Kirjavinkit: Tässä sinulle 6 dekkaria kesäksi.

Dekkarit ja kesä on monille aivan ehdoton yhdistelmä. Kokosin sinulle ehdolle kuusi kirjaa sellaisten joukosta, joihin olen tutustunut viime aikoina. Kuuntelin nämä kaikki teokset äänikirjoina BookBeat-palvelun kautta. Äänikirja saattaa olla painettua versiota kätevämpi vaihtoehto vaikka matkoilla tai uimarannalla. Tässä jutussa ei ole kyse varsinaisista kirja-arvioista vaan lähinnä halusin antaa sinulle vaivattomasti muutaman luku- / kuunteluvinkin.

Silloin kun olin palkkatöissä, kesälomat olivat sitä aikaa, jolloin varasin aina käsille pinon dekkareita. Niiden parissa oli mukava rentoutua lämpimillä rantakallioilla, takapihalla aurinkovarjon suojassa tai sateen ropistessa mökin ikkunoihin. Toivon, että löydät näistä kirjoista itsellesi mieluisaa ajankulua missä sitten kesää vietätkin.  

Kaisu Tuokko, KOSTO

Kosto on Tuokon esikoisromaani ja rikossarjan avausosa. Keskeisiä henkilöitä ovat toimittaja Eevi Manner ja rikostutkija Mats Bergholm. Tapahtumat sijoittuvat Kristiinankaupunkiin. 

Kustantaja Otava
Lukija, Sanna Majuri 👍

Tulossa jatkoa!

Anneli Kanto, HAIHTUNEET

Näkijä on Anneli Kannon dekkaritrilogian avausosa. Kirja ei ihan yltänyt samalle tasolle kuin Rottien pyhimys, mutta onhan kyse täysin eri tyylilajeista eikä näitä kirjoja pitäisi verrata keskenään. Suurena Rottien pyhimyksen ystävänä en kuitenkaan voinut välttyä ajatukselta.

Kustantaja, Crimetime

Lukija, Anna Saksman 👍

Tulossa jatkoa!

Cecilia Sahlström, OIKEUDENTUOJA

Toinen osa komisario Sara Vallénin tapauksista kertovassa sarjassa. Valkoinen syreeni oli sarjan avaus ja tulossa on vielä Poika joka katosi. Tässä siis vähän pidempi setti sellaista kaipaavalle.

Kustantaja, Saga
Kääntäjä, Pasi Punnonen
Lukija, Johanna Kokko 👍

Tulossa jatkoa!

Anna Jansson, KATOAVAT JÄLJET

Jansson esittelee meille rikoskomisario Kristoffer Barkin sarjassa, jossa on tällä hetkellä 3 osaa.  Katovat jäljet on niistä ensimmäinen.
Taattua ruotsalaisdekkarien genreä. Jotakin kertonee se, että Jansson on tunnettu Maria Wern-kirjoistaan. Niitä on julkaistu jo 22 ja loppukesästä pitäisi tulla seuraava. 

Kustantaja, Gummerus
Kääntäjä, Sirkka-Liisa Sjöblom 
Lukija, Ville Tiihonen 👍

Christian Rönnbacka, JAHTI

Henna Björkin tähdittämän dekkarisarjan toinen osa. Pidän kovasti Bönnbackan Hautalehto-dekkareista, mutta nyt kävi niin, että Henna jäi odottelemaan ehkä uutta mahdollisuuttaan myöhempänä ajankohtana. Sitä vastoin odotan kärsimättömästi syksyllä julkaistavaksi ilmoitettua 11 osaa Antti Hautalehdon ja kumppaneiden edesottamuksista Porvoon poliisissa. 

Kustantaja, Bazar
Lukija, Ville Tiihonen 👍

 Hanna-Riikka Kuisma, #SYYLLINEN

Psygologinen trilleri. Odotin jotakin dekkarimaista, mutta olikin ihan muuta. Lupasin vinkata 6 dekkaria. Tämä nyt ei ihan osu genreen, mutta saa jäädä joukon jatkoksi. Olihan noissa muissa kohdissa mainittu vähän ylimääräisiäkin kirjoja. 😘

#Syyllinen kertoo mielen horjumisesta ja elämästä somekuplassa. Uskon, että tällaisia tarinoita löytyy oikeassa elämässä ympäriltämme yllättävänkin useita.

Kustantaja, Like
Lukija, Elena Leeve 👍

Kaikkien kuuden kirjan lukijat hoitivat tehtävänsä ansiokkaasti. Yhtään kirjaa ei tarvinnut hylätä siksi, että lukutapa, ääntäminen tai äänenväri olisivat jotenkin ruvenneet tökkimään.

Jos löysit tästä mielenkiintoisia kirjoja, niin jaa julkaisu myös kavereillesi, jotta hekin saavat tämän vinkin kivasta kesälukemistosta. Jakonappulat löytyvät tekstin alta. 

Miltä sinun lapsuutesi kesät maistuivat?

Minulle yksi kesään liittyvä makumuisto on kotona tehty viili. Päätin testata onko aika kullannut muistot vai maistuuko se edelleen hyvältä ja kesältä. Ohje alla.

Vietimme kesät maalla. Maito haettiin hinkillä suoraan läheisen maalaistalon navetasta. Viili valmistui kulhoissa pienen keittokomeron ikkunan yläpuolelle asennetun hyllyn päällä. Ei ollut jääkaappia eikä juuri muitakaan kylmäsäilytystiloja, joten viili syötiin huoneenlämpöisenä. Muistan hyvin kuinka äiti patisteli syömään viilit pois ukonilman lähestyessä. En ole varma mitä viilille olisi tapahtunut, ilmeisesti se olisi juoksettunut tai jotenkin se olisi käsittääkseni pilaantunut.

Helppo ohje

Näiden muistojen innoittamana päätin kokeilla viilin valmistamista. Sehän ei vaadi sen kummempaa taitoa eikä varsinaiseen valmistamiseen mene aikaa kuin muutama minuutti. Mitä jos sinäkin kokeilisit?

Viiteen annokseen tarvitaan

- 1 purkki punaista viiliä
- 1 litra täysmaitoa

Kaivoin esille vanhat Riihimäen lasitehtaan kulhot. Lusikoin kuhunkin kulhoon ruokalusikallisen Valion punaista viiliä ja päälle 2 dl täysmaitoa. Sitten vaan kulhot peiton alle tekeytymään huoneenlämpöön puoleksitoista vuorokaudeksi. Lopuksi nostin viilikulhot jääkaappiin jäähtymään. 

Kylmä viili oli raikasta ja maistui juuri niin hyvältä kuin muistin. 

Viimeisestä kulhosta täytynee ottaa siemen uusiin kippoihin. En voi sanoa olevani omavarainen viilin suhteen kun maito pitää ostaa kaupasta, mutta itse tehdystä viilistä nousi mieleeni muitakin kivoja kesämuistoja ja tuli hyvä mieli. 

Kun juuri on valmiina itse tehty viili on vieläpä edullista. Maidon hinnasta riippuen yksi annos tulee maksamaan noin  25 centtiä.

Herkullista kesää!

Lähiretkeilyä kesäkuun alun koleudessa

Työntäyteisen viikon päätteeksi päätin pitää lauantain vapaata ja lähteä retkelle. Pakkasin koirat autoon, otin mukaani kiikarit ja kahvia ja sitten menoksi. Reissuun meni vajaat viisi tuntia ja ajoa noin 80 km.

Lähdin ensin  kohti pohjoista. Tarkoitus oli kiikaroida vähän kosteikkoja ja jänkiä. Tulos oli laiha. Muutama pötköttelevä poro ja yksi tunnistamattomaksi jäänyttä kahlaajaa. Taisin olla tänäkin vuonna myöhässä suokukkojen suhteen.

Palasin kotikylälle ja Tuuruharjulle. Se on pitkä, kapea ja mutkitteleva selänne, joka on syntynyt viimeisen jääkauden jälkeen yli 9000 vuotta sitten. Harjulla risteilee runsaasti metsäautoteitä ja maasto on helppokulkuista mäntykangasta. Jyrkät rinteet tarjoavat haasteita sellaisia haluaville.

Kolea ja tuulinen sää. Kahvi mukana termosmukissa niin ei avotulille ollut tarvetta. Karvakavereiden vesileikit jätettiin lämpimämpiin päiviin.

Joku jatkaa kasvuaan esteistä ja vaurioista huolimatta. Jonkun matkan on määrä päättyä osana luonnon kiertokulkua.

Elämästä ja asumisesta on jäänyt jälkiä niin sotia edeltävältä kuin niiden jälkeiseltäkin ajalta. Valitettavasti maassa lojuu myös sellaisia roskia, jotka olisi luonnossa liikkumisen hyvien tapojen mukaisesti pitänyt viedä lähtiessään pois.

 

Älä osta mitään -kehotusta ei pidä ottaa ihan tosissaan

Meitä kehotetaan olemaan ostamatta mitään. Sen sijaan, että kuuntelemme kehotusta ja syyllistymme, jokaisen pitäisi keskittyä enemmän vastuulliseen ja harkittuun kuluttamiseen.

Mietin, että mikä on lopputulos jos kukaan ei osta mitään muuta kuin juuri sen, mitä henkensä pitimiksi tarvitsee? Olen kaikkea muuta kuin pätevä taloustieteilijä, mutta ajattelin asiaa ihan vain maalaisjärjellä. Jos emme tee hankintoja, niin ymmärtääkseni ennen pitkään menetetään työpaikkoja ja kansantalous rupeaa köhimään. Viime aikoina on näkynyt paljon kirjoituksia pienyrittäjien vaikeuksista ja surullisia päätöksistä lopettaa toiminta kannattamattomana. Ostamattomuus ei ainakaan helpota näiden yrittäjien ahdinkoa.

Olen kuluttaja

Minä ainakin jatkan ostamista, mutta teen päätökseni harkiten ja itselleni laatimien kriteerien perusteella.

Ostan tuotteen tai palvelun jos

- se tuottaa minulle iloa
- on tarpeellinen ja käytännöllinen (ei kaappien täyte)
- se on mieluiten Suomessa suunniteltu ja vastuullisesti valmistettu
- sen tuottaa parhaassa tapauksessa käsityöläinen/pienyrittäjä

Suomessa tehty maksaa paljon

Myönnetään, että pienten suomalaisyritysten tuotteet eivät ole mitään halpatuotantoa. Ja sillä on hyviäkin puolia. Ensinnäkin tekijöiden kuuluu saada palkka työstään, mutta sen lisäksi kun joku maksaa vähän enemmän tulee harkittua tarkemmin hankintansa. Ostetaan hieman vähemmän ja harvemmin, mutta laadukkaampaa. Sellaiset tuotteet yleensä myös kestävät käyttöä ja ovat siksi ekologisempia.

Väriterapiaa omaksi iloksi

Viimeisin hankintaehtoni täyttävä ostos saapui tänään postissa. Kaksi mielestäni niin kaunista ja herkullisen väristä mukia, jotka on valmistettu Tampereella Punaisessa Ruukussa.

Tiedän, että nämä mukit eivät pölyynny kaapissa vaan tulevat ilahduttamaan minua lukuisina kahvi- ja teehetkinä. Kiitos Merjalle Punaiseen Ruukkuun!

Saa unohtaa

Lankojen värjääminen luonnonväreillä purkissa on siitä jännää hommaa, että jos sen tekee oikein, niin purkin voi unohtaa oman onnensa nojaan vuodeksi tai vaikka kahdeksi. 

Aika lailla tasan vuosi sitten laitoin lankavyyhdin, väriaineita ja puretteen lasipurkkiin. Suljin kannen tiiviisti ja laitoin purkin alle astian mahdollisen ylivuodon varalta. Sitten unohdin koko hökötyksen viherkasvien joukkoon. Siinä meni kesä, syksy ja talvikin. Nyt lankalauantain teemaan sopien ajattelin kurkata mitä purkissa on tapahtunut. Varauduin melkoisiin hajuihin ja mahdollisesti homeeseen vaikka sellaista en lasin läpi havainnutkaan.

Purkin täyttäminen

Kerrataan nyt aluksi mitä sinne purkkiin oli tungettu. Lanka on Pirtin Kehräämön Villanka karstalankaa. Se sisältää 85 % suomenlampaan villa ja 15 % nylonia. Vyyhdin paino on 100 g. 

Värinlähteeksi suodatinpusseihin pakattuna vanhaksi mennyttä kahvia ja kurkumaa sekä puoli kourallista syksyllä anorakin taskuun kuivuneita, punertavia pikkusieniä. Varmaan jotakin seitikkejä, muttei kuitenkaan veri- eikä verihelttaseitikkejä. Puretteeksi 10 g alunaa kuumaan veteen liuotettuna.

Nämä kaikki purkkiin, lämmintä vettä piripintaan ja kansi kiinni.

Ja sitten kansi auki

Iloinen sihahdus kantta avattaessa kertoi, että purkki oli säilynyt ilmatiiviinä. Siksi sen sisuksista ei tulvahtanut vastemielisiä hajuja eikä langassa ollut hometta. Siltä osin prosessi oli siis onnistunut täydellisesti.

Värit olivat myös tarttuneet kuituihin hyvin. Huuhteluveteen ei irronnut langasta väriä. Irtoväri tuli varsinaisesta väriliemestä. Pesin vyyhdin villanpesuaineella ja viimeiseen huuhteluveteen lisäsin lorauksen etikkaa.

Slow textiles - hitaat tekstiilit ... vai ehkä sittenkin jotakin muuta?

Ajattelin, että tämähän voisi sopia hitaat tekstiilit -ajatukseen. Tosin käsitteellä tarkoitetaan aikaa vaativaa käsityötä yms., joten ei taida ihan mennä määritelmään. Nimittäin aikaa kyllä kului (siis sitä hidastamista) ja käsillä tekemistäkin, mutta se työn osuus jäi aika vähäiseksi. Ihan itsekseen se lanka siellä purkissa tekeytyi ilman, että minun piti värjäämisen eteen tehdä sen suurempia ponnisteluja.

Joka tapauksessa purkkivärjäys on helppo menetelmä, joka ei vaadi erityisiä välineitä eikä taitoja. Ohjeita löytyy esimerkiksi Taitoliiton sivuilta. Kannattaa kokeilla!

Käsityö kuuluu kaikille

 
Käsitöistä saavat nauttia niin ne, joilla on peukalo keskellä kämmentä (jos sellaisia nyt ylipäätänsä on) ja kaikki monilahjakkaat tekijät. Tapoja on monia. Tee itse ja iloitse aikaansaannoksistasi sekä siitä hyvästä vaikutuksesta, joka käsillä tekemisellä on mieleen ja kehoon. Jos taas mieluummin ihailet toisten kätten jälkiä, niin se on vallan mainio tapa kantaa kortensa käsityön arvostuksen kekoon.

Omat varhaisimmat muistoni käsitöistä liittyvä ukkilaan ja rintamamiestalon yläkerrassa olleisiin kangaspuihin. Mielessäni on myös kuva äitini, jonka näen istumassa nojatuolissa aina joku virkkuutyö tai jokin muu käsissään. Tulosta syntyi vaikka hän teki uran virkanaisena. Minulla on ollut onni saada kodin perintönä monenlaista käsityöoppia.

Oli aikakausi, jolloin äitini totesi minun käsityökorissani oleva enemmän keskeneräisiä neulomuksia kuin mitä löytyy valmistunutta. Näin se oli, eikä minusta koskaan ole tullut himoneulojaa. Sukatkin olen tehnyt viimeksi koulun käsityötunnilla. Kantapää ei enää onnistuisi ilman hyviä ohjeita. Onneksi on kollegoja, joilta voi tilata talven sukkavarastoihin täydennystä.

Varpaita lämmittävät uudet, TaavaNaisen neulomat sukat.

Ihan aikaansaamaton en kuitenkaan ole vuosikymmenten saatossa ollut. Lasten ollessa pieniä tein sekä omat että heidän vaatteensa pääsääntöisesti itse aina paidoista ja pöksyistä takkeihin ja ulkohaalareihin saakka.

En ole mielestäni osannut siirtää jälkikasvulleni innostusta kättentaitoihin, mutta hämmästykseni ja mielihyväkseni olen viime vuosina nähnyt kuinka kummastakin lapsestani on kehkeytynyt taitavia entisöijiä ja luovia tuunaajia.

Nykymaailmassa olisi tärkeää jakaa entisaikojen tapaan käsityötaitoja nuoremmille sukupolville. Kaikenlaisen osaamisen merkitys korostuu lisääntyvissä määrin kun ajatellaan mahdollisia kriisiaikoja ja tulevaisuuden ekologisia haasteita. Käsillä tekemisen taidot tekevät mahdolliseksi korjaaminen, kierrättämisen, tuunaamisen ja kaikenlaisen kestävän kuluttamisen. Ja jos omat kädet eivät taivu kaikkeen tarvittavaan voi ostopäätöksiä tehdessään suosia suomalaista työtä. 

Hyvää Suomalaisen käsityön päivää meille kaikille!

Stop värien tuhlaamiselle – kokeiluja kohti nollahukkaa

Minkälaisia sukkia näistä mahtaisi syntyä?

Jussakan tuotteissa värit ovat tärkeitä. Sekoittelen erilaisia värejä ja teen vuosittain kymmeniä ellen satoja litroja väriliemiä esimerkiksi puuhelmien värjäämistä varten. Minua harmittaa, kun osa liemistä päätyy viemäriin, vaikka niissä olisi vielä ainakin jonkin verran ytyä.

Yritykseni yhtenä tavoitteena on päästä työskentelyssä mahdollisimman lähelle nollahukkaa ja siksi päätin kokeilla joitakin uusia tapoja hyödyntää värejä entistä tarkemmin. Värjättävänä oli Pirtin kehräämön Villanka, joka on nylon-vahvisteinen karstalanka eli ns. sukkalanka. Ajatus on sama kuin kasvivärjäyksessä, jossa samasta väriliemestä otetaan useammalla värjäyskerralla talteen  kaikki mahdollinen väri. Menetelmä ei kuitenkaan toimi toivomallani tavalla helmien kanssa, mutta halusin testata saisiko jälkiväriä materiaalia vaihtamalla.

Vaikka langat ovatkin purkissa, niin tätä ei pidä sekoittaa kasveilla tehtävään purkkivärjäykseen, jota on opetettu Vuoden 2022 käsityötekniikan luonnonväreillä värjäämisen yhteydessä. Kokeilussani värinlähteenä eivät ole kasvit vaan jo kertaalleen käyttämäni väriliemet ja tekniikkakin on toisenlainen.

Ja vielä seuraavalla materiaalilla testailua. Nämä saattavat päätyä joskus johonkin tulevaisuuden taideprojektiin.

Värit tuntuvat kiinnittyneen hyvin, mutta vielä pitää tehdä joitakin kokeiluja, jotta näen mihin käyttötarkoitukseen mikäkin materiaali näin värjättynä soveltuu. Pieniä askelia, joilla ei maailmaa pelasteta, mutta tulee kuitenkin hyvä mieli.