Käväisimme illansuussa "omalääkärillä"

Ei siksi, että olisi ollut jotakin erityistä syytä. Vaan useinhan sitä työtä tekevällä on hartiat jumissa, jossakin kolotusta ja mielikin kaipaa lepoa. Vastaanotto kesti melkein kaksi tuntia. Sain lääkettä silmille, keholle, mielelle ja jotakin myös kielelle. Karvakaverini Ulda sai omat, lajityypilliset virikkeensä ja virkistyksensä.

Kotiin tuomisina olivat se ainut punikkitatti, jonka löysin ja sekalaista rautaromua mahdollisesti joissakin tulevissa projekteissa käytettäviksi.

Kaverillani on tapana syksyn aikana kantaa metsäreissuilla mukanaan erilaisia leluja ja unohtaa ne sitten milloin minnekin. Tänään löysimme lempilelun, joka oli ollut kateissa koko talven ja kesän. Pieni, punainen kettu oli kokenut kovia ja on pehmokirurgin tarpeessa.

Tämä samainen "omalääkäri", nimeltään luonto, on ollut minulle innoittajana myös yhteen Multiformes -näyttelyn teokseen. Luontoon kannan suruni, rauhana tuon takaisin -teos on valmistettu poronnahasta ja kelolaudasta.

Oda-Liv Koivisto: Luontoon kannan suruni, rauhana tuon takaisin -triptyykki 2017. Kuva:Arktikum/Asko Leskinen

Kuten kaikkiin näyttelyn teoksiin, tähänkin liittyy tarina. Se kertoo sitä miten taitava kyseinen "omalääkäri" on:

Oli helteinen heinäkuun päivä. Sain suruviesti. Sinä olit kuollut. Muutaman päivän päästä lähdin metsäpalstallemme. Kuljin mäntykankaalla. Tuossa on lasten rakentama risumaja. Siinä lähellä sinun tekemäsi motti polttopuita ja tuolla yhdessä keräämämme oksakasaa. Tuska sisältäni pyrki ulos. Huusin suruni hiljaiseen metsään. Mäntyjen vankat oksat ottivat sen taakakseen, se laskeutui koivujen vihreyteen ja kimmeltäviksi kastepisaroiksi varvikkoon. Palasin kotiin rauhallisella mielellä. Sinä olit ikiajoiksi poissa metsistä, joissa olit lapsesta saakka kulkenut, mutta elit silti rinnallani. Myöhemmin huomasin, että halkopinolle oli löytynyt ottaja. Jonkun oli ollut minua helpompi hakea se metsästä pois. Vaan ei se haittaa. Minulle jäi luonto ja sen mieltä sekä sielua parantava voima.

                                    P.S. Riitti juuri kahden iltapalaleivät päälle ja hyvää oli.