa jättää pois. Kyselyn sisältö oli seuraavanlainen:

Jussakan somekanavien julkaisut on jaettavissa karkeasti ottaen viiteen eri teemaan. Ne kaikki eivät välttämättä ole mielestäsi yhtä kiinnostavia. Jos teemoja pitäisi vähentää vaikkapa kolmeen, niin mitkä kaksi saisi sinun puolestasi jättää pois?

A. Käsityöt ja valmiit tuotteet

B. Kansanperinne

C. Luonto

D. Kirjallisuus

E. Käsityöläisen elämää 

Sain kirjaimia ja lisäksi useammankin vastauksen perusteluineen. Tässä niistä muutama esimerkki:


Jos pakko niin D. Työsi perustuu kansanperinteeseen ja luonto on keskeistä. Tietysti jos voit sisällyttää luonnon vahvasti siihen käsityöläisen elämään. Kirjallisuusvinkkejä olen sulta nappaillut. Lea K.


Monipuolisuus ja moninaisuus kunniaan 🧡 Mielelläni seuraisin ihan kaikkia. pommeliina

Minä en soisi mitään jätettävän pois. Jos välttämättä pitäisi vähentää tai terävöittää, niin D.

Tuollainen noinkin selkeiden aiheiden kierrätys tuo someen hyvää eloa ja monipuolisuutta. Eri aihealueet lisäävät myös persoonallisuutta, koska ne kaikki kietoutuvat tekijään. Joppe R.

Jos pakko olisi karsia niin D. En kyllä ymmärrä miksi niin pitäisi tehdä. Reetta V.

Mitään ei tarttis jättää pois. Mie tykkään kaikista. D on se joka eniten ehkä poikkeaa muista. Mutta kytkeytyy kaikkeen kuitenkin. Ja mie saan hyviä kirjavinkkejä niin siksi sitä ei saa lopettaa. Virva H.

Johtopäätös

Tulin siihen tulokseen, että gurujen viisauksista riippumatta täältä toimitetaan sitä mitä te tilaatte eli jatketaan suloisella sekamelskalla kunnes toisin päätetään. 

I rest my case 💚

Pulahdus metsäkylpyyn

Pohjoisen pitkä hellejakso ei houkutellut kävelyretkille ja minulle kasaantui melkoinen metsässä haahuilun vaje. Säätiedotus lupasi hieman viilenevää, joten heinäkuun viimeisen sunnuntain iloksi päätin pulahtaa pitkästä aikaa metsäkylpyyn. Ennusteen mukaista sadetta ei tullut, mutta lämpötila nousi kuitenkin hieman odotettua korkeammaksi.

Tärkeä voimakeloni,  jonka ohi en koskaan voi mennä koskematta, halaamatta tai tuntojani sille kuiskimatta.

Metsäkylpy on minulle eräänlaista metsässä tapahtuvaa mietiskelyä, jonka tarkoituksena on stimuloida kaikkia viittä aistia. Katselen, kuuntelen, haistelen, maistelen ja tunnustelen.

Metsässä ja yleensä luonnossa oleskelun myönteisistä vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin on runsaasti tutkittua tietoa. Metsä auttaa mm. palautumaan stressistä ja kohottaa mielialaa. Positiiviset vaikutukset voimistuvat sitä tehokkaammiksi mitä enemmän ihminen viettää aikaansa metsässä.

Kauniit maisemat pysäyttävät ihailemaan ympäristöä ja tarjoavat silmäniloa. Metsässä on tällä hetkellä tarjolla myös monenlaista maisteltavaa. Poimin suuhuni mustikoita, juolukoita ja vielä löytyi ihan hyvänmakuisia hillokin. Puolukat olivat toistaiseksi aivan vihreitä ja kaarnikat eli variksenmarjat saavat parhaat arominsa vasta kun halla pääsee puraisemaan niitä.

Mukana metsäkylvyssä seuranneet karvakaverit taisivat syödä kaikkia tarjolla olevia marjoja raakoja puolukoita lukuunottamatta. Molemmat koirat ovat hyviä marjastamaan suoraan varvuista suuhunsa.

Jängän laidalla suopursut levittävät hyvin tunnistettavaa ja voimakasta tuoksuaan vaikka kukinta on ohi. Ensimmäisiä haperoita oli noussut. Sienet ja niiden tuoksu muistuttavat syksyn olevan jo nurkan takana.

Otin muutaman koivunlehden ja hieroin niitä sormien välissä. Tuoksu on ihanan kesäinen ja sama, jonka voi tavoittaa talvella saunavihdalla tai löylyveteen ja  jalkakylpyyn lisätyillä lehdillä.

Metsäkylpy on myös maailmalla leviävä harjoitus, jossa keskitytään olemaan tietoisia metsäluonnosta ja luonnon tarjoamista terveysvaikutuksista. Nykyinen trendi on alkanut Japanista, mutta meille suomalaisille se on ollut luonteva ja osittain tiedostamaton osa kansanperinnettämme.

Japanissa on käsite metsälääketiede. Sen edustaja on mm. tohtori Qing Li. Hän kertoo kirjassaan Shinrin-yoku (metsäkylpy) tutkineensa metsälääketieteen vaikutuksia japanilaisiin ja luettelee mm. seuraavanlaisia hyötyjä; metsäkylvyt voivat alentaa verenpainetta ja sykettä, lievittää stressiä, kohentaa aerobista kuntoa ja aineenvaihduntaa, alentaa verensokeria, parantaa keskittymiskykyä ja muistia, lievittää masennusta, nostaa kipukynnystä ja energiatasoa sekä tehostaa immuunijärjestelmää lisäämällä elimistön omien tappajasolujen määrää. Qing Li esittelee melko hulppean listan mahdollisia hyviä tuloksia. Mikäli metsäkylvyt tuovat kaikkia näitä hyötyjä japanilaisille, niin miksei sitten myös suomalaisille.

Jos aihe kiinnostaa, niin suomalaisesta metsäkylvystä on saatavissa runsaasti tietoa. Lue vaikkapa Henna Helmenmaan kirja Metsän hoitava syli (Viisas elämä 2022). Siinä on runsaasti tutkittua tietoa metsien terveysvaikutuksista ja myös metsäkylvyistä.

Miten paljon meistä itse kukin hyötyy metsäkylvyistä selviää tietysti parhaiten kokeilemalla. 🌲 Minä ainakin jatkan kylpemistä kaikkina vuodenaikoina ja nautin suunnattomasti. 💚

Steilneset – muistomerkki noitavainojen uhreille

Steilnesetin muistomerkki on pystytetty 91 noituuden harjoittamisesta teloitetun ihmisen muistolle. Tämä oli taannoisen Varanginvuonolle suuntautuneen retkeni kohde, joka saa sydämen sykkimään ahdistuksesta hieman tiuhempaan tahtiin ja paikasta kertomiselle ei oikein tahdo löytyä sanoja.

Hätkähdyttävä kuvajainen. Valkoinen kirkko peilautuu muistomerkin lasihuoneen tummasta seinästä.

Noitavainojen toimeenpanijoina olivat papisto ja oikeuslaitos. Voitaneen sanoa, että syyt tähän mielettömyyteen olivat tietämättömyys, ennakkoluulot, oman vallan heikentymisen pelko ja kateus. Epäoikeudenmukainen viranomaistoiminta myrkytti yhteisöjä ja kiihotti ihmisiä toinen toisiaan vastaan.

Kaksiosaisen Steilnesetin muistomerkin ovat suunnitelleet sveitsiläinen arkkitehti  Peter Zumthor ja ranskalaissyntyinen, mutta amerikkalaistunut taiteilija Louise Bourgeois. Viimeksi mainittu kuoli ennen kuin Norjan kuningatar Sonjan avasi muistomerkin yleisölle kesäkuussa 2011.

Finnmarkin läänissä tuomittiin vuosina 1600 - 1692 noituuden harjoittamisesta kuolemaan 91 miestä ja naista. Naisia heistä oli 77 ja miehiä 14. Tromssassa säilytettävät käräjäpöytäkirjat kertovat tuomittujen olleen aivan tavallisia naimisissa olleita naisia, piikatyttöjä, aviomiehiä ja ammatinharjoittajia kuten vaikkapa käsityöläisiä. Moninainen joukko ihmisiä, joista monet pyrkivät auttamaan yhteisöään mm. parantajina.

Kuulustelujen yhteydessä käytettiin yleisesti kidutusta ja vesikoetta. Vesikoe on absurdi testi, joka kuvaa koko vainon epäoikeudenmukaisuutta. Jos mereen heitetty syytetty kädet ja jalat sidottuna kellui oli hän ilman epäilystä noita, jos taas hukkui, niin tuli vapautettua syytteestä. Maine kyllä tuli puhdistettua, mutta henki meni joka tapauksessa.

Muistomerkin lasisen huoneen sisällä on taiteilija Louise Bourgeois teos, jonka roviossa palaa ikuinen tuli.

Viereinen,arkkitehti Zumthorin suunnittelema rakennus on 120 metriä pitkä ja sen seinille on ripustettu  jokaisen 91 uhrin nimi ja muut käräjäpöytäkirjoista ilmenneet tiedot mm. syytekohdat ja tunnustukset.

Pieneen vihkoseen on koottu tiedot kustakin tuomitusta ja jokaisesta viimeisenä merkintänä on  "Tuomittu kuolemaan roviolla polttaen."

Jos haluat jakaa tämän jutun myös omalle Facebook-sivullesi kavereittesi luettavaksi, niin löydät sitä varten painikkeen tästä alta.            

                                                                              👇

Rannalle noussut lohikäärme vai kalliolle rantautunut viikinkilaiva?

Drakkar Leviathan on vaikuttava maanmerkki Jäämeren rannalla Norjan Vuoreijan kylässä. Taideteos kertoo merestä, muuttoliikkeestä, myyteistä, laivoista, historiallisista tapahtumista, puusta ja valaista. Vuonna 2016 valmistuneen teoksen on luonut kuvanveistoryhmä Taibola Assemble. Materiaalina on käytetty ajopuuta.

Leviathan on heprean kieltä ja tarkoittaa mutkaista käärmettä, lohikäärmettä tai valasta. Tällainen merihirviö mainitaan muutamaan kertaan myös Raamatun teksteissä. Drakkar puolestaan merkitsee pitkää laivaa.

Teoksen toteuttanut Arkangeli/Severodvinsk -lähtöinen Taibola on kulttuurinen liike, joka on tehnyt runsaasti suurikokoisia installaatioita ja muuta taidetta Venäjällä ja Euroopassa. Kyseisen ryhmän norjalaisilla jäsenillä on oma taiteilijaresidenssinsä Vuoreijassa.

Mitkä mahtanevatkaan olla norjalais-venäläisen kulttuuriyhteistyön mahdollisuudet ja tulevaisuuden näkymät nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa?

Autiolla kalliolla kohoava Drakkar Leviathan on sykähdyttävä teos piirtyessään vasten pohjoisen taivasta hiljaisesti tarinaansa kertoen. Kun sitä lähestyy ja seisoo sen rangan suojassa vastaanottavaisena, niin viestin voi kuulla.

Drakkar Leviathan on oodi arktiselle luonnolle, pohjoisen ihmisille ja tarinoille. Teos resonoi minussa niin voimallisesti, että toivon meidän kohtaavan uudelleen. Voin kuvitella miten hieno elämys olisi tulla tänne kaamoksen ja lumen keskelle.