torstai 21. huhtikuuta 2016

Lounaspöydässä palan painikkeeksi pohdintoja yksinyrittäjyydestä


Kahdentoista ja yhden välillä tuli nälkä. Eikä mikään ihme, kun huomasin aamulla ryhtyneeni niin innoissani töihin, että aamupala unohtui. Siinä keittiön pöydän ääressä pohdimme yksinyrittäjyyttä - minä, kukkakaali ja soijapullat.

Suomen kaikista yrittäjistä jo noin 65 % on yksinyrittäjiä. Meitä on yli 160 000 ja oletan, että suurin osa käsityöyrittäjistä kuuluu tähän joukkoon. Mikä tässä houkuttaa? Täytyy olla erinomaisen hyviä asioita, koska niin monet tähän alkavat. (Tiedän, että osa yrittäjistä on ns. pakkoyrittäjiä.)

Listataanpa tekijöitä, joiden takia on kiva olla yksinyrittäjä:


- voi toteuttaa "oma tupa, oma lupa" -periaatetta

- ei tarvitse käydä työehtoneuvotteluja; saa tehdä sen pituisia päiviä kuin haluaa, päättää loma-ajoista ja  myös siitä, pitääkö lomaa laisinkaan (palkkaneuvottelut on sitten ihan oma lukunsa)

- saa tehdä työtä, johon on intohimo (toivottavasti kukaan ei ryhdy yrittäjäksi alalle, josta ei pidä)

- kun onnistuu, voi reilusti sanoa: "Minä, ihan itse, tein sen".



No, entä se kääntöpuoli?

- olet yksin - ihan kaikessa: vastuunkannossa, virheiden tekemisessä, kiireessä, taloudellisissa vaikeuksissa...

- kukaan ei tule olan takaa sanomaan, että nyt ollaan menossa pahasti hakoteille

- kiireen keskellä tai sairauden iskiessä ei ole lisäkäsiä helpottamassa tilannetta

- pitäisi olla kaikkien alojen asiantuntija: luovan osaston johtaja, tuotekehittelijä, 110 % tuottava tuotantoyksikkö, konttoripäällikkö, siivooja, huoltomies/-nainen, laskuttaja, veroasiantuntija, myyntitykki, markkinointiosasto, messurakentaja, hankintapäällikkö, mainosguru, ATK-expertti, some-osaaja...


 Tukea oman alan kollegoilta



Yksinyrittäjä tarvitsee ja haluaa yhteistyökumppaneita. Käsityöyrittäjänä olen todella kiitollinen Suomen käsityöyrittäjät ry SKYT:n olemassa olosta. Sieltä saa vertaistukea, apua, neuvoja ja yhteistyökumpaneita. Yhdessä tehden asiat hoituvat yksittäisiä ponniteluja paremmin. Hyvä esimerkki tästä ovat porukalla pystytettävät Käsityökortteli - myyntitapahtumat eri puolilla Suomea joko omina tempauksina tai osana esim.alan messuja.

Jos olet kiinnostunut Suomen käsityöyrittäjät SKYT ry:n jäsenyydestä tai haluat olla tukemassa suomalaisen käsityön arvostuksen nostamista ja kehitystyötä kannatusjäsenenä, niin klikkaa tänne http://skytry.fi/liity-yhdistykseen/ 


Hyvä jälleenmyyjä on haluttu ja arvokas yhteistyökumppani


Kun yksi ei ehdi joka paikkaan, ovat hyvät jälleenmyyjät yksinyrittäjälle kullan arvoisia kumppaneita. Monet yrittäjät etsivät aktiivisesti laajennusta jälleenmyyjäketjuunsa. Aloitteellisuus toisinkin päin on varmasti tervetullutta. Jos puodin pitäjä näkee tuotteen, joiden uskoo kiinnostavan omia asiakkaitaan, kannattaa ehdottaa tuotteen valmistajalle yhteistyötä.

Vaikka sitä pitäisikin hallita kaikki maan ja taivaan väliltä, niin on tunnustettava, etten esim. tiedä kovin paljoa miesten muodin myyjistä, paita- ja solmioliikkeitä tai ns. herrain vaatehtimoista. Pitäisi tietää, sillä löytäisin mielelläni yhteistyötahoja, jotka voisivat ottaa asiakkailleen tarjolle Rytmi-sarjan uniikkeja, käsin maalatusta poronnahasta tehtyjä kalvosinnappeja ja solmioneuloja.


  

Asiakkaat mukaan tuotesuunnitteluun ja palautteen antajiksi


Työhuoneella tulee idea, sitä kokeillaan, tehdään protoja ja sitten iskee ajatus: "Haluaako tällaista kukaan? Haluaako sinisenä vai punaisena?

Tuotteen ennakkotestaus on pienille yrittäjille melko haastavaa jos ei peräti ylitsepääsemättömän vaikeaa ja kallista. Some-aikakaudella monet yrittäjät kääntyvät netin ihmeellisessä maailmassa suoraan olemassa olevien tai potentiaalisten asiakkaittensa puoleen.

Jussakkakin kyseli helmikuun lopulla mieltymyksiä korvakoruista. Kummat ovat suositumpia riippuvat- vai nappikorvikset? Saadun palautteen perusteella Rytmi-sarjaan on nyt tullut uutuutena myös nappikorvakorut. Kiitokseksi saadusta avusta Jussakan facebook-sivulla on käynnissä arvonta, jonka voittaja saa mieleisensä korvakoruparin. Jos haluat kokeilla onneasi, niin arvontaan pääset tästä https://www.facebook.com/jussakka/




Kukkakaali ja soijapullat ovat näitä mietittäessä päätyneet hyvässä yhteistyössä yksinyrittäjän vatsaan. Yrittäjä puolestaan huomaa, että pianhan on jo kahvitauon paikka. :)




Nyt on tarinat tarinoitu ja on aika olla hiljaa

Lapin talvimatkailusesonki on minun osaltani päättynyt vaikkakin hiihto- ja pilkkikelit ovat vielä mitä mainioimmat. Hanget hohtavat ja aurinko lämmittää joinakin päivinä jo mukavasti.



Tämä talvikausi oli vilkas ja työntäyteinen. Inari-Saariselkä matkailualueella taisi talvikuukausien yöpymisien määrä kasvaa keskimäärin 10 %. Lopullisia lukuja tosin vielä odotellaan.

Joulu - maaliskuussa minulla on ollut ilo kohdata useampi tuhat ihmistä. Eri ikäisiä matkailijoita kymmenistä maista. Kieliä on kuultu ja puhuttu iloisessa sekamelskassa englannista, ranskaan ja saksaan, puhumattakaan kaikista niistä eksoottisista kielistä, joista en ymmärrä sanaakaan. Onneksi on kädet joilla selittää ja keho, jolla esittää pantomiimeja. :)


Poro on monille matkailijoille yksi Lapin symboleista. Inarin porofarmilla heille on tarjoutunut tilaisuus tutustua ilmi eläviin poroihin, eläimiin, joiden ansiosta sanotaan ihmisen ylipäätänsä selviytyneen pohjoisen ankarissa oloissa. Ollaan jutusteltu poron sarvista, koparoiden napseesta ja siitä miten poro hankkii ravintonsa lumisessa maastossa.

Tässä vaiheessa kevättalvea nämä työkaverit nautiskelevat auringosta ja odottelevat kesälaitumille pääsyä. Niillä on edessä valoisa kesä, runsaasti ruokaa ja vapaus vaeltaa mielensä mukaan.


























Kodassa kahvistelun lomassa on ollut kiva jakaa tietoa saamelaiskulttuurista, käsitöistä ja siitä, minkälaista on nykyajan elämä täälltä pohjolan perukoilla.






Inarin yksi ehdoton vetonaula ja aiheestakin ylpeydenaihe on Siida - saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luontokeskus. Esittelen talon näyttelyitä todella mielelläni. Puitteet tuhansine luontokuvineen ovat ihastuttavat ja siellä on loputon määrä aiheita kertomuksiin pohjoisen kulttuureista ja elämästä jääkauden jälkeisistä ajoista aina nykypäivään.




Toinen Inarin kirkonkylällä matkailijoita kiinnostava kohde on Saamelaiskulttuurikeskus Sajos. Siellä tutustun vierailijoiden kanssa mm. saamelaiskäräjien toimintaan ja tämän päivän saamelaiskysymyksiin. Sajoksessa on myös Ssami duodji mearka.gifámi Duodjin, saamelaiskäsityöyhdistyksen omistama käsityömyymälä Duodji shop. 


Sajoksessa Wikinger Reisenin matkanjohtaja Tobias Riegel ja minä kertomassa saamelaiskäräjien toiminnasta.

Ja jottei talviset työpäivät jäisi lyhyiksi, olen useampana iltana saanut tilaisuuden vetää tarinatuokioita pääasiassa saksankielisille ryhmille. Monta hauskaa hetkeä on tämänkin talven aikana vietetty mm. Hotelli Kultahovin kabinetissa.



Parivaljakko, kuukkeli ja minä, vedämme tarinatuokiota pääasiassa kahdesta teemasta. Kuksasta karvakenkään -illassa tutustutaan luonnonmateriaaleihin ja niiden käyttöön perinteisissä käsitöissä; astioista (kuksa = perinteinen puinen juomakuppi)  vaatetukseen mm. poronkoipinahoista valmistettuihin karvakenkiin.

Mukanani tuon asiakkaille hypisteltäväksi paljon vanhoja esineitä, jotka kertovat omaa kieltään tekijöiden taidosta muokata luonnosta löytyviä materiaaleja käytännöllisiksi ja kauniiksi tarve-esineiksi.
















Ilta ei ole pelkkää tarinointia. Asiakkaat pääsevät myös itse töihin. Tuokion päätteeksi heillä on omin käsin näperrelty poronnahkainen pussukka, johon voi säilöä muistoja Lapin matkalta.


Toinen valtavasti mielenkiintoa herättävä tarinoiden aihepiiri on mytologia. Tuokion aikana tulevat tutuksi niin maahiset kuin voimalliset samaanit, tuulenkauppiaat, pyhät seitapaikat ja luonnonjumalat.




Ja miten se kuukkeli sitten tähän liittyy? No siksi, että olemme samansieluisia ystävyksiä. Kuukkeli hakeutuu metsässä kulkijoiden seuraan ja minä kuljen myös sinne, missä matkailijat ovat ja missä haluavat tarinoita kuunnella.

Niin ikimuistoisia ja ihania kuin nämä kaikki kohtaamiset ovatkin olleet, on hyvä saada vähän taukoa. Kun on reilut kolme kuukautta höpöttänyt aamusta iltaan, niin on kerrassaan ihanaa vetäytyä omiin oloihinsa neljän seinän sisälle. Työhuone ja käsityöt ovat oivallista vastapainoa sosiaalisesti vilkkaille talvikuukausille. Monena päivänä nautin vain hiljaisuudesta ja siitä, että näkee illalla mitä päivän kuluessa on saanut aikaiseksi.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Taidon ja käsityön viikko


Taitojärjestön organisoimaa Taidon ja käsityön teemaviikkoa vietetään vuosittain huhtikuussa sillä viikolla, jolle osuu 14.4. eli Taito-nimen nimipäivä. Taito- ja käsitykeskukset eri puolilla Suomea järjestävät monenlaisia käsityötapahtumia ja lyhytkursseja. Viikon tarkoituksena on nostaa käsityön arvostusta ja innostaa ihmisiä käsillä tekemiseen.


Vuoden 2016 Taidon ja käsityön viikon  teemana on mosaiikki.

Kädentaitojen ylläpitäminen on jo sinällään tärkeää, mutta lisäksi käsillä tekemisellä on todettu edistävän monin tavoin terveyttä.

Nykyinen älypuhelimen hipelöinti tai tietokoneen hiiren liikuttelu eivät ole riittävän suuria käden liikkeitä tuodakseen samoja hyötyjä kuin käsien käyttö vaikkapa kutomiseen, nikkarointiin, takomiseen tai leipomiseen.

Itä-Suomen yliopiston käsityötieteen professori Sinikka Pöllänen toteaa OP Taloudessa artikkelissa muun muuassa, että "Käsitöiden tekeminen on Suomen suosituin harrastus. Niiden parissa rentoudutaan, ystävystytään ja käsitellään murheita. Käsitöiden tekeminen laskee tutkitusti verenpainetta ja sydämensykettä."

Suurten joukkojen suosikin, neulomisen, on mm. todettu parantavan muistia ja käsitöihin uppoutuminen voi myös kohottaa masentuneen mielialaa. Ranskalaistutkijoiden mukaan neulominen alentaa dementiariskiä.

Käsitöiden tekemiseen on aina sisältynyt runsaasti ns. hiljaista tietoa. Se on ollut perinteisesti niin itsestään selvä osa ammattitaitoa ja osaamista, että sitä ei ole pysähdytty sen kummemmin pohtimaan. Hiljainen tieto on alkanut saada huomiota osakseen vasta, kun se on joutunut uhatuksi käsityöläisammattien vähentyessä ja muuttuessa. Sen merkitys on noussut esille erityisesti siinä tilanteessa, kun jollekin alalle on alettu suunnitella muodollista koulutusta.



Taidon ja käsityön viikon viettoon ovat tervetulleita kaikki! Siksi Jussakan facebook-sivulta löytyy viikon jokaisena päivänä julkaisu, johon myös sinä voit kommentoida ajatuksin ja kuvin omaa suhdettasi käsitöihin.

Olen kovasta iloinen siitä, että monille rakas harrastus, käsityöt, ovat minulle ammatti ja toimeentulon lähde. Suomesta löytyy runsaasti alansa osaavia ja luovia ammattikäsityöläisiä. Useat meistä ovat jäseninä Suomen käsityöyrittäjät ry:ssä, joka omalta osaltaan pyrkii edistämään suomalaisen käsityön asemaa ja arvostusta.
Käsityöläisen leipä ei ole leveä, mutta sitävastoin saan tehdä päivittäin työtä, joka tekee minut onnelliseksi.


Mukavaa Taidon ja käsityön viikkoa kaikille!