Mikrovuodenajoistako ratkaisu?

Päivät lyhenevät ja huolimatta siitä, että tämä alkusyksy on mieliaikaani, pimeän vuodenajan kohtaaminen on jo mielessäni. Vuodenaikojen vaihtelu on ihana asia, mutta joskus tuntuu, että etenkin syksyn häntäpää ja talvi ovat loputtoman pitkiä. Vaikka sen tietää, ettei mikään jakso kestä ikuisesti, toivon ylläpitäminen uudesta keväästä on kärsimättömälle ihmiselle haastavaa.

Luin juuri Marko Leppäsen ja Adela Pajusen Luonnon rytmissä yli vaikeiden aikojen -kirjan. Siinä esiteltiin vanha japanilainen tapa tunnistaa vuodenajat. Neljän sijasta ajatellaan, että lisäksi on 24 välivuodenaikaa ja 72  mikrovuodenaikaa. Pohjoisessakin on käsitys kahdeksasta vuodenajasta, mutta japanilaiset pistävät reilusti paremmaksi. Välivuodenajan pituus on puoli kuukautta ja mikrovuodenaika on viisi päivää. Mielenkiintoni heräsi.

Toivon ylläpitämistä mikrovuodenaikojen avulla

Ideana on, että havainnoit luonnossa jonkun konkreettisen asian, joka kuvaa leimallisesti juuri sillä hetkellä tapahtuvaa luonnonkiertoa ja joka ei ole jatkuvaa vaan toistuu tietyn rytmin mukaan. Ajattelen, että tällaisia voisivat olla vaikkapa syyskuun alun sumuiset aamut, järripeippojen kevätmuutto kohti pohjoista, ensilumen päivät tai suopursun kukinta. Kaikki kertovat vuoden kiertokulusta ja ovat ohimeneviä.

En varmaankaan onnistu tarkkailemaan ja nimeämään 72 eri mikrovuodenaikaa, mutta jos jonkun silloin tällöi ja sovellettuna viikon mittaisina. Ehkä jakson pituus ei ole niin päivän päälle vaan perusajatus ratkaisee ja se on, että jokainen mikrovuodenaika muistuttaa vuodenpyörän koko ajan liikkuvan. Tämä on hyvä muistaa kun seuraavan kerran meinaa masentua sateisen ja pimeän syyspäivän ankeudesta.


Minun ensimmäinen mikrovuodenaikani alkoi tänään ja sen nimi on "oranssit hillanlehdet".  🍁

Suomen luonnon päivä 2025

 

Elokuun viimeisenä lauantaina juhlitaan Suomen luontoa. Ei ryppyotsaisesti vaan iloilla ja näyttämällä miten tärkeä luonto itse kullekin on. Tämän juhlapäivän nimikkoleivonnaiseksi on muodostunut mustikkapiirakka. Sellaista en tällä kertaa leiponut, mutta aloitin päivän mustikoilla ja rahkalla. Sitten olikin jo kiire päästä itse asiaan eli luontoon.

Tiedän olevani etuoikeutettu kun saan astua ovesta ulos ja olla heti luonnon sylissä. Oma ranta kesäisille aamu-uinneille, rannan tuntumassa hilloja ja metsässä mustikoita, kaarnikoita, puolukoita ja sieniä. Vankat männyt sekä kelopuut luovat minun maailmassani sekä turvallisuuden tunnetta että yhteyden menneisiin aikoihin.

En usko, että koskaan kyllästyn ihailemaan luonnosta löytyviä, ihmeellisiä yksityiskohtia. Erilaisten värien ja muotojen kirjo saa runsaudellaan mielikuvituksen lentoon ja monesti lähes salpaa hengityksen kauneudellaan.

Sieniä, kääpiä, tatteja, orakkaita - jokaiselle jotakin

Luonnonantimien keräilijöiden, kuten muidenkin ihmisten, on sopeuduttava siihen, että vuodet ovat erilaisia. Tämä syyskesä näyttää nostavan maanpinnalle sellaisiakin sieniä, joita ei joka vuosi pääse keräämään. Haluttua ja ainakin maailmalla mittaamattoman kallista herkkua, tuoksuvalmuskaa eli matsutakea on ainakin näillä kankailla enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

Värjärille mieluisat sudenkäävät ovat nekin ruvenneet puskemaan itseään karikkeen läpi ja verihelttaseitikkien sato taitaa sekin muodostua kiitettäväksi. Molemmat ovat omasta mielestäni ihan kärjessä kun puhutaan luonnonväreillä värjäämisestä.

Vasemmalla tuoksuvalmuskoja eli matsutakeja ja oikealla sudenkääpä, joka on kasvivärjäyksessä erinomainen vihreän värin lähde. 

Vierailulla patsaspuistossa

Juhlistin päivää vierailemalla luonnon ITE-taidenäyttelyssä. ITE-kirjainyhdistelmä tule sanoista Itse Tehty Elämä.

Määritelmän mukaan kyseessä on taidemuoto, joka sitoutuu tekijänsä elinympäristöön, kulttuuriseen taustaan ja kokemusmaailmaan. Se on tapa elää esteettisiä arvoja korostavaa, hyvää elämää. Mitenpä sitä paremmin luonnon muovaamaa taidetta voisi kuvata.

Luonnonvaroja hyödynnettäväksi tarpeen mukaan

Kotipihasta viimeiset siankärsämöniput kuivumaan ja jos on oikein näppärä, niin talveksi hyvin säilyviä vihtojakin ehtii tehdä vielä tämän viikonvaihteen aikana. 

Maitohorsman kukat ovat sen sijaan jo lakastuneet ja tilalla ovat hauskat villatupot (siemenkarvat). Ennen vanhaan nämä höytyvätkin otettiin talteen ja niillä täytettiin tyynyjä, peittoja ja patjoja.

Kahvin sekaan ripaus kanelia, vaniljaa ja ruusun terälehtiä. Näin tuli ihan tavallisesta iltapäiväkahvista hieman juhlavampaa. 

Taisi tulla julkaisulle aika paljon pituutta, mutta se kertonee siitä miten mahtava ja monipuolinen Suomen luonto on.

    Kiitollisena 💚
    Oda K

Olisi pitänyt osata olla kaukaa viisas

 

...ja todellakin kaukaa. Noin 30 vuotta sitten kun rupesin puuhaamaan pihan somistukseksi pensaita. Hain Kaamasen Toivoniemen tilalta puutarhurin karsimia pihlaja-angervon alkuja. Kukapa olisi silloin aavistanut, että 2025 elokuusta alkaen käynnistyy taistelu kyseisen vieraslajin nitistämiseksi.

Olen hieman hämilläni ja ratkaisun tekeminen raivauksen aloittamisesta oli vaikea. Valtava määrä työtä ja vaivaa vuosikymmenien saatossa laitettu siihen, että täällä karuissa olosuhteissa saa edes jotakin kukoistamaan. Eniten minua kuitenkin mietitytti se, että pihlaja-angervopuskat olivat tänäkin kesän täynnä elämää. Valehtelematta samanaikaisesti satoja pörriäisiä ja lisäksi perhosia, yökköjä sekä kukkakärpäsiä. Mistä niille korvaavia kasveja?

Olen myös jättänyt kukkavanat talventörröttäjiksi ja ne ovat olleet mieluisia ruoka-apajia useille pikkulinnuille syksyn ja talven aikana.

Ymmärrän vieraslajien hävittämisen perustelut, mutta asia ei ole kaikilta osin ihan yksioikoinen.
Tein sitten kuitenkin lainkuuliaisen ratkaisun ja aloitin hävittämisen. Vähenevän kuun aikana, juuri ennen Uuttakuuta, joka pitäisi perimätiedon mukaan olla suotuisaa aikaa vesaikon raivaukselle.
Pensaita on kuitenkin niin paljon, työ melko raskasta ja kasvi tunnetusti sitkeä leviämään, että kahden vuoden siirtymäaika saattaa jäädä tämän pihan kohdalla liian lyhyeksi. 

Hieman haikealla mielin ja huolissani yritän pohtia minkälaisen rakennelman saan pystytettyä keittiön ikkunan eteen perinteiselle ruokintapaikalle pikkulintujen laskeutumispaikoiksi ja suojaksi isompien lintujen hyökkäyksiltä.

Aina ei ole helppoa rakastaa luontoa! 💚

Villiyrtteilyä - näin teet hiostettua horsmanlehtiteetä

Ryhdy hortoilemaan ja valmista horsmanlehdistä juoma-aineksia. Hortoilu tarkoittaa luonnonkasvien, kuten villivihannesten ja -yrttien, keräämistä ravinnoksi. Hortoilu voi olla rentouttavaa ulkoilua ja samalla tapa hyödyntää luonnon antimia

Maitohorsma (Chamaenerion angustifolium) on kiitollinen myös aloittelevalle hortoilijalle, sillä se on helppo tunnistaa, runsaskasvuinen ja sitä löytyy kaikkialta Suomesta. Lisäksi maitohorsman kerääminen kuuluu jokaisenoikeuksien piiriin.

Itseasiassa otsikossa käytetty termi horsmanlehtitee on virheellinen. Kyseessähän ei ole tee, koska tämä juoma ei sisällä teekasvin lehtiä. Kaupassa erilaisia yrtti-, kukkais- ja hedelmäjuomia myydään useimmiten nimikkeellä infuusio. Suomenkielisiä vastikkeita voisivat olla hauduke, haude, uute... Käytän nyt kuitenkin tässä kirjoituksessa vastoin parempaa tietoani sanaa tee.

Paras aika ja paikka poimimiselle

Maitohorsmien kuten kaikkien muidenkin sisäisesti nautittavien villiyrttien ja -vihannesten poimimisessa kannattaa välttää tienpientareita ja mahdollisesti keinolannoitettuja viljelysmaita.

Paras  aika  keräämiselle on aamupäivä heti yöllisen kasteen kuivuttua. Sateella ei kannata ryhtyä hortoilemaan. Haudukkeita varten kerättävät horsmat ovat parhaimmillaan ennen kasvin kukintaa.

Hiostaminen ja kuivattaminen

Riivi lehdet ja hierrä ne sitten kämmenten välissä. Laita murskatut ja pehmitetyt lehdet puhtaaseen lasipurkkiin väljästi ja sulje lopuksi kansi. Älä kiristä kantta aivan kiinni, sillä purkkiin ja lehtien väliin pitää jäädä happea.

Laita täyttämäsi purkki useammaksi tunniksi tai mieluusti vaikka yön yli 40 - 50 C asteen lämpöön. Tähän tarkoitukseen käy saunan jälkilämpö, kuivuri tai sellaisen puutteessa vaikka kylmälaukku, jonne laitat lehtipurkin kylkeen kuumalla vedellä täytettyjä pulloja tai purkkeja.

Kun lehdet ovat hiostuneet ne ovat valmiita kuivattaviksi. Avatessasi purkin sieltä tulee mielestäni ihana tuoksu.


Levitä lehdet kuivuriin, uuniritilälle leivinpaperin päälle (mieto lämpö n. 50 C astetta) tai lämpimään ja ilmavaan paikkaan huoneessa. Anna lehtien kuivua aivan rutikuiviksi ennen niiden purkittamista, etteivät ne homehdu säilytyksen aikana.


Nyt sinulla on valmista horsmanlehtihaudukkeen ainesta syksyn ja talven varalle. Voit käyttää lehdet sellaisenaan tai tehdä niistä muitten luonnonantimien kanssa mieleisesi sekoituksen.

Horsmanlehtiteen käyttö rohtona

Maitohorsman lehdillä on antioksidanttinen vaikutus. Lehdet sisältävät myös mm. C-vitamiinia.
Horsmanlehtiteestä voi olla apua nesteenpoistajana, tulehdusten ja kipujen lievittäjänä. Teetä käytetään myös astmaan, yskään, mahahaavaan, lieviin suolisto- ja mahavaivoihin, ripuliin. päänsärkyyn, unettomuuteen ja yleiskunnon vahvistajaksi. Kurlausvetenä se auttaa suun ja nielun tulehduksiin. (Lähde:Sinikka Piippo & Pertti Salo; 100 teeyrttiä luonnosta ja puutarhasta)

Mukavaa ja hyödyllistä hortoilua!

Vuodenpyörä kiepsahti kepeästi kevään puolelle

Kevätpäiväntasaus käynnisti oikein todella kevään odotuksen. Tällä viikolla toivotettiin aurinko tervetulleeksi eteläiseltä pallonpuoliskolta tänne pohjoiseen. Valon määrä lisääntyy päivä päivältä, yöpakkasista huolimatta päivälämpötilat kohoavat plussan puolelle ja lumet saavat kohta kyytiä. Ennen vanhaan ihmiset elivät tiukasti vuodenkierron rytmissä ja kaikki tasaus- ja seisauspäivät olivat suurten juhlien aikaa.

Nykyisin ihmiset ovat monesti jossakin määrin etääntyneet luonnosta ja siksi erilaisia vuodenkiertoon liittyviä merkkejä ja merkityksiä ei enää huomata tai niistä ei tiedetä. Silti monet kevätpäiväntasauksen  vanhat symbolit ovat meille ihan tuttuja. Sellaisia ovat hedelmällisyyttä kuvaavat puput, munat, pajunkissat, vihreä - ja keltainen väri jne. Ne ovat kulkeutuneet esikristilliseltä ajalta näihin päiviin saakka ja näyttäytyvät nyt esimerkiksi pääsiäisen yhteydessä.

Lapissa kaksitoista kuukautta on aina tavattu jakaa neljän sijasta kahdeksaan vuodenaikaan. Nyt eletään kevättalvea. Aurinko ja hohtava lumi houkuttelevatkin ihan syystäkin maalis - huhtikuulle matkailijoita niin koti- kuin ulkomailtakin nauttimaan upeista maisemista sekä hiihtämisestä ja laskettelusta.

Kiertokulku teos näyttää vuodenpyörän ja kaikki vuodenajat keväästä kesään ja syksystä talveen.
  Tämän teemaiset taideteokset tuovat sisälle symbolisen luontoyhteyden. 

Monissa kodeissa vaihdetaan eri sesongeiksi vaikkapa verhot tai matot. Nämäkin ovat perinteitä, jotka symboloivat taitekohtia ja ovat eräänlaisia siirtymäriittejä yhdestä ajasta toiseen. Sisustukseen on helppo tuoda vaihtelua esimerkiksi kynttilöillä, kukkasilla, koriste-esineillä, väreillä ja taiteella. 

💚 Iloa ja ja valoa kevään etenemisen seurantaan! 💛

Herkkuja inspiraation nälkään

Mistä tulevat ideat ja inspiraatio tekemiseeni? Vastaan yhdellä sanalla: "luonnosta". Mutta se on aika kliseinen ja usein käytetty selitys luovuuden lähteeksi. Tosiasiaa on kuitenkin vaikea muuksi muuttaa. Näytän tässä muutamalla kuvalla miten vaikkapa talvinen ympäristö avaa luovuutta ja opettaa kauneudentajua.

Kun katselet näitä kuvia, toivon, että voit tuntea Lapin talven lumon ja ymmärtää, kuinka syvästi luonto vaikuttaa käsityöläiseen. Inspiraatio löytyy usein yksinkertaisista asioista kuten hiljaisuudesta, jonka sylissä on hyvä luoda ja jakaa käsissä syntynyttä kauneutta muillekin.

Kuuletko pauhun ja tarinat, joita joki kertoo? Kosken kohdalla vesi näyttää mahtinsa eikä suostu taipumaan pakkasen edessä vaan käyttää sitä hyväkseen luodakseen mitä upeimpia taideteoksia.

"Minä tulin vaikka sinä et paluuseeni pitkän kaamoksen aikana aina jaksanutkaan uskoa." Tämä näkymä herättää aina syvän kiitollisuuden tunteen siitä, että valo on voittanut pimeyden. Auringon näkeminen ensimmäisen kerran kaamoksen jälkeen on sellainen hetki, jota on vaikea kuvitella jos sitä ei ole saanut elää. Auringon paluuta on vuosisatojen ajan juhlittu erilaisin rituaalein.

Kuutar tuo taivaan huoneessa hopea- ja kultalangoilla kutova, kaunis neito. Kuun jumalattarella on lumovoimaa, jota on vaikea – melkeinpä mahdotonta – vastustaa.

Kun muu luonto nukkuu lumen ja jään alla, niin joen virtaus kuulostaa korvissani taianomaiselta loitsulta. Sen säkeet kertovat päättymättömästä kiertokulusta sekä joen ja kuun ikiaikaisesta liitosta. 

Yksityiskohdat, ohikiitävät hetket ja äänet lahjoittavat käsitöihin siirrettäviä muotoja, värejä ja tunnelmia.

Lapin talvi on kuin satumainen taulu, jossa jokainen lumikide ja jääkukkanen kertoo omaa tarinaansa. Talven kimmeltävät maisemat herättävät mielikuvituksen ja innostavat luomaan ainutlaatuisia koruja ja käsityötuotteita.


Jokainen piipahdus pihan vanhojen mäntyjen keskelle tai retki ympäristön metsiin, harjuille, jokivarsiin ja järvien rannoille tarjoilevat yltäkylläisesti niitä upeita ja herkullisia vaikutelmia, joiden pohjalta nousee ideoita seuraaviin töihini.

"Tiedätkö sen tunteen kun olet luomassa jotakin ja aika tuntuu pysähtyvän?

Sillä ei ole merkitystä saatko tekemäsi hienon neulepuseron myytyä
tai kerääkö postauksesi uusimmasta huivistasi miljoona tykkäystä.

Tärkeää on, että löydät sen taian, joka elää käsissäsi ja sydämessäsi."

Lainattu ja vapaasti käännetty @markevitch